Alankomaiden maalaustaide
Alankomaiden maalaustaide on nykyisen Belgian ja Alankomaiden alueen taidetta 1300-luvun lopulta 1700-luvulle.[1][2] Etelä- ja Pohjois-Alankomaat sekä Burgundi muodostivat ennen 1500-luvulla tapahtunutta valtiollista kahtiajakoa taidehistoriallisesti yhtenäisen alueen. (niin sanottu vanha-alankomaalainen taide). Sen keskus sijaitsi Flanderissa. Alankomaalainen taide jakaantui 1500-luvun lopulla flaamilaiseksi ja hollantilaiseksi taiteeksi.[1][2]
Vasta 1300-luvulla itsenäistynyt Alankomaiden taide irrottautui naapuriensa Ranskan ja Saksan taiteesta. Painopiste siirtyi 1400-, 1500-, ja 1600-luvuilla arkkitehtuurista maalaustaiteeseen. Kalvinilainen pohjoinen ja katolinen etelä alkoivat 1500-luvulla kehittyä voimakkaasti eri suuntaan. Hollantilainen taide eroaa monessa suhteessa flaamilaisesta barokkipaatoksesta.[3]
Alankomaiden taiteen kultakausi kesti noin sata vuotta lähinnä 1600-luvulla. Kultakausi näkyi maalaustaiteessa, mutta myös kirjallisuudessa ja arkkitehtuurissa. Kultakauden maalarien teokset erosivat Rubensin edustamasta barokkityylistä. Maalaukset muuttuivat realistisemmiksi: arkipäivän aiheista maalattiin asetelmia, muotokuvia ja maisemia. Näitä töitä tilasi rikastunut porvaristo, ei enää kirkko eikä aatelisto.[4]
Maalaustaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuvaiheen kirjaminiatyyrit ja van Eyckin veljekset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alankomaalaisen maalaustaiteen aloittivat kirjaminiatyyrit 1000- ja 1100-luvulla. Erityisesti Stavelot'n Raamattu-kuvitukset 1094–1097 ja Job-Moralia noin 1150. Kirjankuvituksen tärkein koulukunta toimi Maastrichtissa. Edellytykset van Eyckin veljesten maalaustyölle loivat noin 1400 Burgundin hoville lähinnä miniatyyrejä maalanneet Melchior Broederlam ja Limburgin veljekset maalaustensa luonnonmukaisuudella. Hubert van Eyckin ja Jan van Eyckin maalauksia pidetään varsinaisen vanhan alankomaalaisen maalaustaiteen alkuna. Heidän maalauksensa olivatkin Alppien pohjoispuolella vertaansa vailla. He kehittivät taulumaalaukselle tärkeän öljyhartsitekniikan.[5]
1400-luku ennen renessanssia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelässä rinnastettiin Raamatun tapahtumat maallisiin ja realistinen väritys selkeään kuvarakenteeseen. Maalareiden taiteellisena päämääränä oli tuolloin yksityiskohtien tarkka kuvaaminen ja tilan käyttö. Esimerkkejä kauden taiteilijoista ovat Flémallen mestari, Rogier van der Weyden, Hugo van der Goes, Hans Memling ja Gerard David. Pohjoisessa oli vallalla karumpi, yksinkertaisempi ja asiallisempi ilmaisutapa, esimerkiksi taiteilijat Albert van Ouwater, Dirk Bouts vanhempi, Petrus Christus ja Geertgen tot Sint Jans sekä erityisesti groteskin fantastisten maalausten tekijä Hieronymus Bosch. [6]
Renessanssi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Renessanssin aloittajia olivat Antwerpenissä Leonardo da Vinciltä vaikutteita saanut Quentin Massys ja maisemamaalari Joachim Patinier. Roomalaisista vaikutteistaan tunnetuksi tulivat Jan Gossaert ja Joos van Cleve. Pohjoisessa kehittyi samoihin aikoihin kansallisempi ja omaperäisempi tyyli, jonka edustaja oli mm. Lucas van Leyden.[7]
1500-luvun loppupuolta hallitsi oppinut manierismi. Tämän vaiheen edustajia olivat Frans Floris, Maerten de Vos ja Hendrik Goltzius. Monet taiteilijat työskentelivät tuohon aikaan ulkomailla, esimerkiksi Pieter Candid, Friedrich Sustris ja Bartholomäus Spranger. [7]
Maalaustaide alkoi jakautua eri lajeihin, erityisesti se näkyi maisema-, muotokuva- ja laatukuvamaalauksessa. Maisemamaalauksen nimiä ovat Lucas van Valckenborch, Paul Bril ja Roeland Savery, muotokuvamaalareita Antonius Moor, Frans Purbus vanhempi ja Cornelius Ketel sekä laatukuvamaalareita Pieter Aertsen, Jan van Hemessen.[7]
Merkittävin 1500-luvun alankomaalainen taidemaalari oli Pieter Bruguel vanhempi, joka oli vapaa ns. romanismista ja maalasi omaperäisellä ja korostetun kansalliseen tyyliin niin uskonnollisia kuin maallisiakin aiheita.[7]
Barokki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähitellen flaamilainen barokki vapautui italialaisista esikuvistaan ja kehittyi oma aistillisen liikkuva, eloisan täyteläinen tyyli, jonka merkittävimpiä mestareita olivat Peter Paul Rubens ja tämän oppilas Anthonis van Dyck, joka tunnetaan erityisesti muotokuvistaan. Rubens oli nerokas uudistaja, jonka töillä oli vaikutusta kaikkiin taiteen alueisiin. Kansanomaisen realistisia tapainkuvaajia olivat Jakob Jordaens, Adriaen Brouwer ja David Teniers nuorempi.[7]
Kultakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Alankomaiden kultakauden maalaustaide
Alankomaiden 1600-luvun maalaustaiteen kukoistus on länsimaisen taidehistorian merkittävimpiä kausia. Oman aikansa Euroopassa Alankomaiden koulu oli ainutlaatuisen moderni. Se toimi lähinnä vapaiden markkinoiden varassa, kun taide muualla Euroopassa sai tukea aristokraateilta taiteensuosioilta ja kirkollisilta tahoilta. Se oli säännöistä vapaa, realistinen ja perin porvarillinen. [8] Kultakauden yksittäiset maalarit kuten Frans Hals, Jan van Goyen ja Vermeer keskittyivät usein luomaan ainoastaan yhden aiheen maalauksia, esimerkiksi muotokuvia tai maisemia.[9]Taidemaalarit kuten Rembrant tuottivat runsain mitoin teoksia ja kehittivät aiheitaan keskiluokan maun mukaisiksi.[10]
1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taidemaalaus oli 1700-luvun lähes täysin lamassa ja elpyi vasta 1800-luvulla. [11]
Taidemaalareita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ambrosius Bosschaert (1573–1621) – kultakausi, asetelmia
- Rubens (1577–1640) – barokin suuri nimi
- Frans Hals (1582/1583–1666) – kultakausi, muotokuvia
- Cornelis Vroom (1591/1592–1661)
- Balthasar van der Ast (1593/1594–1657) – kultakausi, asetelmia
- Jan van Goyen (1596–1656) – kultakausi, maisemia
- Antoon van Dyck (1599–1641) – Rubensin avustaja, josta tuli englantilainen hovimaalari
- Rembrandt (1606–1669) – kultakauden suurin
- Paulus Potter (1625–1654) – kultakauden maalari
- Vermeer (1632–1675) – sisäkuvia
- Vincent van Gogh (1853–1890), kultakausi, maisemia
- Jan Sluyters, Piet Mondrian ja Leo Gestel
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kiers, Judikje - Tissink, Fieke (toim.): The Glory of the Golden Age. Dutch Art of the 17th Century. Painting, Sculpture and Decorative Art. - Rijskmuseum, Amsterdam. Waanders Publischers. ISBN 90-400-9437-3
- Maantieto 1, Afganistan – Belgia, Kirjayhtymä 1980, ISBN 951-26-1904-0
- TOP, Koululaisen tietokeskus , osa 3, WSOY 1980, ISBN 951-0-09275-4
- TOP, Koululaisen tietokeskus , osa 5, WSOY 1989, ISBN 951-0-15818-6
- Otavan Iso Fokus, Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 1, 3.p., s. 105–109, Otava 1972
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b TOP, osa 5, s. 54
- ↑ a b Otavan Iso Fokus, Osa 1 s. 105
- ↑ Maantieto, s. 44
- ↑ Laura Kolbe: Kultainen vuosisata laurakolbe.net.
- ↑ Maantieto, s. 46
- ↑ Maantieto, s. 46–47
- ↑ a b c d e Maantieto, s. 47
- ↑ TOP, osa 3, s. 246
- ↑ Kiers, Judikje ja Tissink, Fieke (toim.): The Glory of the Golden Age. Dutch Art of the 17th Century. Painting, Sculpture and Decorative art., s. 27. Rijksmuseum, Amsterdam, 2000.
- ↑ Kiers, Judikje ja Tissink, Fieke (toim.): The Glory of the Golden Age. Dutch Art of the 17th Century. Painting, Sculpture and Decorative Art., s. 59. Rijksmuseum, Amsterdam, 2000.
- ↑ Maantieto, s. 48
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alankomaiden maalaustaide Wikimedia Commonsissa
