Bismarckinsaaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bismarckinsaaret

Papua-Uusi-Guinea kartta.png

Vesialue Bismarckinmeri
Merialue Tyyni valtameri
Saaria yht. noin 200
Suurin saari Uusi-Britannia
Muita saaria Amiraliteettisaaret, Uusi-Irlanti
Pinta-ala 49 658 km² km²
Valtio
Valtio Papua-Uusi-Guinea
Maakunta Eastern New Britain, Western New Britain, Uusi-Irlanti, Manus
Alue Northern Islands
Väestö
Väkiluku 470 000

Bismarckinsaaret ovat Papua-Uudelle-Guinealle kuuluva saariryhmä, joka ympäröi kaarena Bismarckinmerta Uuden-Guinean saaren koillispuolella. Saariryhmän suurimmat saaret ovat Uusi-Britannia ja Uusi-Irlanti, muita saaria ovat Amiraliteettisaaret (niistä suurimpana Manus), Uusi-Hannover (aiemmin Lavongai), Mussau, Vitusaaret ja Yorkin herttuan saaret. Suurimmat saaret ovat tuliperäisiä, ja niillä on useita toimivia tulivuoria. Pienet saaret ovat korallisaaria. Saarten yhteispinta-ala on 48 200 km² ja vuonna 1990 niillä asui 432 000 asukasta. Merkittävimmät elinkeinot ovat maa- ja metsätalous; saarilla on runsaasti sademetsiä, joista osa on uhattuna liikahakkuiden takia. Bismarckinsaaret ovat saaneet nimensä saksalaisen ruhtinas Otto von Bismarckin mukaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset asukkaat saapuivat Bismarckinsaarille noin 33 000 vuotta sitten Uudesta-Guineasta. Myöhemmin seudulle saapui myös muun muassa lapita-kansa. Ensimmäinen eurooppalainen saarten löytäjä oli alankomaalainen tutkimusmatkailija Willem Schouten vuonna 1616. Eurooppalaiset eivät kuitenkaan asuttaneet saaria ennen kuin 1800-luvun lopulla, kun saksalaiset valloittivat saaret itselleen osaksi Saksan Uutta-Guineaa vuonna 1884. Ensimmäisessä maailmansodassa Australia sai alueen haltuunsa 1914 ja vastaanotti myöhemmin Kansainliiton mandaatin sen hallitsemiseen. Lyhyttä japanilaisten miehitystä toisessa maailmansodassa lukuun ottamatta saaret pysyivät Australian hallussa aina vuoteen 1975, jolloin niistä tuli osa itsenäistä Papua-Uuden-Guinean valtiota.