Fokker Dr.I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fokker Dr.I
Fok.Dr.I.jpg
Kuvaus
Rooli Hävittäjä
Miehistö 1
Ensilento 5. heinäkuuta 1917
Käyttöönottovuosi 1917
Valmistaja Fokker
Mitat
Pituus 5,77 m
Kärkiväli 7,20 m
Korkeus 2,50 m
Siiven pinta-ala 18.70 m²
Paino
Tyhjäpaino 406 kg
Lastattuna 586 kg
Suurin lentoonlähtöpaino  ? kg
Voimanlähde
Moottori Oberursel UR.II
Teho 82 kW (110 hv)
Suorituskyky
Suurin nopeus 185 km/h
Lentomatka 300 km
Lakikorkeus 6 095 m
Nousunopeus  ? m/min
Siipikuorma
Teho/painosuhde
Aseistus
Konekiväärit
kk 2 × 7,92 mm MG08 konekivääriä
Pommit
Raketit

Fokker Dr.I Dreidecker (suom. kolmitaso) oli Saksan keisarillisten ilmavoimien Luftstreitkräften ensimmäisessä maailmansodassa käyttämä hävittäjälentokone.

Reinhold Platzin suunnittelema ja Fokker-Flugzeugwerken valmistama kone tunnetaan erityisesti siitä, että useiden muiden saksalaisten hävittäjä-ässien ohella myös Punaisena paronina tunnettu Manfred von Richthofen lensi tällä konetyypillä.

Koneen tuotannon päättyessä toukokuussa 1918 niitä oli ehditty valmistaa ainoastaan 320 kappaletta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brittien Royal Naval Air Service (RNAS) otti vuoden 1917 huhtikuussa palveluskäyttöön Sopwith Triplanen, joka nopeasti osoittautui ylivoimaiseksi saksalaisten Albatros ja Halberstadt koneisiin nähden. Saksan sotaministeriön ilmavoimista vastaava Idflieg (lyh. Inspektion der Fliegertruppen) tilasi lentokonevalmistajilta suunnitelman uudesta kolmitasosta. Yksitoista saksalaista konevalmistajaa vastasi tilaukseen, muun muassa Albatros, Pfalz, AEG, DFW, Schütte-Lanz, ja Euler. Näistä ainoastaan Pfalz Dr. I pääsi sarjavalmistukseen asti.

Fokkerin vastaus tilaukseen oli V.3, pieni pyörivällä tähtimoottorilla varustettu kolmitaso, jossa oli teräsputkirunko. Lentokokeiden osoittamien puutteiden vuoksi Fokker valmisti parannellun V.4 -prototyypin, jonka suurimmat uudistukset olivat suuremmat ohjaussiivekkeet ja siipien kärkiväli, myös siipien tuentaa parannettiin.

Fokker V.4 osoittautui ylivoimaiseksi muiden valmistajien esityksiin nähden ja määrättiin välittömästi sarjavalmistukseen.

Kaksi esituotantosarjan konetta (102/17 ja 103/17) nimikkeellä F.I toimitettiin Markebeekeen Belgiaan Jasta (lyh. Jagdstaffel) 10:nen ja 11:sta taistelukoekäyttöön 28. elokuuta 1917.

Richthofen lensi 102/17 sarjanumeroisella koneella 1. syyskuuta ja seuraavien kahden päivän aikana ampui alas kaksi viholliskonetta. Kogenluftille (lyh. Kommandierender General der Luftstreitkräfte) antamassaan raportissa hän kuvaili konetta erittäin tyydyttäväksi. Esituotantosarjan koneet olivat kuitenkin lyhytikäisiä; Kurt Wolff, Jasta 11:sta Staffelführer ammuttiin alas 102/17 -koneessa 15. syyskuuta ja Werner Voss, Jasta 10:nen Staffelführer kuoli 103/17 -koneen ohjaimiin 23. syyskuuta 1917.

Sarjatuotantokoneiden toimitukset alkoivat saman vuoden lokakuussa, kaikki koneet menivät Jasta 1:n käyttöön.

Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.