Emo de Medeiros

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Emo de Medeiros, Vodunautti #002 (Hypercharger)

Emo de Medeiros (s. 1979) on beniniläinen taiteilija, joka asuu ja työskentelee Pariisissa ja Cotonoussa, Beninissä.

Emo de Medeirosin tuotanto käsittelee transkulturalismin teemoja, identiteettien muokkaamista, postkoloniaalisuutta ja globalisaatiota maailmanlaajuisena hybridisaationa ja mutaationa.[1] Hän kyseenalaistaa myös Afrikan mantereen muutokset digitaalisen vallankumouksen yhteydessä ja panafrikkalaisen 21. vuosisadan TransAfrican esiintymisen perinteiden ja nopeutetun innovaation välillä[2]

Tausta ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vietettyään lapsuutensa ja teini-ikänsä Cotonoussa, Beninissä Emo de Medeiros muutti Ranskaan jatkaakseen akateemista koulutustaan. Hän valmistui Ecole Normale Supérieuresta Pariisissa, jossa hän opiskeli historiaa, sosiologiaa ja antropologiaa, minkä jälkeen hän jatkoi koulutusta Ecole Nationale Supérieure des Beaux-Artsissa myös Pariisissa.

Beaux-Artsissa opiskellessaan de Medeiros alkoi keskittyä digitaalisiin taiteisiin: digitaaliseen valokuvaukseen, graafiseen suunnitteluun, 3D-mallinnukseen, digitaalisiin video- ja interaktiivisiin laitteisiin, sekä selvitti erityisesti ajan ja muistin välistä suhdetta käsitteellä tiheys (hetkellinen intensiteetti), jonka hän yhdisti harjoittamaansa kokeelliseen ja elektroniseen musiikkiin. Päätettyään taidekoulun hän ohjasi musiikkivideoita ja kokeellisia lyhytelokuvia harjoittaen säveltämistä ja elektronisen musiikin tuottamista Pariisissa. Sitten hän muutti Bostoniin, jossa hän osallistui Massachusetts College of Art and Designin kursseille, ennen kuin palasi Ranskaan ja lopulta Beniniin.

Työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emo de Medeirosin teoksissa risteytyvät erilaiset mediat, kuten valokuvaus, video, tekstiili, maalaustaide, performanssi ja kuvanveosto, ja ne tarkastelevat yhteiskunnallisisten ja symbolisten vuorovaikutusten teemoja, suhdetta digitaaliseen kulttuuriin, etnisyyteen, alkuperään ja panafrikkalaisuuteen postkoloniaalisessa yhteydessä. Hänet yhdistetään joskus afrofuturismiin.[3] Hänen toimintansa perustuu Contexture- käsitteeseen, joka tarkoittaa sellaisten artefaktien luomista, jotka perustuvat kulttuurien, materiaalien, käsitteiden, tekniikoiden ja käytäntöjen välisiin yhteyksiin eri alueilta, aikakausilta ja käyttötavoilta. Hänen teoksensa sekoittavat usein teknisiä elementtejä (kuten toisiinsa yhdistettyjä laitteita)[4] ja klassisen afrikkalaisen taiteen muotoja, erityisesti Beninistä, tai fuusioivat taiteen genrejä, kuten installtioita ja performansseja. Niiden lopputulos sattaa olla esimerkiksi  performatiivinen installaatio, jossa yleisö edustaa semanttista elementtiä, kuten Kaleta/Kaleta, joka esiteltiin Palais de Tokyossa vuonna 2014.[5]

Vuonna 2015 de Medeiros esitteli teoksensa Pavillon du Béninin 56. Venetsian biennaalissa, joka sijaitsi Ranskan paviljongin vieressä biennaalin pääpaikalla Giardinissa.[6] Hetken kestävä kappale oli ironinen poliittinen kommentti siitä, että afrikkalaiset välittäjät eivät olleet mukana biennaalissa esitetyissä teoksissa, vaikka ne olivat hyvin näkyvissä Italiassa sijaitsevissa turistikaupungeissa, taloudellisesta ja symbolisesta voimatasapainosta, joka tekee afrikkalaisten kansallisten paviljonkien läsnäolon vaikeaksi, ja Kenian paviljongin kiistasta, jossa useimmat esitellyistä taiteilijoista olivat kiinalaisia.[7]

De Medeirosin teoksia on esitetty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Beninissä,[8][9][10][11], Yhdistyneessä kuningaskunnassa,[12][13][14] ja Etelä-Afrikassa.[15] Niitä esiteltiin myös Salon de Montrougessa vuonna 2013[16], Pariisin Palais de Tokiossa vuonna 2014[17], Dakarin biennaalissa[18][19] ja Arts in Marrakechissa (AiM) kansainvälisessä biennaalissa[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dagen, Philippe: Sélection galeries : Emo de Medeiros et Murakami Le Monde. 16.9.2016. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  2. Dakin, Dagara: A Conversation with artist Emo de Medeiros: Transmutations and Transpositions Contemporary And. 6.10.2016. (englanniksi)
  3. Mann, Dave: ‘Contexture’ is key: An interview with hypermedia artist Emo de Medeiros 10and5. 4.3.2016. Arkistoitu 14.1.2019. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  4. Vannier, Morgane: Dak'art : art et nouvelles technologies Sekou magazine. 18.8.2016. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  5. "Kaleta/Kaleta", Emo de Medeiros Associação Cultural Videobrasil. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  6. Biao, Claude: Le Bénin, passager clandestin à la Biennale de Venise Le Monde. 16.9.2016. Arkistoitu 11.9.2021. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  7. Moses, Serubiri: Outrage over Chinese artists chosen to represent Kenya at Venice Biennale The Guardian. 15.4.2015. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  8. Mehouenou, Josué F.: Exposition du franco-béninois Emo de Medeiros : "Vodunaut" : quand l'art africain adopte et épouse la technologie La Nation. 14.8.2015. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
  9. Ligan, Cyrille Sèmako: Exposition " Vodunaut " : Emo de Medeiros peint l’" Homos Futurus " Fraternité. 18.8.2015. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  10. Emo de Medeiros – Transmutations – Backslash Point Contemporain. 3.9.2016. Arkistoitu 24.12.2016. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  11. Dakin, Dagara: A Conversation with artist Emo de Medeiros: Transmutations and Transpositions Contemporary And. 6.10.2016.
  12. Bonsu, Osei: Emo de Medeiros Contemporary And. 28.9.2016. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  13. 1:54 Contemporary African Art Fair: Emo de Medeiros at 50 Golborne Art Africa. 29.9.2016. Arkistoitu 24.12.2016. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  14. Azimi, Roxana: La foire 1:54 consacrée à l’art africain continue à se bonifier Le Quotidien de l'Art. 7.10.2016. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  15. The Medium is the Message:' ART AFRICA In Conversation with Emo de Medeiros Art Africa Magazine. 23.2.2016. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  16. Montrouge dévoile sa liste Le Quotidien de l'Art. 21.1.2013. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  17. Ehonian, Virginie: Kaleta/Kaleta : le Bénin au Palais de Tokyo African links. 30.11.2016.
  18. Dagen, Philippe: Un Dak’Art sous le signe de la colère Le Monde. 10.5.2016. Viitattu 13.1.2019. (ranskaksi)
  19. Rossi, Elena Giulia: Witnesses of the invisible at the Dakar Biennale Arshake. 4.5.2016. Viitattu 13.1.2019. (englanniksi)
  20. Metropolis: Biennial of Marrakech 2016 II: Side projects RTVE (Espanjan kansallinen televisio). 24.4.2016. Viitattu 13.1.2019.