Aleksei Petrovitš

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksei Petrovitš vuosien 1710–1715 välillä maalatussa muotokuvassa.

Aleksei Petrovitš (ven. Алексе́й Петро́вич; 28. helmikuuta (J: 18. helmikuuta) 16907. heinäkuuta (J: 26. kesäkuuta) 1718) oli Pietari Suuren ja tämän ensimmäisen vaimon Jevdokija Lopuhinan vanhin poika sekä Venäjän kruununperillinen[1]. Pietari Suuri surmautti salaliitosta syytetyn Aleksein vuonna 1718. Aleksein poika kohosi myöhemmin hallitsijaksi nimellä Pietari II.

Aleksei vietti varhaislapsuutensa isoäitinsä ja äitinsä luona. Äidin jouduttua luostariin vuonna 1698 poika vietiin tädin luokse Preobraženskojen kylään, jossa hän opiskeli saksalaisten kotiopettajien johdolla. Vaikeiden perhesuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta Alekseista tuli heikkoluonteinen, sulkeutunut ja arka.[2] Vuosina 1705–1706 hänen ympärilleen muodostui Pietarin uudistuksia vastustanut, papeista ja pajareista koostunut oppositio[1]. Suuressa Pohjan sodassa Aleksei kuitenkin osallistui lojaalisti isänsä mukana Narvan piiritykseen vuonna 1704 ja johti Moskovan linnoittamista vuonna 1707. Hän opiskeli vuonna 1709 Dresdenissä Saksissa.[3]

Vuonna 1711 Aleksei meni naimisiin saksalaisen prinsessa Charlotte Christine von Braunschweig-Wolfenbüttelin kanssa. Vuonna 1714 tämä synnytti tyttären Nataljan ja vuonna 1715 pojan Pjotrin, josta myöhemmin tuli keisari Pietari II. Ulkomaanmatkojensa jälkeen vähälahjaisena pidetty Aleksei menetti lopullisesti kiinnostuksensa sotilaallisia harrastuksia kohtaan. Hän vastusti isänsä määräyksiä, juopotteli pappien kanssa ja solmi suhteen[2] vangiksi otettuun suomalaiseen Eufrosyne-nimiseen tyttöön[4]. Pietari I vaati Alekseita luopumaan uudistusten vastustuksesta uhkaillen häntä kruununperijän aseman menetyksellä ja luostariin sulkemisella[1]. Charlotten kuoltua Aleksei pakeni vuonna 1716 Eufrosynen kanssa Itävaltaan lankonsa Kaarle VI:n suojiin. Aluksi he asuivat Ehrenbergin linnassa Tirolissa ja myöhemmin Napolissa. Pietari I:n lähettiläät saivat Aleksein palaamaan kotimaahan, jossa hänelle luvattiin mahdollisuus mennä naimisiin Eufrosynen kanssa.[2] Ratkaiseva rooli oli diplomaatti Pjotr Tolstoilla, joka sai suostuteltua Aleksein palaamaan.[5]

Aleksein saavuttua Venäjälle tammikuussa 1718 Pietari I:n pakotti hänet luopumaan kruunusta ja ilmiantamaan salaliittolaiset. Kenraalikunnasta, senaattoreista ja synodin jäsenistä koostunut korkein oikeus tuomitsi hänet kesäkuun 24. päivänä kuolemaan.[1] Viikon ajan kidutettu Aleksei menehtyi ennen tuomion täytäntöönpanoa[2]. Erään tiedon mukaan Pietari I:n lähipiiriin kuuluneet henkilöt kuristivat hänet Pietari-Paavalin linnoituksen vankisellissä. Hänet haudattiin Pietari-Paavalin katedraalin portaikon alle.[6] Eufrosynen huhtikuussa 1717 synnyttämän lapsen kohtalo on tuntematon[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 1, s. 418. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1970.
  2. a b c d e Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom): Aleksei Petrovitš, tsarevitš. Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
  3. Alexis (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.5.2014.
  4. Uusi tietosanakirja, 1. osa, seitsemäs painos, s. 442. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1963.
  5. Pyotr Andreyevich, Count Tolstoy (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.5.2014.
  6. Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravočnik, s. 57. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1.