Chaoxianin luola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Chaoxianin luola
巢县
Sijainti

Chaoxianin luola
Koordinaatit 31°33′N, 117°52′E
Valtio Kiina
Historia
Tyyppi luola, asuinpaikka
Ajanjakso keskipleistoseeni
360 000–310 000 vuotta sitten
Kulttuuri paleoliittinen kausi

Chaoxianin luola (kiin.: 巢县; pinyin: Cháoxiàn) eli Chaoxiandong sijaitsee Yanshanin kylässä Chaoxianin piirikunnassa, joka kuuluu Anhuin maakuntaan. Luolasta on löytynyt ihmisen jäänteet, joilla on sekä Homo erectuksen että Homo sapiensin piirteet.[1]

Luola ja sen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yanshanin kylän vieressä olevalla noin 500 metriä korkealla Yanshanin kukkulalla on useita karstimaan vajoamia. Muutama niistä ovat laajentuneet luoliksi, kuten esimerkiksi noin kuuden kilometrin etäisyydellä sijaitseva arkeologisesti mielenkiintoinen Yinshanin luola ja tässä käsiteltävä Chaoxianin luola. Seudun vaikutuspiiriin kuuluu Chao Hun järvi, jonka laskujoki Yuxi He virtaa alueen vierestä ja yhtyy myöhemmin Jangtsen jokeen.[1][2]

Tukimushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 1982 saatiin ilmoitus jääkauden aikaisten nisäkkäiden jäännösten löytöpaikasta Yanshanin kukkulalla. Paleontologinen laitos (Institue of Vertebrate Paleontology and Paleoanthropology (IVPP)) ja maakunnan arkeologinen laitos (Anhui Archeological Institute) lähettivät paikalle yhteisen tutkimusryhmän etsimään lisää jäännöksiä ja tutkimaan niiden löytöpaikkaa. Kuukausien työn tuloksena saatiin talteen suuri joukko nisäkkäiden luunkappaleita ja ihmisen takaraivoluun kappale (lat. occipitalis). Löytöpaikalle palattiin kaivamaan talvella 1983 ja nisäkkäiden luiden lisäksi löydettiin ihmisen yläleuan luu (lat. maxilla).[1][2]

Löytöaineisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivauksissa on tutkittu romahtaneen luolan rinnettä ja rinteestä on löydetty viisi löytöjä sisältävää kerrosta. Kerrosten 1–2 ja 3–5 välissä on kalliota, joten ne eivät ole syntyneet kerrostumalla toistensa päälle. Kaikista kerroksista on löydetty eläinten luita. Ihmisen takaraivoluun kappale ja yläleuan kappale löytyivät toisesta kerroksesta.[1]

Takaraivoluu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takaraivoluu ei ole säilynyt aivan ehjänä. Siitä on lohjennut osia, mutta siitä on voitu päätellä ihmisen kehitysaste verrattain hyvin. Sitä on verrattu muihin samanikäisiin Homo erecktuksen ja Homo sapiensin jäänteisiin. Kaksi piirrettä yhdeksästä viittaavat erectukseen ja loput yhdeksästä sapiensiin. Takaraivon kyhmy, mihin niskaa tukevat lihakset kiinnittyvät, ei ole kehittynyt täysin nykyihmisen miehen tasolle. Tästä on arveltu, että yksilö olisi ollut nainen.[1][2]

Yläleuka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläleukaluu ei ole säilynyt ehjänä ja siinä oli löydettäessä kiinni vain osa hampaista. Löytökohdan vierestä löytyi myös irronneita hampaita. Hampaita löytyi yhteensä kahdeksan. Luuston perusteella suun yläosa oli nykyihmiseen verrattuna työntynyt hieman eteen, nenä oli hieman tukevampi ja hampaat olivat leveämmät ja pitempiä. Yläleukaluu muistuttaa hieman enemmän sapiensin kuin erectuksen luuta. Myös hapaissa on kummankin piirteitä.[1][2]

Eläinten jäänteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eläinten fossiileistä tunnistettiin muun muassa hyeena, peuraeläimiä, sika, sapelihammastiikeri ja norsu. Ilmasto oli tuolloin eläinten mieltymyksistä päätellen lämmin ja kostea[2]

Ajoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hampaista ja luunpalasista teetetyt ajoitukset uraani-isotooppimenetelmällä määrittivät fossiilit 160 000–200 000 vuotta vanhoiksi.[1][3] Koska monet tuon aikaisten löydöt on ajoitettu uudelleen ja niille on saatu paljon vanhempia ajoituksia, teetettiin niistä vuonna 2010 uudet ajoitukset. Menetelmänä oli uraani-isotooppien massaspektrometrinen ajoitustapa, joka antoi uudeksi iäksi 310 000–360 000 vuotta.[4][5][6]

Antropologinen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisluiden piirteet ovat olleet hämmentäviä. Mittojen perusteella sekä kehittynyt Homo erectus että varhainen Homo sapiens tulevat kyseeseen. Niille tutkijoille, jotka uskovat erectuksen kehittyneen Itä-Kiinassa sapiensiksi, molempien piirteiden esiintyminen samassa kallossa on tästä prosessista eräs todiste. Samanlaisia kummallekin sopivia piirteitä on tavattu myös Longtanin luolassa, jossa kuitenkin erctuksen piirteet veivät voiton. Tällä hetkellä ollaan hyväksytty laajalti, että Chaoxianin ihminen on varhainen Homo sapiens. On myös ehdotettu uutena ajatuksena, että yksilö olisikin edustanut Homo heidelbergensistä.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Etler, Dennis A.: A Case Study of the "erectus"–"sapiens" Transition in Asia: Hominid Remains from Hexian and Chaoxian Counties, Anhui Province, China, Kroeber Anthropological Society Papers, Nos. 71-72, 1990
  2. a b c d e Zhang Yun: 巢县人 (Chaoxianin luola) (kiinaksi)
  3. Brown, Peter: Chinese Middle Pleistocene hominids and modern human origins in east Asia, s. 139–140. kirjasta: "Human Roots. Africa and Asia in the Middle Pleistocene". Bristol, Englanti: Western Academic & Specialist Publishers, 2001. ISBN 978-0953541843. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 4.12.2015). (englanniksi)
  4. Shen, Guanjun & Fang, Yingshan & Bischoff, James L. & Feng, Yue-xing & Zhao, Jian-xin: Mass spectrometric U-series dating of the Chaoxian hominin site at Yinshan, eastern China. Quaternary International, 2010, nro 211(1-2), s. 24–28. Brisbane, Australia: Queenslandin yliopisto. doi:10.1016/j.quaint.2009.02.020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2015. (englanniksi)
  5. Christopher, J. Bae: The late Middle Pleistocene hominin fossil record of eastern Asia: Synthesis and review. American Journal of Physical Anthropology, 2010, nro 143, s. 75–93. Wiley-Liss, Inc.. doi:10.1002/ajpa.21442. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.12.2015. (englanniksi)
  6. Norton, Christopher J. & Gao, Xing & Liu, Wu & Braun, David R. & Wu, Xiujie: Central-East China – A Plio-Pleistocene Dispersal Corridor: The Current State of Evidence for Hominin Occupations. (kirjasta "Asian Paleoanthropology: From Africa to China and Beyond") Vertebrate Paleobiology and Paleoanthropology, 2010, s. luku 12. Springer Science+Business Media B.V. doi:10.1007/978-90-481-9094-2_12. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]