Edmund Rumpler

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Edmund Rumpler (4. tammikuuta 1872 Wien, Itävalta-Unkari7. syyskuuta 1940 Züsow, Saksa) oli ilmailu- ja autotekniikan pioneeri.[1] Hänen tunnetuimpia luomuksiaan olivat Rumpler Taube ja Rumpler Tropfenwagen.

Rumpler opiskeli vuosina 1890–1895 Wienin teknillisessä korkeakoulussa koneenrakennusta. Sen jälkeen hän työskenteli junanvaunuja, höyrykoneita ja autoja valmistavissa tehtaissa. Hän osallistui muun muassa Nesselsdorfer Wagenbaun ensimmäisen automallin, Präsidentin suunnitteluun. Samassa yhteydessä hän tutustui nuoreen Hans Ledwinkaan, josta tuli myöhemmin eräs merkittävimmistä eurooppalaisista autonsuunnittelijoista.[2]

Rumplerin kehittämän heiluriakselin toimintaperiaate.

Vuonna 1898 Rumpler siirtyi Allgemeinen Motorwagen Gesellschaftin palvelukseen Berliiniin ja sieltä 1902 Adlerille Frankfurtiin. Vuotta myöhemmin hän patentoi keksimänsä heiluriakselin, joka mahdollisti ensimmäistä kertaa erillisjousituksen vetävällä akselilla. Rakenne oli erittäin suosittu 1920- ja 1930-luvun autoissa.[3]

Rumpler-Taube.

Rumpler palasi Berliiniin vuonna 1906 ja perusti ilmailu- ja autotekniikan suunnittelutoimiston. Hän päätti aloittaa lentokoneisen valmistuksen ja perusti vuonna 1908 yrityksen nimeltä Rumpler Luftfahrzeugbau. 1910 yritys hankki oikeudet itävaltalaisen Igo Etrichin suunnitteleman Taube-lentokoneen valmistukseen ja aloitti niiden sarjavalmistuksen nimellä Rumpler-Taube. Lentokoneita alettiin valmistaa suuria määriä, ja Berliinin Johannisthalissa sijainneet kaksi tehdasta työllistivät noin 3 000 henkilöä.[4][3]

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Versailles’n rauhaan sodan hävinneessä Saksassa kiellettiin sotilaskäyttöön tarkoitettujen lentokoneiden valmistus. Rumpler päätti palata autonvalmistukseen, ja perusti sitä varten yrityksen nimeltä Rumpler Motoren Gesellschaft GmbH. Hyödyntäen lentokoneenvalmistuksessa opittua aerodynamiikan tuntemusta hän kehitti 1921 esitellyn, erittäin sulavalinjaisen Rumpler Tropfenwagenin. Autossa oli takana Rumplerin kehittämä heiluriakseli ja siihen oli kytketty Rumplerin toinen innovaatio, yhteen integroitu vetopyörästö ja vaihteisto (engl. transaxle), mikä on nykyään käytössä käytännössä kaikissa etuvetoisissa autoissa. Auto ei saavuttanut suurta suosiota epäluotettavuutensa, erikoisen ulkonäkönsä ja epäkäytännöllisyytensä tähden, ja suuri osa myytiin halvalla Berliiniin taksikäyttöön, jossa sen korkeasta sisätilasta oli hyötyä.

Vuonna 1922 Benz hankki oikeudet Rumplerin patentoimaan pisaramaiseen muotoiluun ja kehitti sen pohjalta takamoottorisen Benz RH -kilpa-auton.

Rumplerin yritys kaatui vuonna 1926 Saksassa riehuneen hyperinflaation seurauksena.[5]

Rumplerin muotoilema virtaviivainen kuorma-auto.

Vuonna 1930 Rumpler kehitti virtaviivaisesti muotoillun kuorma-auton, jossa oli erikoisuutena etuveto.

Kansallissosialistien noustua valtaan Saksassa 1930-luvun alussa juutalaistaustaisen Rumplerin elämä alkoi käydä hankalaksi. Sanotaan että itsekin Rumplerin koneilla ensimmäisessä maailmansodassa lentänyt[6] Luftwaffen komentaja Hermann Göring suojeli häntä.[1] Siitä huolimatta Rumpler kuoli syyskuussa 1940 hämärissä olosuhteissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]