Elina Helkala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Elina Helkala
Elina Helkala vuonna 2020.
Elina Helkala vuonna 2020.
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1987 (ikä 37)
Kuusankoski
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvataiteilija, kuvittaja
Palkinnot

Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2016)
Kritiikin punnus (2023)

Elina Helkalan hiilipintateos "Jääkarhujen jälkeen" (2017).

Elina Helkala (s. 5. maaliskuuta 1987 Kuusankoski)lähde? on kuusankoskelaissyntyinen, nykyisin Raisiossa asuva kuvataiteilija ja kuvittaja. Hänellä on myös kuva- ja mediataiteen ja muinaistekniikan artesaanin koulutus.[1]

Helkala on opiskellut kuvataidetta Turun taideakatemiassa ja hänen tunnusomaisimpia töitään ovat hiilipintaiset tulimaalaukset.lähde?

Helkala käyttää taiteessaan monipuolisesti erilaisia perinteisiä ja moderneja tekniikoita ja niiden yhdistelmiä. Helkala on aiemmalta koulutukseltaan muinaistekniikan artesaani, ja hänen taiteelleen on tunnusomaista ammentaa perinteisestä taide- ja käsityöperinteestä. Helkalan tunnistettavin työskentelymuoto ovat hiilipintaiset teokset, joiden työstöön kehittämäänsä menetelmää taiteilija kutsuu tulimaalaukseksi. Helkala tutki tulimaalausta Turun taideakatemian päättötyössään. Teoksissa hiili muodostaa elävän, valoa heijastavan pinnan, ja teokset yhdistävätkin veisto- ja maalaustaiteen elementtejä.[2]

Useat Helkalan teokset kommentoivat ilmastonmuutosta ja ihmisten luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamaa uhkaa, jotka ovat olleet pääteemoja Helkalan yksityisnäyttelyissä Teoksia itsekkyydestä Turun B-galleriassa (2020)[3], Muistoa kunnioittaen – In memoriam Vaasan taidehallissa (2021)[4] ja Antroposeeni Sipoon Pesula Galleriassa (2023). Helkalalle on tärkeää myös osallistua taiteensa kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun autismikirjolla olevan ihmisen kokemuksista.[5]

Kirjakuvitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvataiteilijan uransa lisäksi Helkala on myös kuvittanut akvarellimaalauksilla, tussipiirroksilla ja digitaalisesti useita tietokirjoja, jotka Helkala on tehnyt yhdessä aviomiehensä Ilari Aallon kanssa. Pariskunnan kirjat käsittelevät Suomen keskiaikaa, esihistoriaa ja arkeologiaa.[6] Pariskunnan esikoistietokirja on vuonna 2015 ilmestynyt Matkaopas keskiajan Suomeen. Vuonna 2017 heiltä ilmestyi Suomen muinaisjäännöksiä esittelevä tietokirja Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä ja vuonna 2023 keskiajan vuodenkiertoa käsittelevä tietokirja Vuosi keskiajan Suomessa. Vuonna 2019 he julkaisivat ensimmäisen lasten tietokirjansa Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja.

Helkalan kuvittamalle tietokirjalle Matkaopas keskiajan Suomeen myönnettiin vuonna 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.[7] Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myönsi Helkalalle vuonna 2023 Kritiikin punnuksen tunnustuksena ansiokkaasta kuvitustyöstä Helkalan ja Aallon tietokirjoissa.[6]

Kuvitetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ilari Aalto: Matkaopas keskiajan Suomeen. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 9789523001077
  • Ilari Aalto: Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Jyväskylä: Atena, 2017. ISBN 9789523003286
  • Ilari Aalto: Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja. Jyväskylä: Atena, 2019. ISBN 9789523005266
  • Ilari Aalto: Vuosi keskiajan Suomessa. Jyväskylä: Atena, 2023. ISBN 9789511424925
  1. Atena Kustannus: Elina Helkala, viitattu 30.3.2016.
  2. Turun ammattikorkeakoulu: Tuli taiteen tekemisen työkaluna ja tuhoista kumpuavat teosten aiheet, viitattu 17.6.2020.
  3. B-galleria: Menneet näyttelyt], viitattu 17.11.2023.
  4. Taide.art; Elina Helkala: Muistoa kunnioittaen, viitattu 17.11.2023.
  5. Peltotalo, Mika: Tätä ei ennen ole tehty: Taloremontin tuntemukset muuntuvat taidemaalauksiksi, Rannikkoseutu 20.9.2021.
  6. a b Karhu, Tuomo: Kritiikin punnukset arkeologi Ilari Aallolle ja kuvataiteilija Elina Helkalalle, Turun Sanomat 16.11.2023.
  7. Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tunnustus monipuoliselle suomalaiselle tietokirjallisuudelle ja -kulttuurille 10.10.2016. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 30.3.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]