Toisiotutkavastain
Toisiotutkavastain eli transponderi eli tutkamajakka (engl. transponder, sanoista transmitter ja responder) on ilma-aluksen signaalilähetin, jolla tutkakenttään saapunut kone automaattisesti lähettää toisiotutkaa ylläpitävälle lennonjohdolle tai ilmavalvonnalle tunnisteen eli nelinumeroisen toisiotutkakoodin ja mahdollisesti lisätietoja.
Toisiotutkavastaimen moodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Moodi | Vastauspulssin tiedot |
|---|---|
| A | Toisiotutkakoodi |
| C | Toisiotutkakoodi ja ilma-aluksen korkeus (merenpinnan tasossa) |
| S | Toisiotutkakoodi, ilma-aluksen korkeus (merenpinnan tasossa) ja ilma-aluksen kansainvälinen tunnus, mahdollisuus luokitella miltä transpondereilta vastaus halutaan, ACAS-törmäyksenestojärjestelmän välttämätön osa. |
Moodi 3/A[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleensä maa-asema kysyy 3/A-tietoa joka on lentokoneen toisiovastauskoodi. Toisiovastauskoodi muodostuu neljästä oktaalinumerosta joten maailmassa on 4 096 kappaletta näitä koodeja. Lennonjohtaja kertoo esimerkiksi mittarilennon reittiselvityksen tai tutkapalvelun aloittamisen yhteydessä lentokoneelle toisiokoodin.
Muutama koodi on osoitettu tiettyyn käyttöön, koska eri koodien lukumäärä on hyvin rajallinen.
Yleismaailmallisesti tilanteet ovat saaneet oman toisiokoodin:
- Kaappaus (7500)
- Radiovika (7600)
- Yleinen hätä (7700)
Suomessa kansallisesti siviilialuksia vaaditaan käyttämään VFR-lennoilla valvotussa ilmatilassa koodia 2000 ja valvomattomassa koodia 7000, sotilaat lentävät VFR-lentoja koodilla 3000.
Koodi 0000 oli kylmän sodan ilmoituskoodi: silloin kun ao. maan ilmapuolustus osoitti että olet havaittu, vakoilukone asetti toisiotutkavastaajan päälle ja kone "koodasi" 0000.[1]
Moodi C[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisiotutkavastain voi lähettää myös lentokoneen korkeustiedon (eri kyselypulssipari maa-asemalta "moodi C") jos lentokoneen korkeusmittarissa on ao. toiminto mahdollinen. Korkeustieto saadaan lentokoneen korkeusmittausyksiköstä (barometriyksikkö) eli ilmanpainemittarista. Korkeustieto "koodataan" käyttäen gray-koodia.[2]
Moodi S[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toiselta nimeltään selective interrogation, valikoiva kysely. Vaatii edistyksellisen transponderin, jollainen on lähes kaikissa isoissa liikennekoneissa. Tässä moodissa tietoa voidaan lähettää enemmän. Lennonjohto voi yksilöidä ne transponderit, joilta vastaus halutaan jokaisella antennikierroksella ja ne, joilta vastaus tulee harvemmin.[3] Näin saadaan vähennettyä vilkkaalla liikennealueella vastausten "tulvaa" ja myös tarpeetonta "radioaaltosaastetta". S-moodissa toimiva transponderi on myös välttämätön osa lentoliikenteen yhteentörmäysvaaraa vähentävää järjestelmää ACAS (airborne collision avoidance system). Tällä menetelmällä myös samalla alueella olevien koneiden transponderit liikennöivät keskenään ja varoittavat törmäysvaarasta.[4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Christian Wolff: Uplink-Formats radartutorial.eu. Viitattu 18.3.2014. englanniksi
- ↑ Christian Wolff: The Reply Message radartutorial.eu. Viitattu 18.3.2014. englanniksi
- ↑ Christian Wolff: Mode S Uplink Formats radartutorial.eu. Viitattu 18.3.2014. englanniksi
- ↑ created by the author Douglas Adams: Primary and Secondary Radar H2G2. Viitattu 18.3.2014. englanniksi
- ↑ created by the author Douglas Adams:: Airborne Collision Avoidance H2G2. Viitattu 18.3.2014. englanniksi