Anjalan kartano

Anjalan kartano Kymijoen puolelta kuvattuna.

Anjalan kartano on kartano Kouvolassa Ankkapurhan koskimaisemassa. Kuningas Kaarle IX lahjoitti 1608 koko Elimäen neljänneksen, siinä mukana Anjalankin maat ratsumestari Henrik Wreden leskelle. Henrik Wrede oli Kirkholman taistelussa pelastanut kuninkaan hengen. Anjalan kartanosta muodostui Wreden suvun eräs pääkartano, ja suvun nuorimman (nk suomalaisen) haaran pääkartano 1700-luvulla, kunnes se 1837 meni pois Wrede-suvusta. Vanhan kartanorakennuksen polttivat Kymijoen takaa Vanhasta Suomesta hyökänneet venäläisjoukot 1789, kun ruotsalainen vallananastaja kuningas Kustaa III oli ryhtynyt sotaan keisarinnaa ja Venäjää vastaan. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1700–1800-lukujen vaihteessa.

Ruotsin ja Venäjän välisen sodan lopettamista vaatinut ns. Anjalan liittokirja kirjoitettiin 12. elokuuta 1788 tässä kartanossa. Anjalan liiton keskeisiä henkilöitä olivat Johan Anders Jägerhorn, Karl Gustav Armfeldt, Robert Montgomery, Wilhelm Leijonstedt, Sebastian von Otter, Johan Henrik Hästesko, Axel Lejonhuvud, Per af Enehjelm, Otto Klingspor, Gustav von Kothen ja Carl Mannerheim.

1830 kuolleella paroni Kustavi Wredellä oli suuri lukumäärä lapsia kahdesta eri avioliitosta. Sukua jatkoi lopulta toisen avioliiton poika. Mutta lapsista vain harvoilla oli mahdollisuus lunastaa muut perilliset ulos ja saada Anjala yksinomistuksensa. Lopulta vuonna 1837 kartano päätyi pois Wrede-suvulta, kun enimmät perilliset myivät osuutensa. Avioliiton kautta kreivi Carl Gustaf Creutz, Pernajan Malminkartanon ja Porlammin herra, oli Wreden ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttären aviomies ja tämän oikeuksia käyttäen lunasti muita osakkaita, mutta ei hänkään jäänyt Anjalan lopulliseksi omistajaksi, vaan 1842 valtio osti sen. Myöhempiin omistajiin on kuulunut muun muassa ruhtinas Alexander Mensikov.

Menshikov-suvun mieslinjan sammuttua, keisari salli sääntöperinnön alunperin vastaanottaneen ruhtinaan tyttärentyttären pojan, kornetti Iivana Koreishin ottaa nimen Menshikov-Koreish ja periä Anjalan sääntöperinnön, joka oli alkuperäisissä lahjoitusehdoissa sallittu periytyväksi vain mieslinjaa. Vähävarainen kornetti hakkautti raskaalla kädellä Anjalan metsiä ja vaati kovin tiukasti päivätyösuoritukset, saadakseen omistuksestaan edes jonkin verran rahaa käyttöönsä. Toisaalta hänen köyhyytensä ja toisaalta lampuotien vastahankaisuus röyhkeyttä vastaan johtivat hänet aika odotetusti lopulta suostumaan luopumaan kartanosta isoa rahakorvausta vastaan. Senaatin saatua budjettiin lunastamista varten tarvittavat varat, kartano tuli valtion haltuun Suomen senaatin vahvistaessa päätöksellä 10. tammikuuta 1907 kartanon lunastamissopimuksen Mensikov-Koreishilta. Menshikovien köyhä naislinjainen perillinen sai viimeinkin kunnolla rahaa.

Anjalan kylän maat jaettiin myöhemmin, mutta kartano jäi valtiolle. Nykyään kartano on Suomen valtion omistuksessa museoviraston hoitamana kartanomuseona. Vuonna 1957 avatun museon pohjakerroksesta osa on omistettu Mathilda Wredelle, jolla itsessään ei ollut yhtään mitään tekemistä Anjalan kartanon kanssa, hän kun oli peräisin Ummeljoen Takamaan kartanon sukuhaarasta. Museossa on myös esillä kuvanveistäjä Carl Henrik Wreden veistoskokoelma.

Wreden sukua asuu edelleen entisen Anjalankosken alueella, lähinnä Muhniemen ja Takamaan kartanoissa. Lisäksi suvun kappeli ja hautausmaa sijaitsee Anjalassa.

Anjalan omistajia

Anjalan kartano on syntynyt Wreden suvulle 1608 myönnetystä Elimäen läänityksestä. Kerttuli Ungernin nuorempi poika Kaarle Henrikki Wrede sai Elimäen neljänneskunnan kaiken itäisemmän puoliskon ja vähän enemmänkin (isoveli kun oli saanut Baltian perintötilat), jolloin Anjalan kartano (sekä myös mm Värälä ja Villikkala, sekä myös eteläinen Hämeenkylä) tulivat hänelle. 1652 tuhlaavainen kuningatar Kristiina korotti molemmat veljekset paroneiksi. Kristiinalla ei ollut paljoa johdonmukaisia vaatimuksia sen suhteen mitä pitäisi ansioitua saadakseen ylennyksiä.

Kaarle Henrikki Wreden pojan Fabianin lasten välisissä perinnönjaoissa koko Anjala, Anjalan kartano ja elimäkeläinen Villikkalan kartano kuuluivat maaherra Henrikki Jaakoppi Wreden osuuteen suvun Elimäen maista. Lapsettoman maaherran perivät hänen kaksi eloonjäänyttä veljeään.

Elimäen Peippolan, Moision ja Mustilan herra, valtaneuvos Fabian Fabianinpoika Wrede, teki pikkuveljensä Oton kanssa kuitenkin vaihtokaupat eräiden Ruotsissa sijaitsevien kartanoiden ja maa-alueiden avulla, ja näin sekä Anjala että Villikkala päätyivät kokonaisuudessaan jälkimmäisen omistukseen. Anjalalla oli siis toistuvaa taipumusta tulla jaetuksi suvun juuri kaikkein nuorimmalle sukuhaaralle, mikä se milloinkin oli.

Tämän poika Rabbe G Wrede jakoi 1800-luvun alussa maansa pojilleen niin että Elimäki-Anjala-alueelta vanhin poika Kustavi Wrede sai Villikkalan sekä Anjalan maista itse Anjalan kartanon ja sitä lähellä olevat maat, so keskisen Anjalan. Nuorin poika Otto Rabbe Wrede sai Värälän sekä Anjalan pohjoisen päädyn maat, so Ummeljokea ym, keskuspaikkanaan Takamaan eli "Rabbelugn"in tuore kartano. Toiseksi nuorin poika Fabian G Wrede sai Anjalan lounaiset maat, so Muhniemen ym, keskuspaikkanaan Muhniemen eli "Wredeby"n tuore kartano. Näin Anjalan kartanosta irrotettiin Muhniemen pään maat ja Ummeljoen pään maat, ja kartanolle jäi ainoastaan keskinen Anjala.

Paroni Kustavi Wreden monilukuinen perikunta myi Anjalan kartanon valtiolle vuonna 1837.

Anjalan kartanon omistajasukuja ovat olleet:

• 1600-luvulta vuoteen 1837 vapaaherrallisen Wrede-suvun nk suomalainen haara
• 1842-1907 ruhtinaallinen Menshikov-suku

Omistajaluettelo (mahdollisesti epätäydellinen):

• leskirouva, paronitar Kerttuli Ungern (ratsumestari Henrik Wreden leski)
• ritari, sittemmin paroni Kaarle Henrik Wrede (edellisen nuorempi poika)
• eversti, paroni Fabian Kaarlenpoika Wrede (edellisen ainut eloonjäänyt poika)
• maaherra, paroni Henrikki Jaakoppi Wrede (edellisen ensimmäisen avioliiton nuorin poika)
• yhteisesti: valtaneuvos, kenraalimajuri, paroni Fabian Fabianinpoika Wrede (edellisen vanhempi veli), holsteinilaisen puolueen merkittäviä henkilöitä Ruotsissa, ja paroni Otto Kustavi Wrede (em maaherran velipuoli isän toisesta avioliitosta)
• yksin: paroni Otto Kustavi Wrede (keskinäisten perintöjärjestelyjen tuloksena edellä mainittu toinen yhteisomistaja, lunastettuaan vaihdolla vanhemman velipuolensa osuuden)
• paroni Rabbe G Wrede (edellisen poika), tämän aikana Anjalasta lienee muodostunut perheen pääkartano
• teollisuudenharjoittaja, paroni Kustavi Wrede (edellisen vanhin poika)
• Kustavi Wreden perikunta
• kreivi Kaarle Kustavi Creutz, Pernajan Malminkartanon herra
• 1842 Suomen valtio (omistajaksi oston kautta 1842)
• Suomen kenraalikuvernööri, ruhtinas Aleksanteri Menshikov (omistajaksi valtionlahjoituksen kautta)
• ruhtinas Valdemar Menshikov (edellisen poika)
• -1907 kornetti Iivana Menshikov-Koreish (edellisen sisaren tyttärenpoika)

Aiheesta muualla

• Anjalan kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
• Anjalan kartanon taustat Museoviraston sivulta
• Kaj Dahl & C.J. Gardberg: Suomen Kartanoita, s. 99-101. Otava, 1989. ISBN 951-1-10774-7.