Elina Helkala
Elina Helkala | |
---|---|
Elina Helkala vuonna 2020. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. maaliskuuta 1987 Kuusankoski |
Kansalaisuus | suomalainen |
Taiteilija | |
Ala | kuvataiteilija, kuvittaja |
Palkinnot | |
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto (2016) |
|
Elina Helkala (s. 5. maaliskuuta 1987 Kuusankoski)lähde? on kuusankoskelaissyntyinen, nykyisin Raisiossa asuva kuvataiteilija ja kuvittaja. Hänellä on myös kuva- ja mediataiteen ja muinaistekniikan artesaanin koulutus.[1]
Helkala on opiskellut kuvataidetta Turun taideakatemiassa ja hänen tunnusomaisimpia töitään ovat hiilipintaiset tulimaalaukset.lähde?
Taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helkala käyttää taiteessaan monipuolisesti erilaisia perinteisiä ja moderneja tekniikoita ja niiden yhdistelmiä. Helkala on aiemmalta koulutukseltaan muinaistekniikan artesaani, ja hänen taiteelleen on tunnusomaista ammentaa perinteisestä taide- ja käsityöperinteestä. Helkalan tunnistettavin työskentelymuoto ovat hiilipintaiset teokset, joiden työstöön kehittämäänsä menetelmää taiteilija kutsuu tulimaalaukseksi. Helkala tutki tulimaalausta Turun taideakatemian päättötyössään. Teoksissa hiili muodostaa elävän, valoa heijastavan pinnan, ja teokset yhdistävätkin veisto- ja maalaustaiteen elementtejä.[2]
Useat Helkalan teokset kommentoivat ilmastonmuutosta ja ihmisten luonnon monimuotoisuudelle aiheuttamaa uhkaa, jotka ovat olleet pääteemoja Helkalan yksityisnäyttelyissä Teoksia itsekkyydestä Turun B-galleriassa (2020)[3], Muistoa kunnioittaen – In memoriam Vaasan taidehallissa (2021)[4] ja Antroposeeni Sipoon Pesula Galleriassa (2023). Helkalalle on tärkeää myös osallistua taiteensa kautta yhteiskunnalliseen keskusteluun autismikirjolla olevan ihmisen kokemuksista.[5]
Kirjakuvitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvataiteilijan uransa lisäksi Helkala on myös kuvittanut akvarellimaalauksilla, tussipiirroksilla ja digitaalisesti useita tietokirjoja, jotka Helkala on tehnyt yhdessä aviomiehensä Ilari Aallon kanssa. Pariskunnan kirjat käsittelevät Suomen keskiaikaa, esihistoriaa ja arkeologiaa.[6] Pariskunnan esikoistietokirja on vuonna 2015 ilmestynyt Matkaopas keskiajan Suomeen. Vuonna 2017 heiltä ilmestyi Suomen muinaisjäännöksiä esittelevä tietokirja Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä ja vuonna 2023 keskiajan vuodenkiertoa käsittelevä tietokirja Vuosi keskiajan Suomessa. Vuonna 2019 he julkaisivat ensimmäisen lasten tietokirjansa Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helkalan kuvittamalle tietokirjalle Matkaopas keskiajan Suomeen myönnettiin vuonna 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto.[7] Suomen arvostelijain liiton Turun osasto myönsi Helkalalle vuonna 2023 Kritiikin punnuksen tunnustuksena ansiokkaasta kuvitustyöstä Helkalan ja Aallon tietokirjoissa.[6]
Kuvitetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ilari Aalto: Matkaopas keskiajan Suomeen. Jyväskylä: Atena, 2015. ISBN 9789523001077
- Ilari Aalto: Matka muinaiseen Suomeen: 11 000 vuotta ihmisen jälkiä. Jyväskylä: Atena, 2017. ISBN 9789523003286
- Ilari Aalto: Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita: Nuoren arkeologin käsikirja. Jyväskylä: Atena, 2019. ISBN 9789523005266
- Ilari Aalto: Vuosi keskiajan Suomessa. Jyväskylä: Atena, 2023. ISBN 9789511424925
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Atena Kustannus: Elina Helkala, viitattu 30.3.2016.
- ↑ Turun ammattikorkeakoulu: Tuli taiteen tekemisen työkaluna ja tuhoista kumpuavat teosten aiheet, viitattu 17.6.2020.
- ↑ B-galleria: Menneet näyttelyt], viitattu 17.11.2023.
- ↑ Taide.art; Elina Helkala: Muistoa kunnioittaen, viitattu 17.11.2023.
- ↑ Peltotalo, Mika: Tätä ei ennen ole tehty: Taloremontin tuntemukset muuntuvat taidemaalauksiksi, Rannikkoseutu 20.9.2021.
- ↑ a b Karhu, Tuomo: Kritiikin punnukset arkeologi Ilari Aallolle ja kuvataiteilija Elina Helkalalle, Turun Sanomat 16.11.2023.
- ↑ Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tunnustus monipuoliselle suomalaiselle tietokirjallisuudelle ja -kulttuurille 10.10.2016. Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. Arkistoitu 10.10.2016. Viitattu 30.3.2017.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|