American Airlinesin lento 77

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


American Airlinesin lento 77
Kaksi kuvaa Pentagonin kameravalvonnan kuvaamasta videosta törmäystä ennen ja sen jälkeen.
Kaksi kuvaa Pentagonin kameravalvonnan kuvaamasta videosta törmäystä ennen ja sen jälkeen.
Yhteenveto
Päivämäärä 11. syyskuuta 2001
Onnettomuustyyppi Kaappaus
Tapahtumapaikka Pentagon
Lähtöpaikka Washington Dullesin kansainvälinen lentoasema
Määränpää Los Angelesin kansainvälinen lentoasema
Kuolleita 189 (64 lentokoneessa, 125 törmäyspaikalla)
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 757-223
Lentoyhtiö American Airlines
Rekisteritunnus N644AA
Matkustajia 58 (mukaan lukien 5 kaappaajaa)
Miehistöä 6

American Airlinesin lento 77 oli kolmas syyskuun 11. päivän iskujen aikaisista matkustajakonekaappauksista ja terroristit lensivät sen päin Pentagonia. Lennon oli määrä olla Yhdysvaltain sisäinen lento Washington Dullesin kansainväliseltä lentoasemalta Los Angelesin lentoasemalle, mutta viisi terroristia kaappasi koneen alle 35 minuutin kuluttua ilmaan noususta. Kaappaajat ryntäsivät ohjaamoon ja pakottivat matkustajat koneen taka-osaan. Terroristien lentäjänä toimi oletettavasti Hani Hanjour, joka oli koulutettu tähän aikaisemmin.[1] Kaappaajien tietämättä matkustajat ehtivät soittaa läheisilleen ja kertoa kaappauksesta lennon aikana.

Lentokone törmäsi Pentagonin läntiseen julkisivuun kello 9.37 EDT. Kaikki koneessa olleet 64 ihmistä ja 125 Pentagonin iskukohdassa ollutta kuolivat, mukaan lukien kaappaajat. Useat ihmiset todistivat törmäyksen ja uutistoimistot alkoivat raportoida tapauksesta minuuteissa. Isku vaurioitti vakavasti Pentagonia ja sytytti suuren tulipalon. Osa rakennuksesta romahti ja palokunta käytti päiviä saadakseen sammutettua rakennuksen täysin. Tuhoutunut osa Pentagonista jälleenrakennettiin vuonna 2002 ja se otettiin käyttöön 15. elokuuta 2002.

Turmassa kuolleiden muistoksi rakennettiin Pentagon Memorial rakennuksen pihalle. Se on 7800 neliömetrin laajuinen puisto, jossa on 184 penkkiä, yksi jokaisen uhrin muistolle.

Kaappaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Airlinesin lennon 77 kaappaajien johtaja oli Hani Hanjour, joka lensi koneen päin Pentagonia.[2] Hanjour tuli Yhdysvaltoihin ensimmäisen kerran vuonna 1990.[3]

Hanjour harjoitteli CRM Airline Training Centerissä Scottsdalessa, ansaiten FAA:n kaupallisen lentäjän lupakirjan (CPL) huhtikuussa 1999. [4] Hän oli halunnut Saudi Arabian kansallisen lentoyhtiön liikennelentäjäksi, mutta hylättiin kun hän saapui siviili-ilmailuopistoon Jeddassa vuonna 1999. Hanjourin veli kertoi myöhemmin hänen turhautuneen etsiessään työtä, ja alkaneen kääntää kiinnostustaan enemmän kohti uskonnollisia tekstejä. [5] Hanjour palasi Saudi Arabiaan saatuaan lentolupakirjan, mutta lähti uudelleen loppuvuodesta 1999 kerrottuaan perheelleen menevänsä Arabiemiraatteihin lentäjäksi.[6] Todellisuudessa hän meni Afganistaniin, missä Al Qaidan jäsenet etsivät erikoistaitoisia miehiä. He olivat jo valinneet "Hamburg cell"ryhmän jäsenet. Al Qaidan johtajat valitsivat Hanjourin johtamaan neljättä kaappausryhmää. [7] CIA:n "Bin Laden Issue Station" –ryhmä oli saanut selville, että kahdella muulla kaappaajalla, al-Hazmia ja al-Mihdharilla oli useita viisumeita Yhdysvaltoihin ennen 11. syyskuuta. Kaksi FBI:n agenttia yritti ilmoittaa siitä FBI:n päämajaan, mutta CIA:n upseerit kielsivät heitä. [8] Joulukuussa 2000 Hanjour saapui San Diegoon ja liittyi Nawaf al-Hazmin ja Khalid al-Mihdharin joukkoon, jotka olivat olleet San Diegossa tammikuusta 2000 lähtien.[6][9] Pian saapumisen jälkeen Hanjour ja Hazmi lähtivät Mesaan, Arizonaan, jossa Hanjour pääsi harjoitteliaksi Arizona Aviationiin.[6] Huhtikuussa 2001 he siirtyivät Falls Churchiin Virginiaan, jossa he odottivat muiden kaappaajien saapumista. .[6] Yksi niistä miehistä, Majed Moqed saapui 2. toukokuuta 2001 lennon 175 kaappaajien Ahmed al-Ghamdin kanssa Dubaista Dullesin kansainväliselle lentoasemalle. He majoittuivat samaan asuntoon Hazmin ja Hanjourin kanssa.[10] 21. toukokuuta 2001 Hanjour vuokrasi huoneen Patersonista, New Jerseystä, jossa hän vietti muiden kaappaajien kanssa aikaa aina elokuun loppuun saakka.[11] Viimeinen lennon 77 kaappaaja, Salem Al-Hazmi ja Abdulaziz al-Omarin (American Airlinesin lennon 11 kaappaaja) kanssa 29. kesäkuuta 2001 John F. Kennedyn kansainväliselle lentoasemalle Arabiemiraateilta. He majoittuivat Hanjourin kanssa.[10] Hanjour sai ohjeistuksen ja suoritti harjoituslentoja Air Fleet Training Systemsin simulaattoreilla Teterborossa, New Jerseyssä ja Caldwell Flight Academyssä Fairfieldissä, New Jerseyssä.[6] Hanjour moved out of the room in Paterson and arrived at the Valencia Motel in Laurel, Maryland, on September 2, 2001.[11][12] [13][14] 10. syyskuuta Nawaf al-Hazmi liittyi muiden kaappaajien seuraan, kirjautui sisään Marriot –hotelliin Herndonissa Virginiassa, Dullesin lentoaseman lähellä.[15]

Lento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Airlinesin lennon 77 koneena oli Boeing 757-223 rekisteriltään N644AA. [16] Lennon miehistöön kuuluivat kapteeni Charles Burlingame, perämies David Charlebois ja matkustamohenkilökunnan jäsenet Michele Heidenberger, Jennifer Lewis, Kenneth Lewis ja Renee May. [17] Koneen matkustajakapasiteetti oli 188 matkustajaa, mutta lennolla oli mukana vain 58 matkustajaa (n. 33% koneen kapasiteetista). American Airlinesin mukaan tiistait olivat viikon hiljaisimpia päiviä – saman lennon matkustajamäärä oli edellisinä kolmena kuukautena ollut alhaisin nimenomaan tiistaisin.[18]

Koneeseennousu ja lähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 11:nnen päivän aamuna 2001, viisi kaappaajaa saapui Dullesin kansainväliselle lentoasemalle. Kello 7:15, Khalid al-Midhar ja Majed Moqed tekivät lähtöselvityksen lennolle 77[19] ja saapuivat turvatarkastukseen muutamia minuutteja myöhemmin kello 7:18.[20] Molemmat miehet jäivät kiinni metallinpaljastimesta, ja he joutuivat menemään läpi vielä toisen kerran. Moqed jäi kiinni toisekin kerran, ja turvatarkastaja tutki hänet uudelleen.[21] Hazmin veljekset tekivät lähtöselvityksen yhdessä kello 7.29. Hani Hanjour teki lähtöselvityksen hieman myöhemmin ja saapui turvatarkastukseen kello 7:35.[14] Hazmin veljekset tulivat turvatarkastukseen hieman Hanjourin jälkeen. Turvatarkastuksessa ei koskaan selvinnyt mikä aiheutti hälytyksen metallinpaljastimessa. Turvakameran kuvista näkyi myöhemmin, että Nawaf Hazmilla näytti olevan tunnistamaton esine takataskussaan. FAA oli kieltänyt lennoilla kaikki veitset joiden terä on yli neljä tuumaa. [19][21] [22] Jokainen kaappaaja joutui laukkujen ylimääräiseen tarkastukseen. Hanjour, al-Midhar ja Moqed joutuivat tarkastukseen tietokoneavusteisen laukkujen läpivalaisun takia, kun taas Hazmin veljekset joutuivat tarkistukseen koska he eivät esittäneet kunnollisia henkilöllisyystodistuksia, ja lentoyhtiön työntekijä katsoi heidät epäilyttäviksi. Hanjour, Midhar ja Nawaf al-Hazmi eivät ottaneet lennolle mukaan laukkuja. Moqedin ja Salem al-Hazmin laukut menivät henkilökunnan mukana koneeseen.[18] Noin kello 7:50 kaikki viisi kaappaajaa olivat veitsineen päässeet turvatarkastuksen läpi. Lento 77 oli aikataulunmukaisesti valmiina lähtöön kohti Los Angelesia kello 8:10, portilla D26. Koneessa oli 58 matkustajaa, mukaan lukien viisi kaappaajaa. Kaappaajat mukaan lukien, koneessa oli 64 henkilöä, joista 26 miehiä, 22 naisia ja viisi 3-11-vuotiasta lasta. Hanjour istui paikalla 1B ja al-Hazmin veljekset istuivat ensimmäisessä luokassa paikoilla 5E ja 5F. Moqed ja al-Midhar istuivat taaempana turistiluokassa, paikoilla 12A ja 12B.[23] Lento 77 lähti portilta rullaamaan kohti kiitotietä 30 ajallaan kello 8:20. [18]

Kaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkintaryhmä arvioi, että lento kaapattiin 8:51 ja 8:54 välisenä aikana, pian sen jälkeen kun American Airlinesin lento 11 oli osunut World Trade Centeriin, ja pian United Airlinesin lennon 175 kaappauksen jälkeen. Viimeiset tavalliset radioviestit lähetettiin koneesta lennonjohdolle kello 8:50:51.[24] Toisin kuin kolmella muulla lennolla, tältä lennolta ei tiettävästi ketään puukotettu, tai ilmoitettu pommiuhkaa. Kello 8:54 kone alkoi vaihtaa kurssiaan normaalilta lentoreitiltään, ja kääntyi etelään.[19][25] Noin kello 8:56 kone oli kääntynyt ympäri, toistotutkavastain kytketty pois päältä. Tässä vaiheessa FAA oli tietoinen että koneessa on hätätilanne. Siinä vaiheessa American Airlinesin lento 11 oli jo osunut World Trade Centerin pohjoistorniin, ja United Airlinesin lennon 175 tiedettiin kaapatun ja oli vain muutaman minuutin matkan päässä etelätornista. Saatuaan tietää tästä ja toisesta American Airlinesin koneen kaappauksesta, ja United Airlinesin kaappauksista, American Airlinesin varajohtaja Gerard Arpey määräsi maanlaajuisesti kaikki American Airlinesin lennot jäämään toistaiseksi maahan.[19] Indianapolisin lennonjohtokeskus, kuten myös American Airlinesin oma tilannekeskus yrittivät monta kertaa saada yhteyttä koneeseen – turhaan. Tässä vaiheessa kone oli kaapattu, ja se oli lentämässä tutkarajoitetun alueen yläpuolella.[26] Koska lennonjohtajat eivät saaneet koneeseen radioyhteyttä, Indianapolisin lennonjohtokeskus tiedotti että Boeing 757 on mahdollisesti tuhoutunut kello 9:09.[26] Koneessa olleet ihmiset soittivat tuttavilleen jotka eivät olleet lennolla. Kello 9:12 lentoemäntä Renee May soitti äidilleen, Nancy Maylle Las Vegasiin.[23] Kaksi minuuttia kestäneen puhelun aikana May kertoi että koneen on kaapannut kuusi henkilöä, ja miehistö ja matkustajat olivat siirtyneet koneen takaosaan.[19][23] May pyysi äitiään olemaan yhteydessä American Airlinesiin, jonka hän ja miehensä tekivätkin.[19] American Airlines oli jo tietoinen kaappauksesta. Kello 9.16 ja 9.26 välisenä aikana matkustaja Barbara Olson soitti miehelleen, Yhdysvaltain varaoikeuskansleri Theodore Olsonille, ja kertoi että kone on kaapattu ja kaappaajilla on mattoveitset ja puukot.[19][27] Hän kertoi, että matkustajat ja miehistön jäsenet olivat siirtyneet matkustamon takaosaan, ja kaappaajat eivät olleet tietoisia hänen puhelustaan. Noin minuutin keskustelun jälkeen puhelu katkesi.[28] Theodore Olson otti yhteyttä oikeusministeriön komentokeskukseen, ja yritti myös olla yhteydessä oikeuskansleri John Ashcroftiin - turhaan.[19] Noin viisi minuuttia myöhemmin Barbara Olson soitti uudelleen, ja kertoin miehelleen että “lentäjä” (mahdollisesti Hanjour) ilmoitti sisäpuhelimella koneen olevan kaapattu, ja kysyi ”mitä käsken lentäjää tekemään?”[29] Ted Olson kysyi koneen sijaintia, ja hän kertoi että kone lensi matalala asuinalueen yläpuolella[30] Ted kertoi Barbaralle World Trade Centerin iskuista, ja puhelu katkesi.[19] Dullesin lennonjohto havaitsi koneen tutkassa, kun se oli lähestymässä Washingtonia, ja laskeutuen nopeasti. Lennonjohtajat luulivat konetta aluksi hävittäjäksi nopeuden ja sen liikkeiden takia.[31] Reaganin lentoaseman lennonjohtajat pyysivät ilmavoimien Lockheed C-130 Hercules-konetta tunnistamaan ja seuraamaan konetta. Lentäjä, everstiluutnantti Steven O'Brien kertoi heille koneen olevan Boeing 757 tai 767, ja siinä on hopeanvärinen runko, joka tarkoittaisi sen olevan mahdollisesti American Airlinesin kone. Hänellä oli aluksi vaikeuksia nähdä konetta kaukaa, mutta näki sitten valtavan tulipallon, ja aluksi oletettiin, että se oli osunut maahan. Lähestyessään Pentagonia, hän näki koneen iskeytymiskohdan rakennuksen länsipuolella, ja raportoi Reaganin lennonjohtoon, ”näyttää siltä että kone on osunut Pentagoniin”.[19][32]

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentagonin turvakameran kuvaa koneen osuessa rakennukseen.[33]

Tutkintakomitean raportin mukaan kun lento 77 oli 8 kilometriä Pentagonista länteen päin, se teki 330 asteen käännöksen. Käännöksen lopussa kone oli 670 metrin korkeudessa, tähdäten kohti Pentagonia ja Washingtonin kaupunkia. Hani Hanjour käänsi tehot maksimiin, ja ”sukelsi” kohti Pentagonia. Juuri ennen osumaa, kone lensi aivan maanpinnan yläpuolella, osuen viiteen valopylvääseen.[34][35] Lento 77, lennettyään 853 km/h nopeudella Arlingtonin kansallisen hautausmaan yläpuolella, [36] osui Pentagonin länsipuolelle kello 9:37:46, tappaen kaikki koneessa olleet 64 henkilöä.[37] Kone osui Pentagonin ensimmäisen kerroksen tasoon,[38] ja törmäyshetkellä konetta oli käännetty niin että oikea siipi oli hieman ylempänä.[39] Koneen rungon etuosa tuhoutui törmäyksessä välittömästi, kun taas koneen peräpää siirtyi sekunnin murto-osassa syvälle Pentagonin sisään.[38] Kaikkiaan kone lävisti 8/10 sekunnissa 94 metriä Pentagonin uloimmasta rakennuksesta aina viidenteen eli sisimpään asti [40] aiheuttaen tulipallon joka kasvoi 61 metriä rakennuksen yläpuolelle.[38] Pentagonissa loukkaantui 106 henkilöä, jotka hoidettiin alueen sairaaloissa. Kenraaliluutnantti Timothy Maude oli korkea-arvoisin Pentagonissa kuollut upseeri.[41]

Sillä puolella Pentagonia jonne kone osui, Pentagonia rajaavat Interstate 395 –tie ja Washington Boulevard. Motoristi Mary Lyman, joka oli I-395:llä, näki lentokoneen menevän yli ”nopeasti ja jyrkässä kulmassa kohti maata”, ja näki sitten Pentagonista tulleen savupilven.[42] Omar Campo oli leikkaamassa ruohoa takapihallaan, kun näki lentokoneen. Hän kertoi että pian näyn jälkeen ”koko maa tärisi, ja kaikkialla oli tulta”.[43] Tietokoneohjelmoija Afework Hagos oli matkalla kotoaan töihin ja odotteli liikenneruuhkassa Pentagonin lähellä, kun kone lensi hänen ylitseen. ”Kuului huutoa, ja nousin ulos autosta kun kone tuli yli. Kaikki juoksivat pois eri suuntiin. Kone osui joihinkin valotolppiin ennen osumistaan Pentagoniin."[43] Daryl Donley witnessed the crash and took some of the first photographs of the site.[44] USA Today:n toimittaja Mike Walter oli ajamassa Washington Boulevardilla, kun hän näki onnettomuuden. ”Katsoin ulos ikkunasta ja näin koneen, American Airlinesin suihkukoneen tulevan. Ja mietin, että tämä ei voi olla oikeassa paikassa, se on todella matalalla. Ja näin sen. Se meni juuri sinne ja osui Pentagoniin.[45]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chen, David W: A Nation Challenged: The Suspect; Man Traveled Across U.S. In His Quest to Be a Pilot The New York Times. 18.9.2001. Viitattu 7.8.2009.
  2. Chen, David W. "A Nation Challenged: The Suspect; Man Traveled Across U.S. In His Quest to Be a Pilot", The New York Times, September 18, 2001. Luettu May 29, 2008. 
  3. Yardley, Jim. "Traces of Terror: The F.B.I.; For Agent in Phoenix, the Cause of Many Frustrations Extended to His Own Office", The New York Times, June 19, 2002. Luettu June 4, 2008. Archived from the original on March 17, 2009. 
  4. "Four Planes, Four Coordinated Teams", The Washington Post. Luettu June 17, 2001. Archived from the original on October 23, 2006. 
  5. Sennott, Charles M. "Why bin Laden plot relied on Saudi hijackers", The Boston Globe, March 3, 2002. Luettu May 29, 2008. Archived from the original on May 13, 2008. 
  6. a b c d e (2004) "The Attack Looms", 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu May 29, 2008. 
  7. Wright, Lawrence (2006). "Chapter 18, "Boom"", Looming Tower. Alfred P. Knopf. 
  8. The Spy Factory, PBS Frontline episode based on James Bamford's book, Shadow Factory Malline:Wayback
  9. Goldstein, Amy. "Hijackers Led Core Group", The Washington Post, September 30, 2001. Luettu May 29, 2008. Archived from the original on May 5, 2008. 
  10. a b "Chronology", Monograph on 9/11 and Terrorist Travel (PDF), National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States, 22. Viitattu May 25, 2008. 
  11. a b Martin, John P.. "Landlord Identifies Terrorists as Renters", The Star-Ledger, September 27, 2001. 
  12. Masters, Brooke A.. "Dulles Hijackers Made Maryland Their Base; Residents Recall Men as Standoffish", The Washington Post, September 19, 2001. “The men who hijacked Flight 77 also made a concerted effort to stay in shape. All five visited the Gold's Gym on Greenbelt Road during the first week of September” 
  13. Olson, Bradley. "MD. Was Among Last Stops For Hijackers; Those Who Recall Encounters Are Haunted By Proximity To Agents Of Tragic Event", The Baltimore Sun, September 9, 2006. Luettu May 30, 2008. Archived from the original on October 22, 2012. 
  14. a b 9/11 Commission (2004). "Notes", 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu May 30, 2008. 
  15. Federal Bureau of Investigation: Hijackers' Timeline (PDF) February 4, 2008. 9/11 Myths. Arkistoitu August 3, 2008. Viitattu August 1, 2008.
  16. Flight Path Study - American Airlines Flight 77 (PDF) February 19, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu August 24, 2006. Viitattu May 30, 2008.
  17. "American Airlines Flight 77", CNN. Luettu May 29, 2008. Archived from the original on May 12, 2008. 
  18. a b c Staff Monograph on the "Four Flights and Civil Aviation Security" (PDF) September 2005. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu November 5, 2007. Viitattu August 14, 2008.
  19. a b c d e f g h i j (2004) "'We Have Some Planes'", 9/11 Commission Report. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Viitattu May 30, 2008. 
  20. The Aviation Security System and the 9/11 Attacks - Staff Statement No. 3 (PDF) National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu May 28, 2008. Viitattu May 30, 2008.
  21. a b Malline:Cite episode
  22. Orecklin, Michele. "Why Argenbright Sets Off Alarms", Time, November 19, 2001. Luettu May 30, 2008. Archived from the original on August 23, 2013. 
  23. a b c Summary of Flight 77 United States District Court for the Eastern District of Virginia. Arkistoitu February 1, 2014. Viitattu February 4, 2007.
  24. ATC Report American Airlines Flight 77 (PDF) December 21, 2001. National Transportation Safety Board. Arkistoitu October 29, 2012. Viitattu September 25, 2011.
  25. Study of Autopilot, Navigation Equipment, and Fuel Consumption Activity Based on United Airlines Flight 93 and American Airlines Flight 77 Digital Flight Data Recorder Information (PDF) February 13, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu June 4, 2011. Viitattu June 1, 2008.
  26. a b Phillips, Don. "Pentagon Crash Highlights a Radar Gap; Limited System in One Area Made Flight 77 Invisible to Controllers for Half-Hour", The Washington Post, November 3, 2001. 
  27. Johnson, Glen. "Probe reconstructs horror, calculated attacks on planes", The Boston Globe, November 23, 2001. Luettu June 1, 2008. Archived from the original on June 8, 2008. 
  28. Wife of Solicitor General alerted him of hijacking from plane September 11, 2001. CNN. Arkistoitu March 10, 2013. Viitattu September 25, 2011.
  29. Parker, Laura. "Four flights, four tales of terror", USA Today, September 13, 2001. Luettu June 18, 2008. 
  30. Malline:Cite episode
  31. Fisher, Marc. "On Flight 77: 'Our Plane Is Being Hijacked'", The Washington Post, September 12, 2001. Luettu June 1, 2008. 
  32. Schmitt, Eric. "To the Minute, Panel Paints a Grim Portrait of Day's Terror", The New York Times, June 18, 2004. Luettu June 1, 2008. Archived from the original on April 9, 2014. 
  33. Flight 77, Video 2 Judicial Watch. Arkistoitu February 12, 2009.
  34. 9/11 Survivor Wants Life For Moussaoui April 25, 2006. WRC-TV. Arkistoitu October 9, 2008. Viitattu June 2, 2008.
  35. Curiel, Jonathan. "The Conspiracy to Rewrite 9/11", San Francisco Chronicle, September 3, 2006. Luettu June 2, 2008. Archived from the original on May 19, 2008. 
  36. Goldberg et al., p. 14.
  37. American Airlines Flight 77 FDR Report (PDF) January 31, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu September 7, 2007. Viitattu June 2, 2008.
  38. a b c Goldberg, Alfred et al. (2007). Pentagon 9/11. Washington, D.C.: United States Government Printing Office, 17. ISBN 978-0-16-078328-9. 
  39. Mlakar, Paul F. (January 2003). The Pentagon Building Performance Report (PDF), American Society of Civil Engineers. Viitattu June 19, 2008. 
  40. Maclean, John N. "America Under Attack: A chronicle of chaos and heroism at the Pentagon", The Washington Post, June 1, 2008. Luettu June 4, 2008. 
  41. United States Army (April 30, 2002). "Sept. 11 fallen warrior memorialized in building dedication". Press release. Archived from the original on January 3, 2010. http://web.archive.org/web/20100103080033/http://www.hqusareur.army.mil:80/htmlinks/Press_Releases/2002/Apr2002/30Apr2002-02.htm. Retrieved June 10, 2008. 
  42. "Terrible Tuesday", The Washington Post, September 16, 2001. 
  43. a b Borger, Julian. "'Everyone was screaming, crying, running. It's like a war zone'", The Guardian, September 12, 2001. Luettu June 19, 2008. Archived from the original on May 16, 2008. 
  44. Documentary Photographs Library of Congress, Prints and Photographs Division. Arkistoitu November 11, 2006. Viitattu November 12, 2006.
  45. Anderson, Porter. "Witnesses to the moment: Workers' voices", CNN, September 11, 2001. Luettu June 10, 2008. Archived from the original on June 30, 2009. 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta American Airlinesin lento 77.
Office-book.svg

Kirja:Syyskuun 11. päivän iskut


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.