Al-Ghazali
| Muhammed al-Ghazali | |
|---|---|
| Aš'ariitit Klassinen aika |
|
 |
|
| Syntynyt | 1058 |
| Kuollut | 1111 |
Abū Ḥāmid Muḥammad bin Muḥammad al-Ġazālī (arab. أبو حامد محمد بن محمد الغزالي; 1058 Tus, Khorasanin provinssi, Persia, nyk. Iran – 1111 Tus), oli persialainen muslimiteologi ja -filosofi.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Al-Ghazali on yksi merkittävimmistä islamilaisista teologeista ja mystikoista. Hän sai opetusta kotikaupungissaan Tusissa sekä Gorganissa ja Nešaburissa useisiin perinteisiin islamilaisiin opinaloihin. Hän oppi myös sufi-harjoituksia jo nuorella iällä. Vuonna 1091 visiiri Nizam al-Mulkin huomattua hänen kykynsä hänet nimitettiin Bagdadin Nizamiyyan yliopiston johtajaksi.
Islamilaisen yhteisön älyllisenä johtajana hänen toimiinsa kuului luennoiminen islamilaisesta oikeudesta, harhaoppisuuden torjuminen sekä vastaaminen erilaisiin yhteisön kysymyksiin.
Joidenkin vuosien jälkeen hän jakoi pois omaisuutensa ja jätti Bagdadin aloittaakseen henkisen matkan, joka kesti yli vuosikymmenen. Hän matkusti Damaskokseen, Jerusalemiin, Hebroniin, Medinaan, Mekkaan ja takaisin Bagdadiin, jossa hän pysähtyi lyhyeksi aikaa. Tämän jälkeen hän vietti useita vuosia erakkoelämää. Hän päätti eristyneisyytensä lyhyeen luentosarjaan Nizamiyyassa Nešapurissa vuonna 1106. Myöhemmin hän palasi Tusiin, jossa vietti elämänsä viimeiset vuodet.
[muokkaa] Teokset
Al-Ghazali kirjoitti ainakin 70 kirjaa tieteestä, filosofiasta ja sufilaisuudesta.
[muokkaa] Filosofien epäjohdonmukaisuus
1000-luvulla Al-Ghazali julkaisi teoksen Filosofien epäjohdonmukaisuus (arabiaksi تهافت الفلاسفة, Tahāfut al-Falāsifaʰ), joka sai aikaan suuren muutoksen islamilaisessa tietoteorian käsittelyssä. Yhteenotto skeptismin kanssa johti hänet teologisen okkasionalismin kannattajaksi. Hän uskoi, että kausaaliset vuorovaikutukset eivät johtuneet mekaanisista syistä, vaan olivat ennemminkin Jumalan tahdon välittömiä ilmentymiä.
Teos merkitsi käännekohtaa islamilaisessa filosofiassa. Ilmapiiri muuttui torjuvaksi Aristoteleen ja Platonin teoksia kohtaan. Teos on suunnattu kritiikiksi falasifa-filosofien koulukuntaa kohtaan. Falasifa toimi 900-luvulta 1200-luvulle ja sen huomattavimpia ajattelijoita olivat Avicenna ja Al-Farabi. Heille oli leimaa antavaa ammentaminen kreikkalaisesta filosofiasta. Ghazali arvosteli Aristotelesta, Sokratesta ja muita kreikkalaisia filosofeja uskonnottomiksi ja leimasi heidän menetelmänsä ja ajatuksensa islamin uskon turmelijoiksi. Seuraavalla vuosisadalla Averroës kirjoitti pitkän vastateoksen Al-Ghazalin teokselle ja nimesi sen Epäjohdonmukaisuuden epäjohdonmukaisuus. Kuitenkaan teos ei saanut tarkoitettua muutosta muutosta aikaan.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Al-Ghazali tunnetaan eri kielissä myös nimillä Algazel, Abu Hamid Al-Ghazali' ja al-Ghazzali.
[muokkaa] Kirjallisuutta
[muokkaa] Suomennetut teokset
- Totuuden etsijät, teoksessa Kaksi filosofia: Avicennan ja al-Ghazalin omaelämäkerrat. Toimittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Käännökset Jaakko Hämeen-Anttila ja Taneli Kukkonen. Helsinki: Basam Books, 2001. ISBN 952-9842-51-1.
- Jumalan 99 kaunista nimeä. (Al-maqsad al-asnā fī šarh asmā’Allāh al-husna.) Suomentanut Taneli Kukkonen. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-93-7.
- Valojen lamppusyvennys, teoksessa Kirkkauteen kätketty: Al-Ghazálín Valojen lamppusyvennys. (Miškāt al-anwār.) Suomentaneet sekä johdannolla selityksin varustaneet Jaakko Hämeen-Anttila, Inka Maukola, Mikko Viitamäki. Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-448-4.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Al-Ghazali: The Alchemy of Happiness, käännös Claud Field, 1909. (englanniksi)
- Griffel, Frank: Al-Ghazali The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
- Al-Ghazali Web site – linkit lähes kaikkiin Al-Ghazalin teoksiin internetissä. (englanniksi)
- Al-Ghazalin teoksia. (englanniksi)
