Dikaiarkhos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dikaiarkhos (muinaiskreikaksi Δικαίαρχος) (n. 350-285 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija. Hän oli kotoisin Messenestä. Dikaiarkhoksen teoksista on säilynyt ainoastaan osia. Hän kirjoitti ennen kaikkea Kreikan historiasta ja maantieteestä, jolla alalla hänen merkittävin teoksensa oli teos nimeltä Kreikan elämä. Kartografian alalla Dikaiarkhos oli ensimmäisiä, joka käytti maantieteellisiä koordinaatteja. Hän kirjoitti myös filosofian ja politiikan alan teoksia.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dikaiarkhos oli Feidiaan poika, ja hän syntyi Messenessä, Suur-Kreikkaan kuuluneessa Sisiliassa. Hän vietti kuitenkin suurimman osan elämästään Kreikassa ja erityisesti Peloponnesoksella. Dikaiarkhos oli Aristoteleen oppilas Lykeionin peripateettisessa koulussa.[1] Hän oli muun muassa Theofrastoksen ystävä, ja omisti tälle eräitä teoksistaan. Eräistä hänen teostensa säilyneistä katkelmista voidaan päätellä, että hän olisi elänyt vielä vuonna 296 eaa. ja kuollut noin vuonna 285 eaa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dikaiarkhos oli antiikin aikana arvostettu sekä filosofina että hyvin monien eri alojen tuntijana.[2] Hän kirjoitti lukuisia teoksia, ja muut kirjailijat viittaavat niihin usein. Teoksista on säilynyt useita katkelmia. Teoksiin kuuluu sekä maantieteen, politiikan, historian, filosofian että matematiikan alan teoksia. Niistä on kuitenkin hankala muodostaa luetteloa, koska monet, joihin viitataan erillisinä teoksina, vaikuttavat lähemmin tarkasteltuna olevan vain osia laajemmista teoksista.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dikaiarkhoksen kirjoittamiin maantieteen alan teoksiin kuuluvat:

  • Kreikan elämä (Βίος τῆς Ἑλλάδος) – Dikaiarkhoksen merkittävin teos sisälsi selonteon Kreikan maantieteestä, historiasta sekä moraalisista ja uskonnollisista oloista. Sen tarkoituksena oli tarjota kaikki tieto kreikkalaisista, heidän elämästään ja tavoistaan. Teos koostui kolmesta kirjasta, joista ensimmäinen sisälsi Kreikan maantieteen ja historian kuvauksen, ja muodosti johdannon koko teokselle. Toinen kirja kuvasi Kreikan eri valtioita. Kolmas kirja kuvasi kreikkalaisten yksityistä ja julkista elämää, teattereita, pelejä, uskontoa jne. Toisesta kirjasta on säilynyt pitkä katkelma, mutta sitä ei voida sen nykyisessä muodossa pitää Dikaiarkhoksen itsensä kirjoittamana, sillä on lyhennelmä.
  • Maan piiri (Γῆς περίοδος)[3] – Teos oli todennäköisesti niiden karttojen selitys, jotka Dikaiarkhos oli tehnyt ja antanut Theofrastokselle. Kartat käsittivät koko tunnetun maailman.[4]
  • Kreikan kuvaus (Ἀναγραφὴ τῆς Ἑλλάδος) – Tämän niminen Theofrastokselle osoitettu teos on edelleen säilynyt Dikaiarkhoksen kirjoittamana, vaikkakin sen muoto ja henki ovat hänelle epätyypillisiä. Se onkin todennäköisemmin jonkin paljon myöhemmän kirjoittajan, joka on tehnyt runomitassa kirjoitetun parafraasin teoksen Maan piiri osista, tuotos. Teos koostuu 150:stä jambisäkeestä.
  • Vuorten korkeuksista[5] – Teos, joka on saattanut olla teoksen Maan piiri osa, on varhaisin tunnettu yritys soveltaa kolmiomittausta vuorten korkeuksien mittaamiseen.
  • Trofonioksen (luolaan) laskeutuminen (Ἡ εἰς Τροφωνίου κατάϐασις) – Useista kirjoista koostuva teos, joka sisälsi siitä lainattujen osien perusteella kuvauksen pappien rappeutuneista ja irstaista menoista Trofonioksen luolassa.[6]
  • Eräitä muita teoksia, kuten Spartan perustuslaki (Πολιτεία Σπαρτιατῶν),[7] Olympialainen dialogi (Ὀλυμπικὸς ἀγών),[8] Panateenalainen dialogi (Παναθηναικός),[9] jne., jotka vaikuttavat olleen vain osia teoksesta Kreikan elämä.

Strabonin mukaan Polybios arvosteli Dikaiarkhoksen maantieteen alan teoksia monesta syystä.[10] Strabon itsekin[11] oli tyytymätön siihen, kuinka Dikaiarkhos kuvasi läntistä ja pohjoista Eurooppaa, joilla alueilla hän ei ollut koskaan käynyt.

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lesboslaiset kirjat (Λεσϐιακοί) – Kolme kirjaa, jotka olivat saaneet nimensä siitä, että filosofiset keskustelut sijoittuivat Mytileneen Lesboksen saarelle. Dikaiarkhos pyrkii todistamaan, että sielu on kuolevainen.[12] Cicero[13] tarkoittaa todennäköisesti tätä teosta puhuessaan teoksesta nimeltä Sielusta.
  • Korinttilainen dialogi (Κορινθιακοί) – Kolme kirjaa, jotka olivat eräänlainen jatko Lesboslaisille kirjoille.[14] Teos on todennäköisesti sama, josta Cicero[15] käyttää toisaalla nimeä Ihmisen tuhosta (de Interitu Hominum).

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kolmen kaupungin dialogi (Τριπολιτικός, Tripolitikos)[16] – Teos, josta tutkivat ovat väitelleet paljon. Se oli todennäköisesti hallintoa koskeva vertaileva tutkimus. Dikaiarkhos jakoi hallintomuodot Aristotelesta seuraten kolmeen: demokratia, aristokratia ja monarkia.[17] Hän kannatti sekamuotoa, jossa on kaikuja spartalaisesta järjestelmästä, jossa on osia kaikista kolmesta hallintomuodosta. Tämä teos on saattanut toimia innoituksena Ciceron teokselle De republica.

Muita teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos Uhrauksesta Ilionissa (περὶ τῆς ἐν Ἰλίῳ ϑυσίας)[18] vaikuttaa viitanneen uhrimenoihin, jotka Aleksanteri Suuri toimitti Ilionissa eli Troijassa.

Lisäksi tunnetaan eräitä muita teoksia, jotka ovat luonteeltaan kieliopillisia ja joiden on uskottu myös olleen Dikaiarkhoksen kirjoittamia. Näihin kuuluvat Alkaioksesta (Περὶ Ἀλκαίου)[19] ja Yhteenvetoja Euripideen ja Sofokleen juonista (ὑποθέσεις τῶν Εὐριπίδου καὶ Σοφοκλέους μύθων),[20] Ne ovat kuitenkin saattaneet olla toisen Dikaiarkhoksen, lakedaimonialaisen grammaatikon, kirjoittamia. Sudan mukaan tämä oli Aristarkhos Samothrakelaisen oppilas. Häneen saattaa olla viittauksia Apollonios Dyskoloksen teoksissa.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cicero: de Legibus, III.6.
  2. Cicero: Tusculanae Quaestiones, I.18; de Officiis, II.5; Varro: de Re Rust. I.2.
  3. Lydos: de Mensibus.
  4. Cicero: ad Att. VI.2; vrt. Diogenes Laertios V.
  5. Plinius: H. N. II.65; Geminos: Elem. Astron. 14.
  6. Cicero, ad Atticum, VI.2, XIII.31; Athenaios, XIII., XIV.
  7. Suda.
  8. Athenaios, xiv.
  9. Skolia ad Aristophanis Vespis 564.
  10. Strabon, ii.
  11. Strabon, iii.
  12. Cicero: Tusculanae Quaestiones, I.31.
  13. Cicero: ad Atticum, XIII.12.
  14. Cicero: Tusculanae Quaestiones, I.10.
  15. Cicero: de Officiis, II.5.
  16. Athenenaios, IV.; Cicero: ad Atticum, XIII.32.
  17. Fotios: Bibl. Cod. 37.
  18. Athenenaios, XIII.
  19. Athenaios, XI., XV.
  20. Sekstos Empeirikos: adv. Geometr.
  21. Apollonios Dyskolos: De Pronom..

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fortenbaugh, W. & Schütrumpf, E.: Dicaearchus of Messana: Text, Translation, and Discussion. Transaction Publishers, 2001. ISBN 0-7658-0093-4.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Dicaearchus