Bussimetro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pääkaupunkiseudun bussimetrojärjestelmää (runkolinja 550) eristetyllä osuudella
Saksalainen bussimetro

Bussimetro (engl. Bus Rapid Transit, BRT) on suurelta osalta muusta liikenteestä erotettu bussijärjestelmä kaupunkiliikenteessä. Bussimetron kalustona käytetään kaupunkiliikenteeseen soveltuvia linja-autoja tai johdinautoja.

Bussimetron ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bussimetrojärjestelmä poikkeaa tavanomaisesta kaupunkilinja-autoliikenteestä ennen kaikkea etuisuuksien takia. Bussimetroliikenne on pääosin omalla kaistallaan, osaksi eri tasossa kuin muu liikenne ja sillä on liikennevaloetuuksia. Bussimetrojärjestelmistä yleensä vain keskeinen runko-osa on varustettu tehokkain etuuksin ja sillä kulkee useita linjoja jotka tulevat väylälle eri suunnista.

Bussimetrojärjestelmässä voidaan käyttää kaksinivelbusseja tai johdinautoja. Bussimetrojärjestelmissä käytetään usein myös erilaisia pakko-ohjausjärjestelmiä, joissa bussia ohjaa kisko, korotettu reunakivi tai optinen ohjaus. Bussimetroja on esitelty erityisesti Pohjoismaissa, Yhdysvalloissa ja Britteinsaarilla edullisempana vaihtoehtona pikaraitiotielle ja esimerkiksi Tukholman keskustan bussimetro on toteutettu nimenomaan raitiotieliikenteen sijastalähde?. Helsingin runkolinja 550 on toteutettu pikaraitiotietä edeltävänä kehitysvaiheena.

Pohjoismaissa perinteiseen dieselbussiteknologiaan perustuvat bussimetroratkaisut ovat menestyneet hyvin. Matkustajamäärät ovat nousseet ja liikennöintikustannukset matkustajaa kohden ovat edullisia. Tukholmassa, Göteborgissa ja Helsingissä runkobussilinjoilla matkustajamäärän kasvu on ollut niin suurta, että bussijärjestelmien maksimikapasiteetti on saavutettu.

Pakko-ohjattujen bussimetrojen käyttökokemukset Saksassa ja Ranskassa ovat olleet ristiriitaisia. Bussimetrojen arvostelijat ovat esittäneet, että hintaetu on vain näennäinen ja bussin korkeat liikennöintikustannukset tekevät bussimetrosta raitiotietä kalliimman. Kokonaan eritasoinen bussiväylä voi olla jopa pikaraitiotietä kalliimpi. Bussimetrotyyppisiä järjestelmiä voidaan pitää perusteltuina kohtuullisilla liikennemäärillä. Sen sijaan vaikuttaa siltä, että hyvin korkeilla liikennemäärillä ne eivät korvaa kaupunkiraideliikennettä.

Bussimetrojärjestelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa bussimetroksi voidaan luonnehtia runkolinjaa 550, Westendinasema - Tapiola - Leppävaara - Haaga - Maunula - Oulunkylä - Viikki - Itäkeskus, sekä Länsiväylän bussikaistoja. Tämä linja on suunniteltu siten, että se voidaan muuttaa raitiotieksi myöhemmässä vaiheessa. Tampereella bussimetroa on esitetty paikallisen raitiotien vaihtoehdoksi.

Bussimetrot, usein "runkolinja" (stomlinje) - nimityksellä, ovat suosittu liikenneratkaisu Ruotsin suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa. Tukholman keskustaan toteutettu Stomlinjet, bussilinjat 1, 2, 3 ja 4, ovat luonteeltaan bussimetroja. Niitä liikennöidään sinisillä kaksinivelbusseilla. Jönköpingin kaupunkiin on toteutettu runkolinjaverkko, joka kattaa bussilinjat 1, 2 ja 3. Göteborgissa runkobussilinjat 16 ja 17 kulkevat osittain samoja kaistoja pitkin raitiotien kanssa. Lundin kaupunkiin on toteutettu erillinen joukkoliikenneväylä Lundalänken, joka on bussimetron luonteinen. Ruotsissa useimmat bussimetrot on suunniteltu siten, että ne voidaan kuormituksen kasvaessa muuttaa raitiotieksi. Ainakin Tukholman linja 4 ja Göteborgin linjan 16 pohjoisosa muutetaan todennäköisesti lähimmän vuosikymmenen aikana raitiotieksi. Norjassa bussimetro on toteutettu Kristiansandin kaupunkiin.

Saksassa Oberhausenin kaupungin tärkeimmät runkolinjat kulkevat välillä Sterkrade - Neue Mitte - Oberhausen muusta liikenteestä erotetulla reitillä, jolla kulkevat myös linjan 112 raitiovaunut. Tämä bussimetrojärjestelmä on rakennettu 1996. Essenissä bussilinjat 145, 146 ja 147 on varustettu pakko-ohjauksella 1980-luvulla. Järjestelmästä on kuitenkin tarkoitus luopua. Ranskassa Nancyssä ja Caenissa on otettu käyttöön 2000-luvun alussa Bombardierin TVR - teknologiaan perustuvat bussimetrot, joita on markkinoitu "kumipyöräraitiovaunuina". Järjestelmien hinta oli korkea ja käyttökokemukset ovat olleet huonoja.

Yhdysvalloissa Bostonissa on käytössä bussimetro nk. Silver Line ja Pittsburghissa on laaja bussiväyläverkko. Kanadan Ottawassa on laaja bussiväyläverkko. Australian Adelaidessa on pakko-ohjaukseen perustuva bussimetro. Kaikkein tunnetuin bussimetrojärjestelmä on Brasilian Curitiban pikabussiverkko, jota bussimetron kannattajat pitävät kaikkein parhaana bussimetrojärjestelmänä. Linjastosta tosin osa tullaan korvaamaan pikaraitiotiellä. Ecuadorin Quitossa on johdinautoihin perustuva bussimetro, El Trole.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]