Clarté

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Clarté oli ranskalaisen kirjailijan Henri Barbussen vuonna 1919 perustama kansainvälinen sodan- ja nationalisminvastainen liike, joka sai tukea monilta tunnetuilta vasemmistoälyköiltä. Sillä oli vaikutusta nuorten intellektuellien ajatteluun varsinkin maailmansotien välisen ajan Euroopassa.[1]

Liikkeen synnyn taustana oli Barbussen ensimmäisen maailmansodan aikana vahvistunut käsitys sodan mielettömyydestä. Vuoden 1919 ensimmäisenä päivänä hän julkaisi ranskalaisessa sosialistisessa lehdessä Le Populairessa vetoomuksen ”Hengen taistelijoille koko maailmassa”, jossa hän toivoi ”sielujen internationaalin” perustamista. Nimi Clarté tuli Barbussen samana vuonna julkaisemasta samannimisestä romaanista. Barbussen perustamaan kansainväliseen komiteaan liittyivät muun muassa Anatole France, George Bernard Shaw, Georg Brandes ja Selma Lagerlöf. Barbussen johtama komitea lakkasi toimimasta hänen liityttyään Ranskan kommunistiseen puolueeseen, mutta Clarté-liike jatkoi toimintaansa eri maissa. Ranskassa se oli ryhmittynyt samannimisen lehden ympärille ja toimi läheisessä yhteistyössä kommunistien kanssa. Myös André Bretonin johtamat surrealistit tukivat Clartéa vuodesta 1925 alkaen.[1]

Elinvoimaiseksi Clarté-liike muodostui Ruotsissa, jossa Ruotsin Clarté-liitto perustettiin vuonna 1921 ja alkoi 1924 julkaista samannimistä aikakauslehteä. Ruotsissa liikkeeseen kuului sekä kommunisteja, sosiaalidemokraatteja että puolueisiin sitoutumattomia vasemmistolaisia. Mukana toiminnassa oli muun muassa tuleva pääministeri Tage Erlander. Toiminnan levittyä Norjaan ja Tanskaan perustettiin vuonna 1927 Pohjoismainen Clarté-liitto. Ruotsin sosiaalidemokraattinen puolue kielsi jäseniltään Clarté-liittoon kuulumisen vuonna 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimuksen vuoksi, mutta kielto peruttiin vuonna 1942.[1]

Myös Suomeen yritettiin perustaa Clarté-osastoa vuonna 1926. Perustamiseen osallistuivat kirjailija Hagar Olsson, runoilija L. Onerva, taidekauppias Ivar Hörhammer, maisteri T. I. Wuorenrinne, tohtori Yrjö Ruutu, LTK Aulis Siikanen ja ylioppilas Cay Sundström. Toiminta ei jatkunut perustavaa kokousta pidemmälle. Myös Jarno Pennasen, Katri Valan ja Iris Uurron vuonna 1931 perustama Hiilet-niminen yhdistys oli tarkoitettu Suomen Clartéksi, mutta Helsingin raastuvanoikeus määräsi sen lakkautettavaksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Matti Klinge: Vihan veljistä valtiososialismiin: Yhteiskunnallisia ja kansallisia näkemyksiä 1910- ja 1920-luvuilta, s. 153–157. WSOY 1972.