Kratippos Pergamonlainen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kratippos Pergamonlainen (muinaiskreikaksi Κρατίππος) (ensimmäinen vuosisata eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Pergamonista, ja opetti Mytilenessä ja Ateenassa. Kratippoksesta tuli peripateettisen koulun johtaja vuonna 44 eaa. Andronikos Rhodoslaisen jälkeen. Hänen ajattelustaan tiedetään vain Ciceron kautta säilyneet opetukset ennustamisesta.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kratippos oli Ciceron aikalainen ja ystävä. Cicero piti Kratipposta suuressa arvossa ja sanoi tämän olevan merkittävimpiä hänen tuntemiaan peripateetikkoja.[1][2] Kratippos oli Pompeiuksen mukana tämän tappioon päättyneen Farsaloksen taistelun jälkeen ja yritti piristää tätä filosofisilla argumenteilla.[3] Kratippos opetti useita merkittäviä roomalaisia, mukaan lukien Marcus Claudius Marcellus sekä Cicero itse, ja vuonna 44 eaa. Ciceron poika Cicero Minor oli hänen oppilaanaan Ateenassa.[4] Nuori Cicero vaikuttaa käyneen Asiassa yhdessä Kratippoksen kanssa.[5]

Kun Julius Caesar oli Rooman tasavallan johdossa, Cicero sai järjestettyä tältä Rooman kansalaisoikeudet Kratippokselle. Hän myös sai Ateenan Areiopagin neuvoston kutsumaan filosofin pysymään kaupungissa ja jatkamaan filosofian opetusta.[6] Kratippoksesta tuli Lykeionin koulun johtaja Andronikos Rhodoslaisen jälkeen. Caesarin murhan jälkeen myös Brutus osallistui Kratippoksen luennoille ollessaan käymässä Ateenassa.[7]

Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ciceron myötämielisen arvion lisäksi Kratippoksen ajattelusta ei tiedetä juuri mitään. Ainoat viittaukset hänen teoksiinsa koskevat hänen mielipiteitään ennustamisesta, josta aiheesta hän vaikuttaa kirjoittaneen teoksen. Cicero sanoo Kratippoksen uskoneen uniin ja yliluonnolliseen inspiraatioon (lat. furor, ”hurmos”), mutta hylänneen muut ennustamisen muodot.[8] Hän vaikuttaa katsoneen, että vaikka liike, aistiminen ja halut eivät voi olla olemassa erillisinä ruumiista, ajatuskyky on suurimmillaan silloin kun se on vapaimmillaan ruumiillisista vaikuttimista. Ennustuskyvyn hän katsoi syntyvän siitä, että jumalallinen mieli vaikuttaa suoraan ihmisen sielun siihen osaan, joka ei ole riippuvainen ruumiista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cicero: de Officiis, III.2.
  2. Cicero: De Divinatione, I.3.
  3. Plutarkhos: Pomp. 75; vrt. Claudius Aelianus: Varia Historia, VII.21.
  4. Cicero: Brut. 31, ad Fam. XII.16, XVI.21, de Officiis, I.1, II.2, 7.
  5. Cicero: Ad Fam. XII.16.
  6. Plutarkhos: Cicero, 24.
  7. Plutarkhos: Brutus, 24.
  8. Cicero: De Divinatione, I.3, 32, 50, 70, 71, II.48, 52; Tertullianus: de Anim. 46.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cratippus of Pergamon