Aldoosireduktaasi
Aldoosireduktaasi eli aldehydireduktaasi tai polyolidehydrogenaasi on oksidoreduktaaseihin kuuluva entsyymi. Entsyymi katalysoi useiden aldehydien pelkistymistä alkoholeiksi, ja pelkistimenä reaktiossa toimii NADPH-molekyyli. Aldoosireduktaasia esiintyy niin esi- kuin aitotumaisillakin eliöillä, ja sen EC-numero on EC 1.1.1.21 ja CAS-numero 9028-31-3.[1][2]
Ominaisuudet ja toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aldoosireduktaasi on rakenteeltaan monomeeri ja ihmisen entsyymin moolimassa on noin 30–40 kDa. Entsyymi vaatii toimiakseen pelkistäväksi koentsyymiksi NADPH-molekyylin. Aldoosireduktaasi pelkistää sokereita sokerialkoholeiksi, esimerkiksi glukoosista muodostuu sorbitolia ja galaktoosista galaktitolia. Entsyymin substraattikirjo on laaja ja sokerien lisäksi se pelkistää myös useita muita aldehydejä alkoholeiksi. Ihmisellä aldoosireduktaasi on aktiivisimmillaan muun muassa maksassa, munuaisissa, verkkokalvolla, mykiöllä, seminaalivesikkeleissä, hermokudoksessa ja munasarjoissa. Aldoosireduktaasi ei ole normaalisti erityisen aktiivinen, mutta aktivoituu verensokeritason ollessa tavallista suurempi.[1][2][3][4]
Aldoosireduktaasi on aktiivinen muun muassa diabeteksen yhteydessä ja sillä on rooli diabeteksen liittännäissairauteen silmän kataraktien muodostumiseen. Glukoosista muodostuu sorbitolia aldoosireduktaasin katalysoimana ja tämä lisää silmän osmoottista painetta. Osmoottisen paineen kasvaessa solut voivat hajota ja tämä johtaa kataraktien muodostumiseen silmiin. Sorbitoli aiheuttaa hermokudoksissa suurina pitoisuuksina myös neuropatiaa, mikä on syynä diabetekseen liittyvään neuropatiaan. Eräitä aldoosireduktasain estäjiä esimerkiksi epalrestaattia käytetään näiden diabeteksen liitännäissairauksien hoitoon.[3][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b EC 1.1.1.21 - aldehyde reductase Brenda. Viitattu 9.7.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Daniel L. Purich, R. Donald Allison: The Enzyme Reference, s. 53. Academic Press, 2003. ISBN 9780080550817. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.11.2017). (englanniksi)
- ↑ a b Denise R. Ferrier: Biochemistry, s. 141. Lippincott Williams & Wilkins, 2013. ISBN 978-1451175622. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.11.2017). (englanniksi)
- ↑ a b John Baynes,Marek H. Dominiczak: Medical Biochemistry, s. 283. Elsevier, 2014. ISBN 9781455745807. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.11.2017). (englanniksi)
- ↑ Reginald Garrett, Charles M. Grisham: Biochemistry, s. 783. Cengage Learning, 2016. ISBN 978-1-305-57720-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.11.2017). (englanniksi)