Brandenburgilaiset konsertot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brandenburgin varakreivi Christian Ludwig.

Brandenburgilaiset konsertot (BWV 1046 - 1051), alkuperäiseltä nimeltään Six Concerts Avec plusieurs Instruments, eli kuusi konserttoa useille soittimille, ovat kuusi Johann Sebastian Bachin säveltämää orkesteriteosta.

Bach lähetti konserttojen nuotit 24. maaliskuuta 1721 Brandenburgin varakreiville, Christian Ludwigille, hakiessaan tältä hovikapellimestarin paikkaa. Teokset on ilmeisesti kuitenkin sävelletty aiemmin kuin juuri tähän tarkoitukseen. Konserttojen soitinnukset eroavat toisistaan huomattavasti ja on mahdollista, että Bach pyrki osoittamaan teoksilla kykynsä säveltää musiikkia mahdollisimman monille orkesterin eri kokoonpanoille. Kaiketi teoksia ei juuri esitetty, vaan ne jäivät vaativuutensa vuoksi lipastoon pölyttymään. Nykyään Brandenburgilaiset konsertot ovat Vivaldin Neljän vuodenajan ohella pidetyimpiä ja arvostetuimpia barokkiajan orkesterimusiikin teoksia. Reunimmaiset konsertot, 1 ja 6, ovat jääneet hieman keskimmäisiä konserttoja 2-5 vähemmälle huomiolle.

Brandenburgilainen konsertto 1 F-duuri (BWV 1046)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro

II. Adagio

III. Allegro

IV. Menuetti

Ensimmäinen konsertto eroaa muista siten, että sen lopussa on neljäs, erilaisista tansseista koostuva osuus.

Brandenburgilainen konsertto 2 F-duuri (BWV 1047)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro

II. Andante

III. Allegro assai

Johann Sebastian Bachin toinen Brandenburgilainen konsertto on sävelletty vuosien 1717 ja 1718 vaiheilla. Sävellys on kirjoitettu F-duuriin. Vaikean trumpettisoolon Bach kirjoitti varta vasten Köthenin hoviorkesterin trumpetistille Johann Ludwig Schreiberille. Bach kirjoitti konserton partituurin trumpetille, nokkahuilulle, oboelle, viuluille, alttoviuluille, selloille ja basso continuolle.

Brandenburgilainen konsertto 3 G-duuri (BWV 1048)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro moderato - Adagio

II. Allegro

Kolmannen konserton adagiossa on vain kaksi sointua. Ei voida olla varmoja, miten ne on tarkoitus esittää, mutta useissa levytyksissä cembalo antaa soinnut ja viulu soittaa niiden pohjalta kadenssin. Toinen usein käytetty vaihtoehto on cembalon kadenssi sointujen pohjalta. Teoksen ensimmäisessä osassa on huomattavaa melodista kehittelyä.

Brandenburgilainen konsertto 4 G-duuri (BWV 1049)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro

II. Andante

III. Presto

Tämä konsertto on alun perin sävelletty nokkahuiluille, mutta usein sitä esitetään poikkihuiluilla.

Brandenburgilainen konsertto 5 D-duuri (BWV 1050)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro

II. Affettuoso

III. Allegro

Tässä konsertossa on muista poiketen pitkä cembalon soolo-osuus, jonka on nähty ennakoineen Bachin varsinaisia cembalokonserttoja.

Brandenburgilainen konsertto 6 B-duuri (BWV 1051)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

I. Allegro

II. Adagio ma non troppo

III. Allegro

Tätä konserttoa on sen viimeisestä järjestysnumerosta huolimatta arvioitu muita aiemmin sävelletyksi.

Johann Sebastian Bachin teoksia
Klaveerimusiikki: Goldberg-muunnelmat | Das Wohltemperierte Klavier | Clavier-Übung | Koraalit Bachs1a.gif
Vokaalimusiikki: H-mollimessu | Passiot | Oratoriot | Magnificat | Motetit | Kantaatit
Barokkisarjat: Sellosarjat | Luuttumusiikki | Orkesterisarjat | Viulusarjat ja -sonaatit
Muut: Die Kunst der Fuge | Musikalisches Opfer | Brandenburgilaiset konsertot | Konsertot | Urkumusiikki


Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.