Bahuzim
Bahuzim oli Algerian ja Tunisian juutalaisten käyttämä nimitys puolipaimentolaisista juutalaisista, jotka asuttivat Algerian Kabylian ja Constantinen alueita sekä Le Kefin aluetta Tunisiassa.[1]
Bahuzim oli erityisesti paikallisten kaupungeissa asuneiden juutalaisten käyttämä nimitys kaupunkien ulkopuolella puolipaimentolaisina asuneista juutalaisista. Arabiaksi heitä kutsuttiin nimellä Yahud al-Arab, ”arabijuutalaiset”. Tunisiassa heidät tunnettiin maanviljelijöinä ja Algeriassa kulkukauppiaina ja kultaseppinä. Bahuzimit olivat pääasiassa lukutaidottomia. He noudattivat sapattia ja vannoivat Mooseksen (Sidna Musa) nimeen. Yhteisön poikalapset ympärileikattiin. Uskonnollisia menoja varten he vierailivat kaupunkien rabbien luona.[1]
Bahuzimien alkuperästä on useampia teorioita. Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan he olivat juutalaisuuden omaksuneita berbereitä. Toisen käsityksen mukaan he olivat yksinkertaisesti kaupunkien juutalaisyhteisöjen ulkopuolella eläneitä juutalaisia. Jälkimmäistä käsitystä tukee se, että bahuzimit eivät puhuneet berberin kieltä. Bahuzimit alkoivat lopulta joko kääntyä islamiin tai sulautuivat muuhun juutalaisyhteisöön. Vielä vuonna 1852 Algeriassa oli noin 1 500 bahuzimia, ja Tunisiassa mainitaan olleen vuonna 1912 noin sata bahuzimien telttaa. Lopullisesti he katosivat omana yhteisönään ensimmäisen maailmansodan jälkeen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Fred Skolnik ja Michael Berenbaum: Encyclopaedia Judaica Volume 03 Ba-Blo, s. 64. Thomson Gale, 2007. ISBN 978-0-02-865928-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)