Transkulturaatio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Inka kronikoitsija Felipe Guamán Poma de Ayalan (1556 - 1644) Omakuva. Mary Louise Pratt kuvaa tämän Perulaisen intiaanin esimerkkinä transkulturaatiosta. Guamán Poma oli omaksunut kirjoitustaidon espanjalaisilta ja arvosteli kuvitetussa kronikassaan El Primer Nueva Corónica y Buen Gobierno siirtomaaisäntiä intiaanien riistosta ja hyväksikäytöstä oman kulttuurinsa pohjalta.

Transkulturaatio tarkoittaa kahden tai useamman toisensa kohtaavan kulttuurin välistä vuorovaikutusprosessia. Käsite pohjautuu kuubalaisen antropologin Fernando Ortizin kuvaukseen kulttuurien sulautumisesta ja konvergensista[1]. Kulttuurien kohdatessa toisensa tapahtuu molemmissa kulttuureissa muutoksia. Niiden jäsenet oppivat toisiltaan mm. toisen kulttuurin kantajien tapoja ja arvoja. Transkulturaatio prosessia voi käyttää kuvaamaan myös arkipäivän tilanteita, kuten kouluissa ja päiväkodeissa [2]. Transkulttuurinen politiikka kunnioittaa erilaisia elämisen tapoja ja valintoja, eikä siihen voi ketään pakottaa. Se on tasavertainen suhde, jossa asiantuntijuus on molemmilla osapuolilla. Se perustuu kaikkien osapuolien yhtäläiseen oikeuteen saada äänensä kuuluviin ja tulla kuulluiksi. Se merkitsee aikaan ja paikkaan liittyvää monimuotoista prosessia, jossa ihmisellä on oikeus valita oma identiteettinsä [3].

Kulttuurien väliset siirtymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transculturation merkitsee siirtymää kulttuurista toiseen. Se ei tarkoita kuitenkaan toisen kulttuurin omaksumista (akkulturaatio) tai oman kulttuurin menettämistä ja juurettomuutta (deculturation). Pikemminkin se yhdistää nämä käsitteet lisäten prosessiin uuden kulttuurin syntymisen vanhan kulttuurin pohjalle (neoculturation). Ortiz viittasi Espanjan kolonialismin tuhosiin vaikutuksiin Kuuban alkuperäiskansojen transkulturisaatiossa. Transculturation voi usein johtua siirtomaa valloitus ja alistaminen, erityisesti postkoloniaalisessa aikakauden alkuperäiskansojen taistelua saadakseen takaisin omat identiteettiä. Vastakkaiset tulkinnat ja strategiat usein täydentävät toisiaan ja tuottavat uusia kulttuurisia ilmiöitä, jotka näkyvät kulttuurien välisessä vuorovaikutuksessa[4].

The Contact Zones[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mary Louise Pratt loi käsitteen "The Contact Zone" kuvaamaan kulttuurien välistä yhteistyötä ja toimintaa [5]. Kulttuurit eivät ole toimi tyhjiössä. Kaksi mainittua strategiaa toimivat samanaikaisesti soveltaen eri näkökohtia luoden uusia kulttuureja. Monikulttuurisuus voidaan näin ymmärtää myös tavalla, joka ylittää kulttuurien väliset esteet ja antaa mahdollisuuden rikkaampaan kanssakäymiseen erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Elävää moniulotteista ymmärrystä kulttuurien ainutlaatuisuudesta ja kulttuurien muutoksesta sekä yhteistyöstä näiden kahden suuntauksen välillä [6]. The Contact Zones merkitsee sosiaalisia tiloja joissa erilaiset kulttuurit kohtaavat. Nämä tilat voi merkitä kulttuurien vuorovaikutusta tai liittolaisuutta, yhteistyötä ja molemminpuolista hyötyä. Kulttuurien kohtaaminen voi merkitä kuitenkin yhteentörmäystä varsinkin kun kohtaaminen on epäsymmetristä vain toista osapuolta hyödyttävää kuten oli kysymys kolonialismissa ja sen sitä seuranneessa uuskolonialismissa. Nykyään globalisaation hyödydyistä nauttii vain pieni osa maailman kulttuureista. Kulttuurikolonialismi tuo kulttuurien kohtaamisen kehittyneistä maista kehitysmaihin eri puolille maailmaa.[7].

Transkulturaatio ja siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transkulturaatio on olennainen prosessi siirtolaisen voimaantumisessa. Uuteen kulttuuriin tulijan tulisi voida vaikuttaa omiin asioihinsa, hyvinvointiinsa ja saada tuntea itsensä täysivaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi niin henkisesti kuin fyysisestikin (empowerment). Tätä voidaan kutsua myös valtavirtaistamiseksi, missä painotetaan maahanmuuttajan omaa prosessia ja toimintaa tullessaan osaksi uutta kotimaataan.

Tohtori Judén-Tupakan mukaan valtavirtaistaminen voisi olla viranomaisten käytännön strategia, jolla yhteiskunta toteuttaa transkulturaatiota. Tämä auttaisi myös maahanmuuttajien integraatioprosessissa. Maahanmuuttajien integraatio uuteen yhteiskuntaan merkitsee transkultuurista prosessia; ei riitä, että viranomainen ilmaisee itsensä ymmärrettävästi, myös viranomainen muuttuu transkulturaatioprosessissa. Hyvän sopeutumisen edellytys on se, että myös viranomainen osaa tulla vastaan. Tästä esimerkkinä on ajan käyttö. Maahanmuuttajat ilmaisevat itseään oman kulttuurinsa lähtökohdista, ja molemminpuolisen ymmärryksen saavuttamiseksi on palveluihin varattava riittävästi aikaa.[3].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ortiz, Fernando. Cuban Counterpoint: Tobacco and Sugar, Durham, NC: Duke University Press,ISBN 0-8223-1616-1. Trans. Harriet de Onís.1995
  2. Judén-Tupakka, S. 1996. Koulutusantropologisesta tutkimuksesta ja sen analyysista. Esitelmän abstrakti. XVIII Kasvatustieteen päivät. Savonlinna 24–26.6.1996. Tutkiva opettaja, kokemuksia pedagogiikaksi. Ohjelma ja abstraktit. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajan koulutuslaitos
  3. a b Judén–Tupakka, S. 1997. Koulutusantropologisen tutkimusaineiston tulkinnasta - yliastumisesta Subu’assa. Teoksessa Kasvatus erilaisissa viestintä- ja kasvuympäristöissä. Osaraportti 1. Toim. Jouko Kari ja Pentti Moilanen. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Opetuksen perusteita ja käytänteitä 28. Jyväskylä 1997. Eripainos
  4. Ortiz, Fernando. Cuban counterpoint, tobacco and sugar, Durham, NC: Duke University Press ISBN 0-8223-1616-1. Trans. Harriet de Onís. 1995
  5. Pratt, Mary Lousis. Arts of the Contact Zone. From Inquiry to Academic Writing: a Text and Reader. Boston: Bedford/St. Martin's, 2008. 355-68.
  6. Trotman, C. James: Multiculturalism: Roots and Realities, Bloomington: Indiana University Press 2002. ISBN 9780253340023
  7. Pratt, Mary Louise. 1991. "Arts of the contact zone." Profession 91. New York: MLA. s. 33-40