Adolf Heuser
| Adolf Heuser | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Adolf Heuser |
| Syntynyt | 3. lokakuuta 1907 Buschdorf |
| Kuollut | 19. lokakuuta 1988 (81 vuotta) Wien |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Reinin Buldoggi |
| Pituus | 173 cm |
| Painoluokka | raskassarja, raskas keskisarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 127 |
| Voitot | 88 |
| – tyrmäysvoitot | 43 |
| Tappiot | 21 |
| Ratkaisemattomat | 17 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
1 |
Adolf Heuser (3. lokakuuta 1907 Buschdorf – 19. lokakuuta 1988 Bonn) oli saksalainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui vuosille 1929-1949. Urallaan hän saavutti raskaansarjan ammattinyrkkeilyn Euroopan mestaruustittelin vuonna 1939.
Heuser aloitti amatöörinyrkkeilijänä vuonna 1927 ja otteli 30 amatööriottelua ennen siirtymistään ammattilaiseksi. Merkittävin saavutus oli tanskalaisen olympiahopeamitalistin ja kaksinkertaisen Euroopan mestarin Thyge Petersenin voitto tyrmäyksellä. Heuserista oli Saksan amatöörinyrkkeilyssä raskaan keskisarjan mestari ja sen jälkeen yritti saavuttaa raskaan sarjan amatöörimestaruuden, mutta koki pistetappion Walter Neuselille.[1]
Ura ammattinyrkkeilijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adolf Heuser siirtyi ammattilaiseksi elokuussa 1929. Hän pääsi 19 tappiottoman ottelun jälkeen ottelemaan syyskuussa 1931 raskaan keskisarjan Euroopan mestaruudesta saksalaista Ernst Pistulaa vastaan, mutta 15-eräisen ottelun päätyttyä ratkaisemattomana Pistula säilytti tittelinsä. Tämän jälkeen hän siirtyi Max Schmelingin lailla Yhdysvaltoihin.
Heuser pääsi yrittämään EM-tittelistä uudelleen kesäkuussa 1932, jolloin avoimeksi jääneeksi titteliottelussa Espanjan Valenciassa vastustajana oli Espanjan Jose Martinez de Alfara, jonka Heuser tyrmäsi 1. erässä. Sen jälkeen hän palasi Yhdysvaltoihin eli ei puolustanut EM-titteliään. Hän pääsi Yhdysvalloissa raskaan keskisarjan MM-otteluun Maxie Rosenbloomia vastaan maaliskuussa 1933, mutta koki pistetappion New Yorkin Madison Square Gardenissa. Hän nyrkkeli vielä syksyyn 1933 Yhdysvalloissa, mutta useat tappioihin päättyneet ottelut saivat hänet palaamaan Eurooppaan.[2]
Maaliskuusta 1934 alkaen hän nyrkkeilikin Saksassa menestyksellisesti. Tappiot tulivat vain italialaiselle Merlo Precisolle ja belgialaiselle Karel Sysille. Voittoja hän saavutti vuonna 1936 mm. Hans Schönrathista ja Arno Kölblinistä. Hän pääsi elokuussa 1937 raskaan keskisarjan Saksan mestaruusotteluun Adolf Wittiä vastaan, jonka hän voittikin tyrmäyksellä 8. erässä. Maaliskuussa 1938 hän pääsi raskaan keskisarjan EM-otteluun vastustajanaan saksalainen Gustave Roth, jonka hän voitti keskeytyksellä 7. erässä. Maaliskuussa 1939 Heuser oli raskaansarjan EM-ottelussa Saksan entistä itävaltalaista Heinz Lazekia vastaan ja voitti Lazekin tyrmäyksellä 5. erässä. Seuraavassa ottelussa kesäkuussa 1939 raskaansarjan EM-tittelistä Stuttgartissa 60 000 katsojan edessä oli vastassa entinen maailmanmestari Max Schmeling, joka tyrmäsi Heuserin heti 1. erässä 71 sekunnin jälkeen. Kuukautta myöhemmin elokuussa 1939 Heuser puolusti kuitenkin raskaan keskisarjan EM-titteliä Merlo Precisoa vastaan ja tyrmäsi Precison 2. erässä.[3]
Alkaneen maailmansodan aikaan Adolf Heuser otteli maaliskuussa 1940 Saksan raskaan keskisarjan mestaruudesta Jean Kreitzia vastaan, ja Kreitz tuomittiin tasan päättyneessä ottelussa paremmaksi. Helmikuussa hän otteli Saksan raskaansarjan mestaruudesta Heinz Lazekia vastaan ja voitti hänet tyrmäyksellä 3. erässä. Syyskuussa 1942 hän kuitenkin koki tappion Walter Neuselille Saksan tittelistä. Sodan vuoksi ottelumahdollisuudet vähenivät Saksassa niin, että kesän 1944 jälkeen hän otteli seuraavan kerran sodan päätyttyä yli vuotta myöhemmin lokakuussa 1945. Sen jälkeenkin Heuser otteli aina helmikuuhun 1949 asti vaihtelevalla menestyksellä.[4],[5]
Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Adolf Heuser sai uransa päätyttyä kärsiä ankaran lajinsa seurauksista. Hän oli ennen paluutaan Saksaan vuonna 1933 saanut vaikeita kasvovammoja. Samoin kesän 1939 ottelussa Schmelingiä vastaan hän koki hyvin ankaran tyrmäyksen. Maailmansodan jälkeen käydyt tappiolliset ottelut aiheuttivat hänelle myös terveydellisiä haittoja. Niinpä viimeiset 26 elinvuottaan Heuser oli potilaana bonnilaisessa sairaalassa psyykisten ongelmien vuoksi.[6] Synnyinseudullaan Buschdorfin alueella hänen kunniakseen nimettiin hänen kuolemansa jälkeen katu "Adolf-Heuser-Weg“.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Adolf Heuser, die “Rheinische Bulldogge” - Familie und Amateurzeit 25.1.2012. Boxen.de. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015 (saksaksi).
- ↑ Adolf Heuser, die “Rheinische Bulldogge” - Heuser vs. Rosenbloom um die Halbschwergewichts-WM 25.1.2012. Boxen.de. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015 (saksaksi).
- ↑ Adolf Heuser, die “Rheinische Bulldogge” - Europameister im Halbschwer- und Schwergewicht und der Schmeling-Kampf 25.1.2012. Boxen.de. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015 (saksaksi).
- ↑ Adolf Heuser, die “Rheinische Bulldogge” - Heuser im Krieg und danach 25.1.2012. Boxen.de. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 20.7.2015 (saksaksi).
- ↑ BoxRec / Adolf Heuser boxrec.com. Viitattu 20.7.2015 (englanniksi).
- ↑ K.o. für ein Leben 25.1.2012. Zeit Online. Viitattu 20.7.2015 (saksaksi).