Enya

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Enya
Enyasweet.jpg
Syntynyt 17. toukokuuta 1961 (ikä 53)
Taiteilijanimet Enya, Enya Brennan
Kotipaikka Irlannin lippu Gaoth Dobhair, Donegalin kreivikunta, Irlanti
Aktiivisena 1986
Tyylilajit New Age -musiikki, kelttiläinen musiikki
Ammatit laulaja
muusikko
säveltäjä
musiikkituottaja
Soittimet piano
Levy-yhtiöt Warner Music Group
MusicBrainz

Enya (syntymänimeltään Eithne Patricia Ní Bhraonáin, esiintyy myös joskus mediassa nimellä Enya Brennan, s. 17. toukokuuta 1961) on Irlannin menestynein naisartisti ja maan rikkaimpia naisia. Artistin nimi juontuu Eithne-nimestä, joka kuulostaa englannin kielellä lausuttuna Enyalta. Enya-nimen alla työskentelee säveltäjä ja esittäjä Enyan lisäksi kaksi henkilöä: tuottaja Nicky Ryan ja sanoittaja Roma Ryan. Enya on yksi maailman myydyimmistä naisartisteista, ja vuosina 2001 ja 2002 hän oli kaikkein myydyin.

Lapsuus ja Clannad[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enya syntyi Gweedoressa Donegalin kreivikunnassa Luoteis-Irlannissa yhdeksänlapsisen musikaalisen perheen neljänneksi nuorimmaksi lapseksi. Hänen isovanhempansa olivat ympäri Irlantia tunnetun yhtyeen jäseniä ja hänen isänsä oli Slieve Foy Band -yhtyeen johtohahmo ennen kuin perusti pubin nimeltä Leo’s Tavern. Eithnen äiti opetti musiikkia peruskoulussa ja kuului tanssiyhtyeeseen. Eithnen sisarukset muodostivat An Clann As Dobhair -yhtyeen, joka vaihtoi vuonna 1970 nimensä Clannadiksi.

Eithne liittyi Clannadiin vuonna 1980. Hänen lisäkseen yhtyeeseen kuuluivat hänen sisaruksensa Máire Brennan (Moya), Pól ja Ciarán ja kaksoissedät Noel ja Padraig Duggan. Eithne soitti yhtyeessä kosketinsoitinta ja lauloi taustavokaaleja Clannadin albumeilla Crann Úll (1980) ja Fuaim (1982). Pian Clannadin tultua tunnetuksi Vastaisku-elokuvan tunnuskappaleen myötä tuottaja-manageri Nicky Ryan jätti yhtyeen. Eithne seurasi esimerkkiä ja aloitti oman soolouransa.

Sooloura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eithne alkoi työstää ensimmäistä sooloalbumiaan Nicky Ryanin ja tämän vaimon Roma Ryanin kanssa. He nauhoittivat kaksi instrumentaalikappaletta, An Ghaoth Ón Ghrian ja Miss Clare Remembers. Kappaleet julkaistiin vuonna 1983 ilmestyneellä albumilla Touch Travel. Eithne käytti nimeä Enya ensimmäistä kertaa säveltäessään musiikkia elokuvaan The Frog Prince vuonna 1984. Seuraavan kerran Enya esiintyi vuonna 1987 Sinéad O’Connorin debyyttialbumilla The Lion and the Cobra. Enya tosin vain lausui iiriksi psalmit 91:11–13 kappaleessa "Never Get Old".

Enya valittiin esittämään kelttiläistä musiikkia BBC:n dokumentissa The Celts vuonna 1986. Samat kappaleet julkaistiin Enyan debyyttialbumilla Enya vuonna 1987, mutta ne saivat vain vähäistä huomiota.

Enyan läpimurto tapahtui albumilla Watermark (1988), joka sisälsi kappaleen "Orinoco Flow" (tunnettu myös nimellä "Sail Away"). Kappale sijoittui Britannian listojen kärkeen ja albumia myytiin yli kahdeksan miljoonaa kappaletta.

Kolme vuotta myöhemmin Enya teki toisen menestysalbuminsa, Shepherd Moons, jota myytiin yli kymmenen miljoonaa kappaletta. Albumi toi Enyalle Grammy-palkinnon. Watermarkin kappaleita "On Your Shore" ja "Exile" ja The Celts -dokumentin "Epona"-kappaletta käytettiin runsaasti elokuvassa L.A. Story. Kappaletta "Ebudae" käytettiin myös Robin Williamsin tähdittämän elokuvan Toys soundtrackilla. Eniten huomiota sai kuitenkin kappaleen "Book of Days" käyttö elokuvassa Kaukainen maa. Vaikka Enya voitti "Parhaan New Age -albumin" Grammy-palkinnon Shepherd Moons -albumillaan, hän ei itse luokittele musiikkiaan New Age -musiikiksi.[1]

Neljä vuotta myöhemmin, 1995, hän voitti jälleen parhaan New Age -albumin Grammyn The Memory of Trees -albumillaan. Albumin kansitaidetta innoitti Maxfield Parrishin maalaus The Young King of the Black Isles.

Vuonna 1997 Enya julkaisi ensimmäisen kokoelmalevynsä, Paint the Sky with Stars: The Best of Enya. Albumi sisälsi kaksi uutta kappaletta.

Enya on melko hidas säveltämään uusia kappaleita. Viiden vuoden tauon jälkeen Enya julkaisi vuonna 2000 useita Grammyjä voittaneen albuminsa A Day Without Rain.

2000-luvun alussa Enya piti taas albumien julkaisussa pitkän tauon. Yli neljän vuoden odotuksen jälkeen Enyan ihailijat saivat kuitenkin kuulla japaninkielisen kappaleen "Sumiregusa" syyskuussa 2004. Kappaletta käytettiin Japanissa Panasonicin mainoskampanjassa.

Marraskuussa 2005 Enya julkaisi seitsemännen studioalbuminsa, Amarantinen. Albumilta on julkaistu Euroopassa kaksi singleä: "Amarantine" ja "It's in the Rain". Lisäksi Japanissa julkaistiin promo "If I Could Be Where You Are" ja Yhdysvalloissa remix kappaleesta "Someone Said Goodbye". Amarantine-levystä julkaistiin joulupainos syksyllä 2006, jolloin Enya myös kertoi työstävänsä uutta, kokonaista joulualbumia, jonka oli tarkoitus ilmestyä syksyllä 2007. Joulualbumi And Winter Came... ilmestyi kuitenkin vasta 10. marraskuuta 2008. Albumilta on julkaistu kaksi singleä: "Trains and Winter Rains" ja "White is in the Winter Night".

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enya on laulanut kappaleitaan useilla kielillä, kuten iiriksi, latinaksi, englanniksi, kymriksi, espanjaksi, ranskaksi, japaniksi sekä J. R. R. Tolkienin luomilla kielillä quenyalla ja sindarilla. Kolmella Amarantinen kappaleella lauletaan loxianiksi, Roma Ryanin luomalla keinotekoisella kielellä, jota ovat innoittaneet muun muassa Tolkienin haltiakielet.

Enya sävelsi ja lauloi kaksi kappaletta, ”May It Ben” ja ”Aníronin”, Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian ensimmäiseen osaan Sormuksen ritarit (2001).

Enya konsertoi harvoin.

Enyan kappaleita listoilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enyan esikoisalbumin Enya kappale "Boadicea" sai myöhemmin huomiota The Fugeesin samplatessa sitä kappaleessaan "Ready or Not". Enya antoi kuitenkin vastahakoisesti luvan käyttää samplea.

Vuonna 1997 Enyalle tarjottiin mahdollisuutta säveltää tunnusmusiikki Titanic-elokuvaan, mutta hän kieltäytyi. Tunnuskappaleen "My Heart Will Go On" lauloi myöhemmin Céline Dion saaden suurta suosiota.

A Day Without Rain -albumin kappaletta "Only Time" käytettiin radiokanavilla selostuksen taustalla kerrottaessa syyskuun WTC-iskuista vuonna 2001. Laulaja itse kuitenkin paheksui kappaleen käyttöä muistotarkoituksessa, erityisesti kun kappaleesta alkoi levitä internetissä remix-versioita. Hän julkaisi erikoisversion kappaleesta keräämään avustuksia terrori-iskun uhreille. Useat Enyan ihailijat ovat suuttuneet Enyan musiikin yhdistämisestä WTC-iskuihin, kuten myös kappaleen "May It Be" käyttämisestä CNN:n Larry King Live -ohjelmassa Afganistanin sodan yhteydessä vuonna 2002.

"Boadicea"-kappaleen samplea on käyttänyt luvan kanssa myös Mario Winans vuonna 2004 kappaleessaan "I Don't Wanna Know". Kappaleesta tuli Enyan korkein saavutus Billboard Hot 100 -listalla: se pääsi parhaimmillaan listakakkoseksi.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manderley Castle, Enyan kotilinna, Killineyssä, Dublinin lähellä.

Enya suojelee yksityisyyttään tarkasti ja pyrkii pitämään yksityiselämänsä erossa muusikonurastaan. Hän on pysynyt naimattomana eikä hänellä ole lapsia. Hän asuu Killineyn kylässä Dublinin eteläpuolella pienessä linnassa.[2] Enya osti linnan vuonna 1997 ja uudelleennimesi sen Manderley Castleksi Daphne du Maurierin Rebekka-romaanissa esiintyvän kuvitteellisen rakennuksen mukaan.[3] Vuonna 2006 julkaistun listauksen mukaan Enya oli 95. rikkain irlantilainen. Hänen omaisuutensa oli tuolloin noin 110 miljoonaa euroa.lähde?

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enyan mukaan on nimetty 6433 Enya -niminen asteroidi.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Clannad[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enya[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 Enya julkaisi DVD-muotoisen videokokoelman Enya: The Video Collection.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gritten, David: Enya Dreams (This helps undercut the arguments of those who would file Enya under new age. "I think we've shaken that off," Nicky Ryan says. "Initially it was fine, but it's really not new age. Enya plays a whole lot of instruments, not just keyboards. Her melodies are strong and she sings a lot. So I can't see a comparison.") Los Angeles Times. 7.1.1996. Los Angeles. Viitattu 2.12.2009. (englanniksi)
  2. McKittrick, David: Enya escapes intruder by hiding in panic room The Independent. 5.10.2005. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)
  3. Guidera, Anita: Enya marks 50th with private castle bash Independent.ie. 16.5.2011. Viitattu 4.5.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]