American Airlinesin lento 11

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


American Airlinesin lento 11
Lennon reitti Bostonista New Yorkiin.
Lennon reitti Bostonista New Yorkiin.
Yhteenveto
Päivämäärä 11. syyskuuta 2001
Onnettomuustyyppi Kaappaus
Tapahtumapaikka World Trade Center
Lähtöpaikka Loganin kansainvälinen lentoasema
Määränpää Los Angelesin kansainvälinen lentoasema
Kuolleita 92 lentokoneessa, yli 1 300 WTC:n pohjoistornissa
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Lentokoneen malli Boeing 767-223ER
Lentoyhtiö American Airlines
Rekisteritunnus N334AA
Matkustajia 81 (mukaan lukien 5 kaappaajaa)
Miehistöä 11

American Airlinesin lento 11 oli yksi syyskuun 11. päivän iskujen lennoista, jonka terroristit kaappasivat. Sen oli alun perin määrä olla Yhdysvaltain sisäinen lento Loganin kansainväliseltä lentoasemalta Los Angelesin lentoasemalle. Viisi terroristia kaappasivat koneen lennon aikana ja lensivät sen tarkoituksella New Yorkin World Trade Centerin pohjoistornia päin osana suunniteltuja hyökkäyksiä Yhdysvaltoja vastaan.

Viisitoista minuuttia ilmaan nousun jälkeen, kaappaajat vahingoittivat ainakin kolmea ihmistä ja pakottautuivat väkisin ohjaamoon syrjäyttäen lentäjän sekä perämiehen.[1] Lentotunteja ottanut Mohamed Atta, jonka tiedettiin olleen al-Qaidan jäsen, otti lentokoneen lennettäväkseen.[1] Ilmaliikenteen valvojat huomasivat pian, ettei miehistö enää vastannut heille ja ymmärsivät lennon joutuneen kaapatuksi, kun Atta lähetti heille matkustajille tarkoitetun kuulutuksen.[1] Lisäksi kaksi koneessa ollutta lentoemäntää ottivat yhteyttä American Airlinesiin ja kertoivat kaappaajista sekä matkustajien ja miehistön loukkaantumisista.[1]

Lentokone törmäsi pohjoistorniin kello 8.46 EDT.[1] Isku tappoi kaikki 92 matkustajaa sekä kaappaajat. Ennen kuin kaappauksesta kerrottiin julkisuudessa, uutistoiminnot raportoivat tapauksesta ja uskoivat sen olleen onnettomuus. Lentokoneen törmäys sekä sitä seurannut tulipalo saivat pohjoistornin romahtamaan, mistä seurasi lisää tappioita. Myöhemmin turmapaikkaa raivanneet löysivät ja tunnistivat useita lennolla olleiden jäänteitä, mutta kaikkia ei voitu tunnistaa.

Lento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sideview of N334AA at Manchester Airport
Kaapattu kone, N334AA rullaamassa Manchesterin lentoasemalla 8. huhtikuuta 2001.

American Airlinesin lennon 11 lentänyt kone oli Boeing 767-223ER, joka oli rakennettu vuonna 1987. Koneen rekisterinumero oli N334AA.[2] Koneen matkustajakapasiteetti oli 158 matkustajaa, mutta 11. syyskuuta lennolla oli vain 81 matkustajaa, ja 11 miehistön jäsentä. Koneessa oli siis 58,2 prosenttia maksimikapasiteetista, joka oli korkeampi kuin normaalisti tiistaiaamuisin kyseisellä lennolla (edellisten kolmen kuukauden keskiarvo oli 39%).[3] Lennon 11 miehistöön kuuluivat kapteeni John Ogonowski, perämies Thomas McGuinness, ja matkustamohenkilökunnan jäsenet Barbara Arestegui, Jeffrey Collman, Sara Low, Karen Martin, Kathleen Nicosia, Betty Ong, Jean Roger, Dianne Snyder ja Amy Sweeney.[4] Kaikki koneessa olleet 92 henkilöä kuolivat, [5] mukaan lukien David Angel (tv-sarjan Frasier ohjaaja ja tuottaja), hänen vaimonsa Lynn Angell, ja näyttelijä Benny Berenson, Anthony Perkinsin leski.[6] Family Guyn luoja Seth MacFarlane oli varannut paikan lennolta, mutta saapui lentoasemalle myöhässä.[7] Näyttelijä Mark Wahlberg oli myös varannut paikan lennolta, mutta perui matkansa viime hetkellä.[8] Näyttelijä Leighanne Littrell, Backstreet Boysin laulajan Brian Littrellin vaimo, oli myös varannut paikan lennolta, mutta Wahlbergin tavoin vaihtoi suunnitelmiaan viime hetkillä.[9]

Koneeseennousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atta (sininen paita) ja Omari Portlandin kansainvälisellä lentoasemalla, Mainessa menossa turvatarkastuksen läpi syyskuun 11:nnen päivän aamuna

Mohamed Atta, kaappaajien johtaja, ja Abdulaziz al-Omari, saapuivat Portlandin kansainväliselle lentoasemalle kello 5:41 EDT 11. syyskuuta 2001. He tekivät lähtöselvityksen Colgan Airin lennolle 5930, jonka oli määrä lähteä kello 6:00 Portlandista, ja lentää Bostoniin. Molemmilla kaappaajilla oli ensimmäisen luokan liput Portlandista Bostoniin, ja sieltä Los Angelesiin. Atta selvitti kaksi laukkua, Omarilla ei ollut laukkuja.[3] Turvatarkastuksessa Attan laukku joutui tarkastukseen, mutta sieltä ei löydetty mitään.[10] Lento Portlandista lähti ajallaan, ja saapui Bostoniin kello 6:45. Kolme muuta kaappaajaa, Waleed al-Shehri, Wail al-Shehri ja Satam al-Suqami saapuivat Loganin kansainväliselle lentoasemalle kello 6:45, ja jättivät vuokra-autonsa lentoaseman pysäköintialueelle. Kello 6:52 Marwan al-Shehhi, lennon 175 kaappaaja soitti Loganin lentoasemalta Attan matkapuhelimeen.[3][11]

Koska Atta ja Omari eivät olleet saaneet lentolippujaan lennolle 11 Portlandissa, he tekivät lähtöselvityksen ja menivät turvatarkastuksen läpi Bostonissa.[12] Ruuhkaisessa lähtöselvityksessä Bostonissa, lentoyhtiön työntekijät eivät epähuomiossa vieneet Attan laukkuja lennolle 11.[13][14] Suqami, Wail al-Shehri ja Waleed al-Shehri tekivät myös lähtöselvityksen Bostonissa. Wail al-Shehri ja Suwami ottivat molemmat yhden laukun; Waleed al-Shehrillä ei ollut laukkuja.[3][15] Yksikään kolmesta kaappaajasta ei joutunut ylimääräisiin turvatarkastuksiin.[16] Kello 7:40 kaikki viisi kaappaajaa olivat koneessa, jonka oli määrä lähteä kello 7:45.[11][17] Mohamed Atta istui liikemiesluokassa paikalla 8D Abdulaziz al-Omarin kanssa, joka istui paikalla 8G. Suqami istui paikalla 10B. Al-Shehrit istuivat ensimmäisessä luokassa paikoilla 2A ja 2B.[15] Kello 7:46, minuutin aikataulusta jäljessä, kone sai luvan alkaa rullata portilta 32 kiitotielle. [18] Kone nousi Loganin kansainvälisen lentoaseman kiitotieltä 4R kello 7:59.[19][20]

Kaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkintakomissio arvioi, että kaappaus alkoi kello 8:14, kun lentäjät eivät enää vastanneet Bostonin lennonjohtokeskuksen viesteihin.[11] Uskotaan, että Waleed al-Shehri aloitti kaappauksen. Kello 8:13:29 kun kone oli ylittämässä keskistä Massachusettsia 7 900 metrin korkeudessa, lentäjät vastaanottivat Bostonin lennonjohdolta pyynnön kääntyä oikealle 20 astetta. Kello 8:13:47 lennonjohto käski lentäjiä nousemaan 11 000 metriin, mutta ei saanut vastausta.[20] Kello 8:16 kone ylitti 8 800 metrin korkeuden[20] ja alkoi kääntyä alkuperäiseltä reitiltään. Lennonjohto yritti monta kertaa ottaa yhteyttä lentoon 11, mutta ei saanut vastausta,[11] ja kello 8:21 koneen toistotutkavastain kytkettiin pois päältä.[20] Viitaten lentoemäntiin Amy Sweeney ja Betty Ong, jotka olivat olleet yhteydessä American Airlinesin johtoon kaappauksen aikana, kaappaajat olivat puukottaneet Karen Martinia ja Barbara Arestequita, ja matkustaja Daniel Lewiniä kurkkuun.[21][22][23] Amerikkalais-israelilainen internet-yrittäjä Lewin oli palvellut upseerina Israelin puolustusvoimien Sayeret Matkal-erikoisyksikössä.[24][25] Lewin istui paikalla 9B, ja Suqami istui suoraan hänen takanaan paikalla 10B.[26] Tutkintakomissio epäili että Suqami oli yrittänyt puukottaa ja tappaa Lewinin koska hän olisi yrittänyt estää kaappauksen.[11] Lewinin uskotaan olevan syyskuun 11:nnen päivän terroritekojen ensimmäinen kuolonuhri.[25][27] American Airlinesin toimintakeksukseen soitetun neliminuuttisen puhelun aikana Ong kertoi ettei ohjaamosta tullut mitään viestejä matkustamoon, ohjaamoon ei päässyt, ja matkustajien vammoista. [28] Hän kertoi kaappaajien istuinpaikat, joka helpotti myöhemmin tutkijoita selvittämään heidän henkilöllisyytensä.[28] Kello 8:23:38 Atta yritti kuuluttaa matkustajille, mutta painoi väärää nappia, ja lähetti viestinsä Bostonin lennonjohtoon.[29] Lennonjohtajat kuulivat Attan ilmoituksen "Meillä on muutamia koneita. Pysykää vain hiljaa, niin pysytte hengissä. Palaamme kohta lentoasemalle." Kello 8:24:56, hän kuulutti "Kukaan ei saa liikkua. Kaikki tulevat pysymään hengissä. Jos yritätte tehdä joitain liikkeitä, vaarannatte itsenne ja koneen. Pysykää vain hiljaa."[20] Kuten aiemminkin, Atta luuli puhuvansa vain matkustajille, mutta hänen äänensä kuului myös lennonjohdossa. Lennonjohtajat nauhoittivat viestin. Attan viestien jälkeen lennonjohdolle selvisi että kone on kaapattu[30] Kello 8:26 kone kääntyi etelään.[20] Kello 8:32 FAA:n komentokeskus tiedotti FAA:n pääkonttoriin kaappauksesta.[11] Kello 8:33:59, Atta kuulutti: "Kukaan ei saa liikkua. Olemme palaamassa lentoasemalle. Älkää yrittäkö tehdä mitään tyhmiä liikkeitä."[20] Kello 8:37:08 United Airlinesin lennon 175 lentäjät ilmoittivat lennonjohdolle lennon 11 sijainnin ja suunnan.[31]

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

photograph of aircraft landing gear found amid debris.
Boeing 767:n laskuteline joka löytyi Manhattanilta.[32]

Kello 8:46:30[33] Mohammed Atta ohjasi koneen tarkoituksellisesti päin World Trade Centerin pohjoistornin pohjoissivua.[34]

Silminnäkijät näkivät koneen lentävän matalalla Manhattanin yläpuolella ja luulivat koneessa olevan hätätilanne. Luutnantti William Walsh New Yorkin pelastuslaitokselta (FDNY) näki lentokoneen: ”olimme siinä uskossa, että kone on putoamassa, mutta emme kuulleet mitään mekaanisia ongelmia. Emme voineet tajuta miksi American Airlinesin kone oli niin alhaalla Manhattanilla. Tavallaan odotimme koneen kääntyvän ja suuntaavan Hudson-joelle. Mutta se vain nousi hieman, ja suuntasi suoraan kohti World Trade Centeriä. Ja juuri ennen osumaa WTC:hen kone näytti lisäävän tehoja. Me vain katsoimme konetta, kunnes kaikki tapahtui, ja kone osui WTC:hen."[35] Pohjoistornille aiheutuneet vahingot tuhosivat kaikki poistumistiet osumakohdalta alaspäin. Kaikki portaikot ja hissit 92:nnesta kerroksesta ylös olivat tuhoutuneet käyttökelvottomiksi,[36] jättäen loukkuun 1 344 henkilöä. Sadat henkiöt kuolivat heti osuman seurauksena, loput jäivät ylös loukkuun ja kuolivat tuleen ja savuun, lopulliseen tornin romahtamiseen, tai hypättyään alas rakennuksesta.[36] [37] Palavaa polttoainetta pääsi ainakin yhden hissikuilun kautta leviämään ympäri rakennusta. Räjähdyksiä tapahtui ainakin 77:nnessa ja 22:nnessa kerroksessa, sekä katutasossa länsipuolen aulan luona.[38] Jules Naudet, ranskalainen kameramies, sekä Pavel Hlava, tsekkiläinen maahanmuuttaja saivat kuvattua videoita onnettomuudesta.[39][40] Wolfgang Staehlen taidenäyttelyyn Brooklyniin Lower Manhattania kuvaamaan asettama webkamera kuvasi joka neljäs sekunti kuvia myös lennosta 11 ja sen tuhosta, ja tornin romahtamisesta.[41] Uutistoimistot raportoivat ensin World Trade Centerissä tapahtuneesta räjähdysonnettomuudesta. CNN julkaisi kello 8:49 otsikon "World Trade Center Disaster" (World Trade Centerin tuho). Myöhemmin CNN:n taloudellinen varajohtaja Sean Murtagh raportoi että suuri matkustajakone oli osunut World Trade Ceneriin. Lopulta muutkin televisiokanavat alkoivat lähettää säännöllisesti uutislähetyksiä onnettomuuspaikalta. Presidentti George W. Bush oli juuri saapumassa Emma E. Brookerin kouluun Sarasotassa, Floridassa. Ensiksi luultiin osuman olevan onnettomuus, kunnes United Airlinesin lento 175 osui etelätorniin vain 17 minuuttia American Airlinesin lennon 11 osuman jälkeen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Excerpt: A travel day like any other — until some passengers left their seats The Seattle Times. 23.7.2004. Viitattu 7.8.2009.
  2. Brief of Accident (PDF) March 7, 2006. National Transportation Safety Board. Arkistoitu May 31, 2010. Viitattu May 5, 2007.
  3. a b c d Staff Report – "We Have Some Planes": The Four Flights — a Chronology (PDF) National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu October 24, 2012. Viitattu May 25, 2008.
  4. "American Airlines Flight 11", CNN. Luettu May 22, 2008. Archived from the original on May 16, 2008. 
  5. Lagos, Marisa. "S.F. firefighters, others honor peers who died on 9/11", San Francisco Chronicle, September 11, 2006. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on March 14, 2012. 
  6. "American Airlines Flight 11 – Victims", CNN. Luettu June 6, 2008. Archived from the original on May 16, 2008. 
  7. Weinraub, Bernard. "The Young Guy Of 'Family Guy'; A 30-Year-Old's Cartoon Hit Makes An Unexpected Comeback", July 7, 2004. Luettu October 4, 2011. 
  8. "Mark Wahlberg sorry for saying he would have thwarted 9/11 terrorists", Fox News, January 18, 2012. Archived from the original on November 2, 2013. 
  9. Backstreet Boy feels victims' families' pain | Flight 5191: Stories from Sept. 2-21, 2006 Kentucky.com. Viitattu July 3, 2013.
  10. "Extract: 'We have some planes'", BBC News, July 23, 2004. Luettu May 22, 2008. Archived from the original on December 16, 2008. 
  11. a b c d e f 'We Have Some Planes' July 2004. National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu May 11, 2008. Viitattu May 25, 2008.
  12. Kehaulani Goo, Sara. "Papers Offer New Clues On 9/11 Hijackers' Travel", The Washington Post, February 13, 2005. Luettu May 22, 2008. 
  13. Dorman, Michael. "Unraveling 9–11 was in the bags", Newsday, April 17, 2006. Archived from the original on November 3, 2013.  Malline:Subscription required
  14. "Excerpts From Statement by Sept. 11 Commission Staff", The New York Times, June 17, 2004. Luettu May 24, 2008. Archived from the original on November 14, 2013. 
  15. a b "Investigating 9–11 – The doomed flights", San Francisco Chronicle, July 23, 2004. Luettu May 22, 2008. Archived from the original on May 23, 2012. 
  16. The Aviation Security System and the 9/11 Attacks – Staff Statement No. 3 (PDF) National Commission on Terrorist Attacks Upon the United States. Arkistoitu May 28, 2008. Viitattu May 25, 2008.
  17. 9/11 Investigation (PENTTBOM) Federal Bureau of Investigation. September 2001. United States Department of Justice. Arkistoitu May 14, 2008. Viitattu May 22, 2008.
  18. "Transcripts of Flight 11 and Flight 175" The New York Times, October 16, 2001, Retrieved December 3, 2009.
  19. Johnson, Glen. "Probe reconstructs horror, calculated attacks on planes", The Boston Globe, November 23, 2001. Archived from the original on December 2, 2012. 
  20. a b c d e f g Flight Path Study – American Airlines Flight 11 (PDF) February 19, 2002. National Transportation Safety Board. Arkistoitu February 1, 2009. Viitattu May 25, 2008.
  21. "Excerpt: A travel day like any other until some passengers left their seats", The Seattle Times, July 23, 2004. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on November 19, 2011. 
  22. Inside the failed Air Force scramble to prevent the Sept. 11 attacks June 28, 2004. MSNBC. Arkistoitu September 18, 2009. Viitattu May 23, 2008.
  23. Woolley, Scott. "Video Prophet", Forbes, April 23, 2007. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on December 16, 2008. 
  24. Hersch, Seymour M. (October 29, 2001). "Watching the Warheads: The Risks to Pakistans Nuclear Arsenal", The New Yorker.
  25. a b Sisk, Richard & El-Faizy, Monique: First Victim Died A Hero On Flt. 11: Ex-Israeli commando tried to halt unfolding hijacking Daily News. 24.7.2004. Viitattu 10.11.2014. (englanniksi)
  26. Eggen, Dan. "Airports Screened Nine of Sept. 11 Hijackers, Officials Say; Kin of Victims Call for Inquiry into Revelation", The Washington Post, March 2, 2002. 
  27. Ron Jager, Danny Lewin: The First Victim Of 9/11, 5TJT, September 8, 2011 Malline:Wayback
  28. a b Sullivan, Laura. "9/11 victim calmly describes hijack on haunting tape", The Baltimore Sun, January 28, 2004. Luettu May 22, 2008. 
  29. United States District Court for the Eastern District of Virginia: USA v. Zacarias Moussaoui – Trial Testimony by David Raskin March 7, 2006. United States Department of Justice. Arkistoitu December 23, 2013. Viitattu May 22, 2008.
  30. "9/11 recordings chronicle confusion, delay", CNN, June 17, 2004. Luettu May 24, 2008. Archived from the original on October 29, 2013. 
  31. Ellison, Michael. "'We have planes. Stay quiet' – Then silence", The Guardian, October 17, 2001. Luettu May 26, 2008. Archived from the original on June 17, 2008. 
  32. Hamburger, Ronald (May 2002). "World Trade Center Building Performance Study" (PDF). FEMA 403. New York, New York: Federal Emergency Management Agency. Viitattu May 24, 2008. 
  33. McAllister, T. P.; Gann, R. G.; Averill, J. D.; Gross, J. L.; Grosshandler, W. L.; Lawson, J. R.; McGrattan, K. B.; Pitts, W. M.; Prasad, K. R.; Sadek, F. H.; Nelson, H. E. (August 2008). Structural Fire Response and Probable Collapse Sequence of World Trade Center Building 7 (Volume 1). Federal Building and Fire Safety Investigation of the World Trade Center Disaster (NIST NCSTAR 1–9). National Institute of Standards and Technology (NIST), 1–8. Viitattu September 9, 2011. 
  34. NIST NCSTAR1-5: Reconstruction of the Fires in the World Trade Center Towers (PDF) October 2005. National Institute of Standards and Technology. Arkistoitu May 30, 2008. Viitattu May 25, 2008.
  35. "World Trade Center Task Force Interview – Lieutenant William Walsh" (PDF), The New York Times, January 11, 2002. Luettu May 28, 2008. Archived from the original on May 30, 2008. 
  36. a b Dwyer, Jim. "102 Minutes: Last Words at the Trade Center; Fighting to Live as the Towers Die", The New York Times, May 26, 2002. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on November 14, 2013. 
  37. Heroism and Horror National Commission on Terrorist Attacks upon the United States. Arkistoitu August 15, 2007. Viitattu August 18, 2007.
  38. Malline:Cite episode
  39. Carter, Bill. "CBS to Broadcast Videotape Shot Inside Towers During Trade Center Attack", The New York Times, February 6, 2002. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on December 25, 2013. 
  40. Glanz, James. "A Rare View of 9/11, Overlooked", The New York Times, September 7, 2003. Luettu May 23, 2008. Archived from the original on June 1, 2008. 
  41. Staehle, Wolfgang: Rare Scenes from 9/11 Vanity Fair. Arkistoitu December 15, 2013. Viitattu June 12, 2007.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta American Airlinesin lento 11.
Office-book.svg

Kirja:Syyskuun 11. päivän iskut


Kirjat ovat artikkelikokoelmia, jotka voidaan tulostaa tai ostaa painettuna kirjana.