Anton Leinonen
Anton Edvard Leinonen (20. elokuuta 1893 Tampere – 30. elokuuta 1953 Tampere[1]) oli suomalainen työmies, joka Suomen sisällissodan aikana toimi punaisten Ikaalisten rintaman päällikkönä.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tampereella syntyneen Leinosen isä oli puuseppä Manu Leinonen. Kansakoulun jälkeen hän elätti itsensä erilaisilla töillä ollen ennen sisällissotaa linnoitustöissä Helsingissä, Pietarissa ja Tallinnassa sekä viimeiseksi Lokomon konepajalla Tampereella. Heinäkuussa 1917 hän liittyi Tampereen työväenyhdistykseen kattila- ja levytyömiesten ammattiosastoon.[2]
Sisällissodan alettua Leinonen sai viikon pituisen sotilaskoulutuksen Kalevankankaan kasarmilla ja palveli aluksi Tampereen punakaartin esikunnan kansliassa, kunnes hänet siirrettiin K. M. Evän ehdotuksesta helmikuun lopussa Ikaalisten rintaman päälliköksi Kyröskoskelle.[2] Nimitykseen vaikutti ilmeisesti, että hän osasi venäjää ja pystyi näin kommunikoimaan rintamalla olleiden venäläisten kanssa.[3] Leinosen apuna esikunnassa oli kolme Venäjän armeijan sotilasta A. Sokolov, I. Palmberg ja J. Kannola.[4] Ikaalisten rintaman murruttua Kyröskosken taistelun jälkeen punaiset perääntyivät Tampereelle, jossa Leinonen joutui valkoisten vangiksi 6. huhtikuuta.[2]
Hän onnistui välttämään teloituksen ja karkasi Tampereen vankileiriltä 22. kesäkuuta. Leinonen palasi junalla Helsinkiin, jossa hän asui vuokralla Siltasaaressa ja työskenteli hetken aikaa kirjansitojana. Lopulta Leinonen lähti maaseudulle työnhakuun ja yritti ilmeisesti päästä Venäjälle, mutta hänet pidätettiin Virolahdella 13. elokuuta ja passitettiin takaisin Tampereelle. Lokakuussa 1918 Leinonen sai neljän vuoden kuritushuonerangaistuksen, jota hän kärsi Turun lääninvankilassa.[2]
Vapauduttuaan Leinonen perusti puolisonsa kanssa leipomon Pispalaan, mutta se teki konkurssin 1930-luvun lamavuosina, jonka jälkeen hän työskenteli Tampereen hihnatehtaalla. Talvisodan aikana Leinonen toimi Pispalassa väestönsuojelutehtävissä.[5] Hän kuoli Tampereella 60-vuotiaana elokuussa 1953.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Leinonen, Anton Edvard Kansaneläkelaitoksen henkilökortit -arkisto. 25.6.2017. Digihakemisto. Viitattu 21.10.2018. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e Valtiorikosylioikeuden akti 1918–1918 (25791) Digitaaliarkisto. 14.4.1919. Kansallisarkisto. Arkistoitu 21.10.2018. Viitattu 21.10.2018.
- ↑ Leinonen, Tatu: ”Anton Edvard Leinonen – sotapäällikkö”. Leinosten sukulehti, 2006, 20. vsk, nro 1, s. 12–13. Helsinki: Leinosten sukuseura ry. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2018. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Lappalainen, Jussi T.: Punakaartin sota 2, s. 54. Helsinki: Opetusministeriö, 1981. ISBN 951-85907-2-9.
- ↑ Huuska, Veikko: Talvisota yhdisti Ikaalisten rintamat 14.3.2008. Päivä Tampereella 1918. Viitattu 21.10.2018.