Antti Lizelius

Wikipedia
Ohjattu sivulta Anders Lizelius
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antti Lizelius (12. lokakuuta 1708 Tyrvää - 15. lokakuuta 1795 Mynämäki) oli suomalainen pappi ja kirjallisuusmies, joka vaikutti myös suomen kirjakielen kehitykseen. Hän toimi Mynämäen kirkkoherrana vuodesta 1769. Hän oli ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkielisten Tieto-Sanomien, julkaisija lehden ilmestyessä vuosina 17751776 sekä kahden raamatunpainoksen kielentarkastaja. Lizeliuksen tarkastama Raamattu (Biblia) oli Suomen kirkossa käytössä 1930-luvulle asti ja eräät herätysliikkeet käyttävät niitä edelleen. Lizelius otti ortografiassa käyttöön c:n sijasta k:n.[1]

300 vuotta Lizeliuksen syntymästä 12. lokakuuta 2008 Mynämäellä julkaistiin hänelle omistettu muistomerkki.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lizeliuksen syntymän 250-vuotismuistokivi Pöytyällä vanhan kirkkomaan aidan kupeessa.

Tyrvään pitäjän Vehmaan kylässä 12. lokakuuta 1708 syntyi Villin taloon Simo Heikinpojan ja Kaisa Erkintyttären seitsemänneksi lapseksi Anders Simonpoika. Lapsuutta varjostivat isonvihan miehityskaudet. Opintielle ei talonpoikaisesta suvusta ennen Andersia ollut lähtenyt kuin hänen setänsä Karkun kappalainen Barthold Lizelius, jolta Anders omaksui sukunimensä. Vuonna 1725 opintiensä Turun katedraalikoulussa aloittaneen Andersin koulumenestys jatkui 1731 Turun akatemiassa. Lizeliuksen lahjakkuudesta kertoo se, että hän nautti useana vuonna akatemian stipendiä, joka oli tarkoitettu nimenomaan parhaille opiskelijoille.[3]

Opiskeluaikanaan Lizelius loi tärkeitä suhteita aikansa vaikuttajiin. 1733–1736 hän toimi Huittisten kirkkoherran Nils Idmanin perheessä kotiopettajana. Lizelius promovoitiin maisteriksi 1735 eli samaan aikaan kuin kuuluisat aikalaisensa Kaarle Fredrik Mennander ja Andreas Kraftman. Papiksi hänet vihittiin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin hän myös pääsi Turun katedraalikoulun kollegan virkaan, missä hän toimi seuraavat kaksi vuotta.

Papiksi pääseminen ei ollut talonpoikaissyntyiselle suinkaan helppoa ja varsinkaan ylempiin virkoihin. Lizeliuksen lahjakkuus ja virkavuodet opettajana katsottiin luultavasti eduksi, kun hän sai Pöytyän kirkkoherran viran.

Vuodesta 1739 Lizelius hoiti Pöytyän seurakuntaa virkaatekevänä ja 8. heinäkuuta 1741 alkaen vakinaisena kirkkoherrana. Hän ehti paimentaa laumaansa täysipäiväisesti aina vuoteen 1757 asti, jolloin hän joutui hoitamaan virkaatekevänä Mynämäen rovastikunnan lääninrovastin virkaa, mihin hänet nimitettiin vakinaiseksi 13. joulukuuta 1758.

Lizeliuksen ura eteni, ja hän muutti Pöytyältä Mynämäelle 1761, kun kuningas oli 19. huhtikuuta 1760 nimittänyt hänet Mynämäen kirkkoherraksi. Lizeliuksen siteet Pöytyään eivät kuitenkaan katkenneet silloinkaan, sillä hän vieraili vanhassa kotiseurakunnassaan useat kerrat lääninrovastin ominaisuudessa pitämässä tarkastuksia.

Lizeliuksen kotipitäjän Tyrvään murteessa, ei esiintynyt erittäin monissa suomen murteissa esiintyvää loppuvokaalien katoa eikä lounaismurteille ominaista pitkien, muualla kuin ensitavussa sijaitsevien vokaalien lyhenemistä. Lizelius hylkäsi nämä piirteet teksteissään, mikä oli poikkeuksellista tuohon aikaan. 1800-luvulla ne katosivat suomen kirjakielestä lähes kokonaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pirinen, Kauko: Antti Lizelius kirkonmiehenä. Aate ja yhteiskunta, 1978, s. 109-128. Helsinki: Otava. (suomeksi)
  • Poppius, Liisa (toim.): Litzelius, Lizelius, Litzell. Erip.: Suomen sukututkimusseuran julkaisu. 16 ; Uusi sukukirja, 1.. Suomen sukututkimusseura, 1943. (suomeksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mynämäen kunta: Rovasti Antti Litzelius 1708-1795 Viitattu 17. huhtikuuta 2011.
  2. Antti Lizelius sai muistomerkin Mynämäkeen 12.10.2008. Sanomalehtien Liitto. Viitattu 17. huhtikuuta 2011.
  3. Pirinen 1978
  4. Kiuru, Silva: Antti Lizelius ja jälkitavujen pitkät vokaalit. Virittäjä, 1992, 96. vsk, s. 165-184. ISSN 0042-6806. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]