Boris Barnet
Boris Vasiljevitš Barnet (ven. Бори́с Васи́льевич Ба́рнет, 18. kesäkuuta 1902 Moskova – 8. tammikuuta 1965 Riika) oli venäläinen elokuvaohjaaja ja näyttelijä.
Boris Barnet syntyi yrittäjän ja kirjapainonomistajan perheeseen[1]. Hän opiskeli Moskovan taidekoulussa, mutta lähti toiselta vuosikurssilta vapaaehtoisena puna-armeijaan. Barnet valmistui armeijan urheilukoulusta, toimi ammattinyrkkeilijänä[2] ja liikunnanopettajana[1] sekä opiskeli Lev Kulešovin johdolla valtion elokuvateknikumissa. Hänen ensimmäinen näyttelijänroolinsa oli Kulešovin kokeellisessa seikkailuelokuvassa Mr. Westin ihmeelliset seikkailut bolsevikkien maassa (Neobytšainyje priklutšenija mistera Vesta v strane bolševikov, 1924). Marietta Šaginjanin teokseen perustuvassa seikkailuelokuvassa Miss Mend (1926) Barnet toimi näyttelijänä, toisena käsikirjoittajana ja ohjaajana. Hänen ensimmäinen itsenäinen ohjaustyönsä oli komedia Tyttö ja hatturasia (Devuška s korobkoi, 1927). Sitä seurasi suosittu lämminhenkinen komedia Talo Trubnaja-kadun varrella (Dom na Trubnoi, 1928) ja joukko muita elokuvia.[2]
Barnetin ensimmäinen äänielokuva Laitakaupunki (Okraina, 1933) on yksi neuvostoelokuvan merkkiteoksista[3]. Aiheeltaan vallankumoushistorialliselle elokuvalle on ominaista lämmin ihmiskuvaus sekä voimakas kuva- ja äänimontaasi. Barnetin seuraava elokuva, harmiton komedia Sinisen meren rannalla (U samogo sinego morja, 1936) joutui tuntemattomasta syystä kritiikin hampaisiin.[1] Yhtä epäpoliittinen Staryi najezdnik (1940) joutui hyllytetyksi ja julkaistiin vasta vuonna 1959[2].
Ohjaajan suosituin teos oli neuvostovakoojista kertova seikkailuelokuva Hyppy tuntemattomaan (Podvig razvedtšika, 1947), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1948. Menestyksestä huolimatta Barnet joutui jatkossa työskentelemään sosialistisen realismin tiukoissa rajoissa ja hän ohjasi myös Stalinin kuoleman jälkeen lähinnä keskinkertaisia nykyajan kuvauksia. Myöhemmistä elokuvista huomion arvoisia ovat Valentin Katajevin käsikirjoitukseen perustuva Poet[2] sekä sirkuspainija Ivan Poddubnyin ja klovni Anatoli Durovin ystävyydestä kertova Borets i kloun (molemmat 1957)[1]. Barnet teki itsemurhan hotellihuoneessaan latvialaisen Sūtņu sazverestība (ven. Zagovor poslov, 1965) -elokuvan kuvausten aikana[2].
Barnet oli NKP:n jäsen vuodesta 1943. Hän sai Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimen vuonna 1935 ja vastaavan ukrainalaisen arvonimen vuonna 1951.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 81–84. Lanham, Maryland; Toronto; Plymouth, UK: The Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6268-5.
- ↑ a b c d e Entsiklopedija kino dic.academic.ru. Viitattu 23.5.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b Kino: entsiklopeditšeski slovar, s. 37. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
| ||||||||||||||||||||||
