Alice Miller

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alice Miller (synt. Alicja Rostowska; 12. tammikuuta 1923 Lviv, Puola14. huhtikuuta 2010 Saint-Rémy-de-Provence, Ranska) oli psykologi ja kirjailija, joka keskittyi työssään lasten väärinkohteluun ja sen aikuisiässä ilmeneviin seurauksiin.

Alicja Rostowska syntyi assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Lvivissä, joka tuolloin kuului Puolaan mutta on nyt Ukrainassa. Perhe muutti sittemmin Varsovaan, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana vuonna 1940. Natsien miehitettyä Varsovan syyskuussa 1939 perhe joutui vuotta myöhemmin perustettuun Varsovan gettoon, mutta Alicja onnistui pääsemään getosta ja asettumaan väärän identiteetin turvin asumaan Varsovan ns. arjalaisiin kaupunginosiin erään kristityn perheen hoiviin. Hän kävi silloin tällöin salaa getossa viemässä ruokaa perheelleen, mutta ei pystynyt estämään heidän surmaamistaan. Itse hän selvisi hengissä sekä piileskelystä että vuonna 1944 puhjenneesta Varsovan kansannoususta.

Sotavuosina hän opiskeli kirjallisuustiedettä ja filosofiaa Varsovan salaisessa yliopistossa (puol. Tajny Uniwersytet Warszawski) ja sodan päätyttyä Łódźin yliopistossa.

Sveitsiläisten sodanjälkeisen avustusohjelman turvin hän saattoi muuttaa Baseliin vuonna 1946. Hän väitteli filosofian, psykologian ja sosiologian tohtoriksi Baselin yliopistossa vuonna 1953. Tänä aikana hän meni naimisiin ja muutti nimensä Alice Milleriksi.

Alice Miller opiskeli ja työskenteli psykoanalyysin parissa seuraavat 20 vuotta, kunnes 1973 alkoi kirjata ylös ajatuksiaan lapsen psykologisesta kehittymisestä. Hänen kolme ensimmäistä kirjaansa julkaistiin 1980-luvun taitteessa. Niissä hän toi tärkeimmän panoksensa mustasta pedagogiikasta (saks. schwarze Pädagogik) käytyyn keskusteluun.

Vuonna 1979 Miller lopetti psykoanalyysin harjoittamisen ja jatkoi työtään kirjoittamisen ja opettamisen parissa.

Vuonna 1986 Miller oli elämäntyönsä perusteella ehdolla Janusz Korczakin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Vuonna 1988 Miller erosi psykoanalyyttisesta yhdistyksestä ja sen sveitsiläisestä jäsenjärjestöstä, koska oli tullut siihen tulokseen, että psykoanalyysi on rakennettu estämään potilaan lapsuuden aikaisten traumojen emotionaalinen (tunteiden tasolla tapahtuva) kohtaaminen. Millerin mukaan analyysin rakenne pohjautuu siihen, että Sigmund Freud ei koskaan uskaltanut itse kohdata omaa traumaattista menneisyyttään ja näin hänen oli pakko estää se potilailtaankin (Karkotettu tieto, Murra vaikenemisen muuri).

Alice Millerin puoliso oli puolalaissyntyinen sosiologi Andrzej (Andreas) Miller (26.5.1923–24.7.1999). Pariskunnalla oli kaksi lasta, Martin ja Julika. Avioliitto päättyi eroon 1960-luvun puolessavälissä.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahjakkaan lapsen tragedia ja todellisen itseyden etsintä, (Das Drama des begabten Kindes und die Suche nach dem wahren Selbst, 1979), suom. Tuulikki Lahti, 1984.
    • uusi laitos: Lahjakkaan lapsen draama ja todellisen itseyden etsintä, (Das Drama des begabten Kindes und die Suche nach dem wahren Selbst. Eine Um- und Fortschreibung, 1996), suom. Mirja Rutanen, 1996.
  • Alussa oli kasvatus. Kätketty julmuus ja väkivallan juuret, (Am Anfang war Erziehung, 1980), suom. Mirja Rutanen, 1985.
  • Älä huomaa. Muunnelmia paratiisiteemasta, (Du sollst nicht merken - Variationen über das Paradies-Thema, 1981), suom. Mirja Rutanen, 1986.
  • Karkotettu tieto, suom. Oili Suominen, 1989.
  • Murra vaikenemisen muuri, suom. Leena Vallisaari, 1991.
  • Lapsuuden kuvia, suom. Eija Kämäräinen, 1986.
  • Kätketty avain, suom. Mirja Rutanen, 1989.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]