Africa n°1
Africa n°1 (Africa numero un) oli Gabonista käsin toiminut afrikkalainen radioasema. Sen toimintaa jatkaa ranskalainen Africa n°1 Paris.
Vuonna 1981 perustettu Africa n°1 oli Afrikan ensimmäinen monikansallinen kaupallinen radioasema. Sen pääasiallinen kohdealue oli ranskankielinen Afrikka Kongosta Senegaliin. Aseman toimintatapa oli raikas ja uudenaikainen. Se tarjosi kuuntelijoilleen uutta ja kiinnostavaa musiikkia, kulttuuriohjelmia, urheilua sekä sensuroimattomia uutisia ja ajankohtaislähetyksiä. Afrikan valtiolliset yleisradioyhtiöt olivat toimineet hallitusten ja eliitin äänitorvina ja keskittyneet maiden kehitystä edistävään valistustoimintaan. Niiden ohjelmisto oli tylsää, holhoavaa ja ideologian läpitunkemaa.[1] Africa n°1 oli toisaalta myös ranskalaisen kulttuuri-imperialismin edustaja. Sen tehtävänä oli ylläpitää ja vahvistaa Ranskan, sen kielen ja kulttuurin asemaa Afrikassa.[2]
Ajatus voimakkaan lyhytaaltoaseman perustamisesta kuului Gabonin presidentille Omar Bongo Ondimballe ja hankkeen rahoitus tuli Ranskasta[3]. Ranskan valtion Société de Financement de Radiodiffusion (Sofirad) omisti 40 prosenttia yhtiön osakkeista, Gabonin valtio 35 prosenttia ja gabonilainen yksityisyritys 25 prosenttia. Africa n°1:n studiot sijaitsivat Gabonin pääkaupungissa Librevillessä ja lähetysasema Francevillen lähellä Moyabissa.[4] Aluksi neljästä ja myöhemmin viidestä 500 kilowatin lyhytaaltolähettimestä koostunut asema aloitti koelähetykset vuonna 1979. Säännölliset lähetykset alkoivat helmikuussa 1981.[3]
Moyabin lähettimiä vuokrattiin alusta lähtien Radio France Internationalelle, Radio Japanille, Adventist World Radiolle ja muille kansainvälisille radioasemille. 2000-luvun vaihteessa mukaan tulivat myös Gabonin Radiodiffusion Television Gabonaise ja Kinshasan Kongon Radio Television Nationale Congolaise.[3] Lähettimien vuokraaminen toi asemalle enemmän tuloja kuin radiomainokset[5].
Gabonin hallituksen tukema Africa n°1 alkoi tuottaa voittoa vuonna 1991. Samaan aikaan se alkoi saada lukuisia kilpailijoita. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Afrikan mediakenttä vapautui ja maihin perustettiin ULA-alueella toimivia kaupallisia paikallisradioita. Africa n°1 vastasi kilpailuun avaamalla ULA-asemia ranskankielisen Afrikan pääkaupunkeihin, mutta niin tekivät myös sen kansainväliset kilpakumppanit. Lyhytaaltokuuntelun vähentyessä asema aloitti satelliitti- ja Internet-lähetykset.[5]
Ranskalainen Sofirad luopui 40 prosentin osuudestaan vuonna 2002. Gabonin hallitus jatkoi aseman toimintaa, kunnes vuonna 2006 mukaan tuli Libyan yleisradioyhtiö, joka seuraavana vuonna otti haltuunsa 52 prosenttia osakkeista. Gabonin valtio omisti 35 ja yksityinen gabonilaisosakas 13 prosenttia. Libyalaisomistus siirrettiin vuonna 2010 Muammar Gaddafin yksityissihteerin johtaman sijoitusrahaston hallintayhtiölle, ja aseman pitkäaikainen johtaja Louis Bartelemy Mapangou sai väistyä uuden libyalaisen johtajan tieltä. Libyalaisomistus ei sinänsä vaikuttanut Africa n°1:n ohjelmatoimintaan,[5] mutta sen lähettimiä käytettiin libyalaisen oppositioradion Sawt al-Amalin häirintään[3].
Rahoitusvaikeudet, tekniikan vanhentuminen ja lisääntynyt kilpailu johtivat Africa n°1:n 2000-luvulla kiihtyvään syöksykierteeseen. Lähettimiä vuokranneet ulkomaiset radioyhtiöt lopettivat toimintansa lyhytaalloilla ja Africa n°1 menetti yleisönsä ranskankielisen Afrikan pääkaupungeissa. Asema joutui irtisanomaan työntekijöitään, se kärsi teknisistä ongelmista ja oli välillä kokonaan maksukyvytön.[5] Libyan sisällissodan aiheuttaman rahoituskriisin seurauksena satelliittiyhtiö Eutelsat irtisanoi sopimuksensa ja aseman toimittajat jäivät vaille palkkarahojaan. Gabonin hallitus yritti jatkaa toimintaa, mutta lähetykset Moyabista päättyivät lopullisesti vuoden 2013 alussa.[3]
Africa n°1 vaikutti aikanaan merkittävällä tavalla Afrikan poliittiseen ja mediaympäristöön. Se särki valtiollisten yleisradioyhtiöiden monopolin ja tarjosi mallin uusille riippumattomille radioasemille. Asema edisti sananvapauden kehitystä, vaikka se joutui toisinaan hillitsemään uutisointiaan esimerkiksi Gabonin sisäpolitiikasta.[1]
Nykyään Africa n°1:n toimintaa jatkaa sen vuonna 1992 perustettu ranskalainen tytäryhtiö Africa Média. Sen osakkeista 63 prosenttia omistaa toimitusjohtaja Dominique Guihotin Partenaire Production ja 17 % Guihotin enemmistöomistuksessa oleva Africa Nouvelles Technologies et Communication. Alkuperäinen emoyhtiö Africa n°1-Gabon omistaa Africa Médiasta 20 prosenttia.[5]
Africa n°1 Parisilla on Ranskassa kolme ULA-lähetintä ja kahdeksan digilähetintä. Ohjelmia voi kuunnella myös Internetissä ja älypuhelimella. Lähetykset sisältävät uutisia, keskusteluohjelmia, musiikkia ja urheilua. Asema välittää BBC:n Dakarin toimituksen tuottamia uutislähetyksiä ja tekee sen kanssa viikoittaista politiikan keskusteluohjelmaa.[6] Yhtä musiikkiohjelmista juontaa tunnettu afrikkalaismuusikko Manu Dibango[7].
Vuonna 2018 Africa Média alkoi toteuttaa Africa Radio -nimistä hankettaan, johon kuuluu 20 lähetystaajuuden hankkiminen ranskankielisessä Afrikassa[8].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopedia of Radio, volume 1, s. 36–39. New York: Fitzroy Dearborn, 2004. ISBN 1–57958–431–4.
- ↑ Yates, Douglas A.: Historical Dictionary of Gabon, fourth edition, s. 208. Lanham: Rowman & Littlefield, 2018. ISBN 9781538110119.
- ↑ a b c d e The Moyabi Story British DX Club. Viitattu 2.1.201.
- ↑ Africa no 1 est la plus puissante station radio phonique du continent Le Monde. 31.1.1981. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ a b c d e Barrot, Pierre: Africa n°1, the last days of an African radio? INA Global. 7.12.2010. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Qui sommes-nous? Africa n°1. Arkistoitu 3.1.2019. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Manu Dibango - 50 ans de musique africaine Africa n°1. Arkistoitu 10.10.2018. Viitattu 2.1.2019.
- ↑ Africa N°1 obtient une fréquence à Brazaville lalettre.pro. 28.11.2018. Viitattu 2.1.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Africa n°1 Paris (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)