Erling Eriksen
Erling Eriksen (1919–1996) oli norjalainen harmonikkataiteilija.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Finn Johansenin mukaan Eriksen syntyi Sanderin kylässä Nord-Odalissa.[2] Hän sai ensimmäisen kaksirivisen harmonikkansa jo viisivuotiaana. Hänen isänsä, joka soitti myös harmonikkaa, opasti poikaansa alkuun. Perheen muutettua Osloon vuonna 1927 Eriksen sai suuremman viisirivisen näppäinharmonikan, jossa oli norjalainen järjestelmä.[3]
Itseopiskelun jälkeen Eriksen aloitti pianon ja musiikinteorian opinnot Oslon musiikkikonservatoriossa. Hän käytti piano-opintojaan hyväksi myös luodessaan omaa systemaattista sormitusjärjestelmäänsä näppäinharmonikalle. Eriksen opiskeli myös Ottar E. Akren johdolla nuotinnusta, palkeenkäsittelyä ja soittotekniikkaa.[3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eriksen voitti NRK:n järjestämän kilpailun ja pääsi soittamaan Norjan radioon ennen sotaa. Pohjoismainen harmonikkakilpailutoiminta oli vilkasta sotien molemmin puolin. Erling Eriksen otti neljännen sijan vuoden 1946 Pohjoismaiden harmonikkamestaruuskilpailuissa Tukholmassa, jolloin islantilainen Lydur Sigtryggsson voitti ennen toiseksi sijoittunutta Suomen Toivo Mannista ja kolmannen sijan saanutta Ruotsin Wille Johnssonia. Vuonna 1947 olikin sitten Eriksenin vuoro voittaa Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa, joiden tuomaristossa oli muun muassa Viljo Vesterinen. Vuonna 1949 hän sai kunnian konsertoida ensimmäisenä harmonikkataiteilijana Oslon yliopiston Aula-salissa, mikä herätti suurta huomiota. 1940-luvun lopulla Eriksen pääsi esiintymään orkestereineen Ranskan television koeluonteisiin televisiolähetyksiin Norjassa, jo ennen kuin NRK aloitti omat televisiolähetyksensä. Eriksenin trion ja kvartetin televisioesiintymisistä tuli eräänlainen käsite 1940- ja 1950-luvuilla.[3]
Eriksenin musiikkia on kuvailtu tarkkaan sovitetuksi, jossa harmonia oli tärkeässä osassa. Häntä pidettiin jopa eräänlaisena perfektionistina. Hänen numeronsa olivat yleensä myös teknisesti vaativia. Soittotyyli tunnettiin kevyenä ja eleganttina. Hän esiintyi Norjan radion orkesterin solistina ja teki useita kiertueita kotimaansa lisäksi muun muassa Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Hän esiintyi usein myös SS Stavangerfjordin laivareitillä Norjan ja Yhdysvaltojen välillä. Laiva- ja konserttimatkoillaan hän tutustui useisiin tunnettuihin yhdysvaltalaisiin jazz-muusikoihin. Hän oli useina vuosina mukana Norjan kansallisessa Rikskonsertene-konserttituotannossa, jossa hän esiintyi yhdessä muun muassa Robert Normannin kanssa. Leipätyökseen Eriksen oli vuosikaudet kapellimestarina Oslon hienoimmissa ravintoloissa sekä soitti Hotelli Bristolin orkesterissa.[3]
Erikseniä pidettiin luonteeltaan ujona, eikä hän itse koskaan tarjoutunut soittoesiintymisiin, vaan esiintyi vain pyydettäessä. Vielä 1950- ja 1960-luvuilla NRK käytti paljon harmonikansoittajia radiolähetyksissään, jolloin Eriksenkin konsertoi usein radiossa. Harmonikan suosion vähentyessä myös Eriksen alkoi elää hiljaisempaa elämää, mihin viimeisinä vuosina vaikutti myös hänen astmasairautensa.[3]
Levytykset ja sävellystuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eriksen on levyttänyt joitakin 78-kierroksen levyjä sekä muutamia EP-levyjä 1940- ja 1950-luvuilla. Häntä ei pidetä kuitenkaan erityisen ahkerana levyttäjänä.[3]
Eriksenin sävellystuotanto käsittää noin 150 kappaletta, joita pidetään teknisesti suhteellisen haastavina. Siksi ne eivät ole myöskään levinneet kovin laajalti harmonikansoittajien keskuudessa. Tunnetuimpia ovat Rakett-polka, Valse Entré, tango Zerenita, Odalsvalsen sekä polkka Opp og ned.[3]
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eriksenin musiikkia ovat hänen jälkeensä esittäneet ja levyttäneet erityisesti norjalaiset Rolf Nylend ja Håvard Svendsrud.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lønstad, Trond: Erling Eriksen - En av Nordens fremste trekkspillere (Arkistoitu 24.5.2012) Noteservice.no. Arkistoitu 24.5.2012. Viitattu 10.12.2010. (norjaksi)
- ↑ Store norske leksikonin mukaan tosin Sander on naapurikunta Sør-Odalin taajamia.
- ↑ a b c d e f g h Finn Johansen: Erling Eriksen var en av Nordens beste. Trekkspillnytt, 2010, 38. vsk, nro 5, s. 46-47. Oslo: Norske Trekkspilleres Landsforbund. (norjaksi)