Boeing B-52 Stratofortress

Wikipedia
Ohjattu sivulta B-52 Stratofortress
Loikkaa: valikkoon, hakuun
B-52 Stratofortress
Barksdalen lentotukikohdan B-52 lentämässä aavikon yllä.
Barksdalen lentotukikohdan B-52 lentämässä aavikon yllä.
Tyyppi Starateginen pommikone
Alkuperämaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Valmistaja Boeing
Ensilento 15. huhtikuuta 1952
Esitelty Helmikuu 1955
Status Käytössä
Pääkäyttäjät USAF
NASA
Valmistusmäärä 744 kpl
Valmistusvuodet 1952-1962
Yksikköhinta

B-52B: US$14,43 milj.[2][1]
B-52H: US$9,28 milj. (1962)

B-52H: US$53,4 milj. (1998)[2]
Muunnelmat Conroy Virtus
B-52 meren yläpuolella.
B-52H ja eri aseistukset.

Boeing B-52 Stratofortress on Yhdysvaltain ilmavoimien vuodesta 1955 alkaen käyttämä pitkänmatkan raskas pommikone. Koneita on rakennettu 744, joista 84 on vielä käytössä. Stratofortress kuuluu Yhdysvaltain ilmavoimien tunnetuimpiin ja luotettavimpiin pommikoneisiin. Sitä on käytetty jo yli 50 vuotta ja suunnitelmien mukaan viimeiset B-52:t poistuvat käytöstä vasta vuoden 2045 aikoihin, viimeistään kuitenkin vuonna 2050.lähde?

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-52 lensi ensilentonsa 1954, ja konetyyppi otettiin palveluskäyttöön seuraavana vuonna. Sitä on käytetty rintamapalveluksessa Vietnamin sodassa ja 1990-luvulla Persianlahdella ja Bosniassa. 2000-luvulla sitä on käytetty Afganistanissa ja Irakissa.

Yhdysvallat käytti Stratofortresseja 1950-luvulla strategisina pommikoneina, joiden tehtävä sodan syttyessä olisi ollut ydinlatauksien pudottaminen Neuvostoliittoon ja Itäblokin kohteisiin. Lokakuussa 1957 Kylmän sodan kuumetessa B-52:t määrättiin 15 minuutin hälytysvalmiuteen ydinpommein varustettuna. Kaksi vuotta myöhemmin Yhdysvaltain Strategic Air Command -yksikkö aloitti ilmapäivystyksen, joka tarkoitti että muutama ydinpommilastissa oleva B-52 oli koko ajan ilmassa. Kuuban ohjuskriisi lokakuussa 1962 nosti ilmapäivystyksen uudelle tasolle. Suuri osa B-52-laivastosta oli ilmassa ydinpommeilla aseistettuina. Kriisin lauettua päivysti taivaalla ympäri vuorokauden vain 12 konetta.

Massiivinen ilmapäivystys aiheutti myös onnettomuuksia, joista tuli Yhdysvalloille paljon kiusallista julkisuutta.

Maaliskuusta 1965 koneita käytettiin pommituksiin Etelä-Vietnamin alueella (Operation Rolling Thunder) ja käyttö huipentui Pohjois-Vietnamin kaupunkien mattopommituksiin (Operation Linebacker II).

Ainoan tunnetun B-52:n pudotuksen hävittäjällä teki vietnamilainen Phạm Tuân Hanoin yllä 26. joulukuuta 1972 MiG-21MF-hävittäjällä. Lisäksi ilmatorjunta ampui alas kymmenen Pohjois-Vietnamin yllä ja viisi putosi vaurioituneena Laosiin tai Thaimaahan.

Onnettomuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1966 B-52 ja KC-135 Stratotanker joutuivat tankkausonnettomuuteen Palomaresin kylän yllä Espanjassa. Neljästä ydinpommista kaksi putosi ehjinä, toinen kylän lähelle ja toinen 760 metrin syvyyteen mereen. Kahden pommin tavanomaisia räjähdysaineita sisältävät sytytyspanokset räjähtivät. Koska ydinkärkiä ei ollut aktivoitu, ei ydinräjähdystä seurannut, mutta sytyttimien räjähdys teki pommeista ns. likaisia pommeja. Radioaktiivinen plutonium levisi kylän keskustaan ja läheisille kukkuloille.[3] Tankkauskoneen koko nelihenkinen miehistö menehtyi. B-52-koneen seitsenhenkisestä miehistöstä neljä pelastautui heittoistuimilla. Tämän jälkeen Espanja kielsi ydinaseilla varustettujen koneiden lennot ilmatilassaan.

Tammikuussa 1968 Thulen tukikohdasta noussut kone syttyi tuleen ja miehistön pelastuttua putosi mereen jään läpi noin 12 kilometrin päässä lentokentästä. Ydinaseiden sisältämä plutonium levisi maastoon noin kahden neliökilometrin alueelle. Alueen siivoustyöt kestivät neljä kuukautta. Tämän onnettomuuden jälkeen ilmapäivystys lopetettiin.[4]

Jatkosuunnitelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien mukaan konetta aiotaan käyttää vielä vuoden 2040 jälkeen. Ainoastaan H-malli on edelleen palveluksessa ja lentokoneet on sijoitettu Minotin ja Barksdalen lentotukikohtiin.[5] B-52:n yhden lentotunnin kustannukset ovat 72 000 dollaria, mikä on hieman alle puolet B-2:n 135 000 dollarista.[6]

Tekniset tiedot (B-52H)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boeing B-52 STRATOFORTRESS.png

Lähde: Knaack,[7] USAF fact sheet,[2] Quest for Performance[8]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5 (lentäjä, perämies, tutkan käyttäjä (pommittaja), kartturi, ja EWO (Electronic warfare officer)) (koneessa oli myös taka-ampuja aina vuoteen 1991, jolloin kaikista käytössä olevista koneyksilöistä poistettiin taka-ampumo)
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&048.050000048,5 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&056.040000056,4 m
  • Korkeus: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton välimerkki ”,”12 4 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0370.&&&&00370 m²
  • Siiven sivusuhde: &&&&&&&&&&&&&&08.05600008,56
  • Siipiprofiili: 0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”modifioitu”.0Virhe lausekkeessa: tunnistamaton sana ”modifioitu”Modifioitu NACA 63A219,3 juuressa  NACA 65A209,5 kärjessä
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&083250.&&&&0083 250 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&0120000.&&&&00120 000 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&0220000.&&&&00220 000 kg
  • Polttoainekapasiteetti: 181 610 l
  • Voimalaite: 8 × Pratt & Whitney TF33-P-3/103 -ohivirtaussuihkumoottoria, &&&&&&&&&&&&&076.&&&&0076 kN per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&01047.&&&&001 047 km/h
  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&&0844.&&&&00844 km/h
  • Taistelusäde: &&&&&&&&&&&07210.&&&&007 210 km
  • Siirtolentomatka: &&&&&&&&&&016232.&&&&0016 232 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&015000.&&&&0015 000 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&&031.085000031,85 m/s
  • Nostovoima/vastus: 21.5
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&0586.&&&&00586 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 0.31

Aseistus

  • 1 × 20 mm M61 Vulcan -tykki kauko-ohjatussa taka-ampumossa koneen H-mallissa. Tyyki on poistettu kaikista nykyisin aktiivikäytössä olevista koneista vuonna 1991.
  • 31 500 kg erilaisia aseita; pommeja, miinoja, ohjuksia jne.

Avioniikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • (2000) B-52 Stratofortress: Boeing's Cold War Warrior. Oxford, England, UK: Osprey Publishing. ISBN 978-1841760971. 

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Knaack 1988: s. 241.
  2. a b "Fact Sheet: B-52 Stratofortress." United States Air Force, 20 September 2005. Retrieved: 11 August 2013.
  3. More than 40 years on, Spain revisits a nuclear accident Guardian. Viitattu 27.07.2007.
  4. 1968: Radiation alert following B-52 crash BBC: On This Day. Viitattu 27.07.2007.
  5. B-52 Stratofortress 2005. USAF. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  6. Axe, David: Why Can't the Air Force Build an Affordable Plane? The Atlantic. 26.3.2012. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  7. Knaack 1988, s. 292–94 .
  8. .
  9. Dorr & Peacock 2000, p.52.
  10. "Upgraded B-52 still on cutting edge" 'U.S. Air Force. Retrieved: 11 April 2013.
  11. "Lockheed Martin's Sniper ATP Continues Successful B-52 Integration Test Program." Lockheed Martin. Retrieved: 7 February 2010.
  12. "Computers in Spaceflight: The NASA Experience ." NASA. Retrieved: 2 October 2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Boeing B-52 Stratofortress.