Aleksandra Iosifovna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Franz Xaver Winterhalterin maalaama muotokuva Aleksandra Iosifovnasta noin vuonna 1850.

Suuriruhtinatar Aleksandra Iosifovna (ven. Александра Иосифовна; 8. heinäkuuta 1830 Altenburg6. heinäkuuta 1911 Pietari) oli suuriruhtinas Konstantin Nikolajevitš Romanovin puoliso. Suuriruhtinas oli Venäjän keisari Nikolai I:n toiseksi vanhin poika. Syntyjään Aleksandra Iosifovna oli Saksi-Altenburgin hallitsijasukuun syntynyt prinsessa Alexandra.

Nikolai I huomasi tytön vuonna 1846 tämän ollessa 16-vuotias ja lähetti poikansa Konstantin Nikolajevitšin vierailulle Altenburgiin jo saman vuoden syksyllä. Nuorten ensitapaaminen oli järisyttävä elämys, ja 18-vuotias Konstantin rakastui suuresti nuoreen prinsessaan. Kihlajaiset pidettiin 30.8.1848. Kääntyessään ortodoksiseen uskontoon prinsessa otti nimen Aleksandra Iosifovna.

Aleksandralle ja Konstantinille syntyi kuusi lasta:

Aleksandra viihtyi seurapiireissä hyvin eikä suuremmin ikävöinyt kotimaataan. Hovinainen Anna Tjutševan mukaan Aleksandra ei ollut erityisen sivistynyt tai älykäs: "– – hän on saanut suvun keskuudessa hemmotellun lapsen aseman, ja hänen monia tahdittomuuksiaan ja lipsahduksiaan pidetään vain hauskana kujeiluna." Tilanne oli tällainen kuitenkin vain aivan alussa, sillä Aleksandrasta kehittyi dynastian piirissä vähitellen vahva ja kunnioitettu henkilö.

Aleksandra oli sukupolvensa pitkäikäisin henkilö. Saatuaan iäkkäänä sydänkohtauksen hän menetti liikuntakykynsä ja joutui pyörätuoliin, minkä jälkeen hänen perheensä suojeli häntä kaikilta ikäviltä uutisilta.

Aleksandra Iosifovna kuoli Marmoripalatsissa omassa huoneessaan heinäkuussa 1911 vain kaksi päivää ennen 81. syntymäpäiväänsä.