Bruno Pontecorvo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bruno Pontecorvo kuvassa oikealla.

Bruno Pontecorvo, ven. Бру́но Макси́мович Понтеко́рво, Bruno Maksimovich Pontekorvo (22. elokuuta 191324. syyskuuta 1993) oli italialainen ydinfyysikko. Hän oli Enrico Fermin avustaja. Pontecorvo osallistui Yhdysvaltojen ydinaseprojektiin eli Manhattan-projektiin.

NKVD:n eli myöhemmän Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n kenraalin Pavel Sudoplatovin mukaan Pontecorvo antoi atomipommin valmistuksen prosessista erinäisiä tietoja, jotka tämäselvennä toimitti Neuvostoliiton agenteille.[1]

Bruno Pontecorvo loikkasi myös myöhempänäselvennä Neuvostoliittoon, missä kuoli vuonna 1993. Maan nimi oli jo tuolloin ehtinyt juuri muuttumaan Venäjäksi.

Pontecorvo saapui perheineen Tukholmasta lentoteitse Helsinkiin syyskuun alussa 1950, ja tieto hänen loikkauksestaan Neuvostoliittoon tuli kuukauden kuluttua julki yhdysvaltalaisten ja brittiläisten sanomalehtien kautta. Tapaus nostatti varsinkin länsimaissa suuren kohun. Tapahtumasarjaan sattumalta mukaan joutunut Johannes Virolainen arveli myöhemmin Pontecorvon siirtyneen Neuvostoliittoon Porkkalan vuokra-alueen kautta.[2] Neuvostoliitto vahvisti vasta maaliskuussa 1955 Pontecorvon oleskelevan Moskovassa.[3] Huhtikuussa 1963 Pontecorvon ilmoitettiin saaneen Leninin palkinnon.[4] Elokuussa 1967 kerrottiin, että Pontecorvo oli nimitetty Baikonurin avaruuskeskuksen toiseksi johtajaksi.[5] Myöhemmin Pontecorvo työskenteli Dubnan ydintutkimuskeskuksessa, jossa hänen ilmoitettiin kuolleen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pavel & Anatoli Sudoplatov: Stalinin erikoistehtävissä - kiusallisen todistajan muistelmat (toim. Jerrold L. & Leona P. Schecter, alkuteos: Special Tasks. The Memoirs of an Unwanted Witness - A Soviet Spymaster). WSOY, Juva, 1994. Suom. Kari Klemelä. ISBN 951-0-19584-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sudoplatov: s. 260, 268
  2. Johannes Virolainen: Kuvat kulkevat, s. 69–70. Helsinki: Otava, 1994.
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1956, s. 29. Helsinki: Otava, 1955.
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1964, s. 33. Helsinki: Otava, 1963.
  5. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1968, s. 54. Helsinki: Otava, 1967.
  6. Virolainen 1994, s. 69.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.