Ero sivun ”Lektiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
→Ravinnon lektiinit: lisäyksiä |
→Ravinnon lektiinit: lisäyksiä |
||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
== Ravinnon lektiinit == |
== Ravinnon lektiinit == |
||
Pavut, linssit, kikherne, sokeriherne, peruna, riisi, tomaatti ja munakoiso<ref name=":3" />, kesäkurpitsa<ref name=":6">{{Verkkoviite|osoite=https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/,%20https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/|nimeke=Lectins: What Foods Contain them? {{!}} The Woodlands Instiute for Health and Wellness|tekijä=Admin|julkaisu=woodlandswellnessmd.com|ajankohta=2018-05-31|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> sekä mustaselja<ref name=":5">Lectin Activity in Commonly Consumed Plant-Based Foods: Calling for Method Harmonization and Risk Assessment. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8618113/</ref>, kahvi<ref name=":4" /> |
Pavut, linssit, kikherne, sokeriherne, peruna, riisi, tomaatti ja munakoiso<ref name=":3" />, kesäkurpitsa<ref name=":6">{{Verkkoviite|osoite=https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/,%20https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/|nimeke=Lectins: What Foods Contain them? {{!}} The Woodlands Instiute for Health and Wellness|tekijä=Admin|julkaisu=woodlandswellnessmd.com|ajankohta=2018-05-31|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref> sekä mustaselja<ref name=":5">Lectin Activity in Commonly Consumed Plant-Based Foods: Calling for Method Harmonization and Risk Assessment. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8618113/</ref>, kahvi<ref name=":4" />, maapähkinät ja vehnänalkiot<ref name=":1" /> sisältävät lektiinejä. Vehnä, ruis, kaura ja ohra sisältävät gliadiinia tai agglutiinia<ref name=":6" />. Vehnän, maapähkinöiden ja muiden öljysiementen sisältämä agglutiini kestää niin hyvin kuumuutta, ettei edes keittäminen välttämättä inaktivoi sitä<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=A. Pusztai, G. Grant|Otsikko=Assessment of lectin inactivation by heat and digestion|Julkaisu=Methods in Molecular Medicine|Ajankohta=1998|Vuosikerta=9|Sivut=505–514|Pmid=21374488|Doi=10.1385/0-89603-396-1:505|Issn=1543-1894|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21374488/}}</ref>. Myös maississa on runsaasti kuumuutta hyvin kestävää lektiiniä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/,%20https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/|nimeke=Lectins: What Foods Contain them? {{!}} The Woodlands Instiute for Health and Wellness|tekijä=Admin|julkaisu=woodlandswellnessmd.com|ajankohta=2018-05-31|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>. |
||
Maito sisältää agglutiini-nimistä lektiiniä<ref>https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/112466/Jaaskelainen_Jaana.pdf;jsessionid=77C5B8FA31F597464E6FF74A87DEB5D3?sequence=1</ref> ja oliivi ja avokado sisältävät jonkin verran lektiiniä<ref name=":6" />. |
|||
Suurin osa lektiinistä esiintyy papujen, pähkinöiden, viljojen ja vihannesten siemenissä ja kuorikerroksessa. Kokojyvätuotteet sisältävät siksi paljon enemmän lektiiniä kuin raffinoidut.<ref name=":7">{{Verkkoviite|osoite=https://www.hsph.harvard.edu/nutritionsource/anti-nutrients/lectins/|nimeke=Lectins|tekijä=677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115|julkaisu=The Nutrition Source|ajankohta=2019-01-24|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en-us}}</ref><ref name=":6" /> |
|||
Mantelit, hassel- ja kashew-pähkinät sekä auringonkukan, seesamin ja pinjansiemenet sisältävät myös runsaasti lektiiniä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.drmichaellange.com/blog/dr-michael-lange-says-nuts-and-seeds-are-not-all-created-equal/|nimeke=Dr. Michael Lange says Nuts and Seeds are not all created equal - Dr. Michael Lange|ajankohta=2020-02-19|viitattu=2024-05-02|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>. |
Mantelit, hassel- ja kashew-pähkinät sekä auringonkukan, seesamin ja pinjansiemenet sisältävät myös runsaasti lektiiniä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.drmichaellange.com/blog/dr-michael-lange-says-nuts-and-seeds-are-not-all-created-equal/|nimeke=Dr. Michael Lange says Nuts and Seeds are not all created equal - Dr. Michael Lange|ajankohta=2020-02-19|viitattu=2024-05-02|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>. |
||
Ruoka-aineiden riittävän pitkä kypsentäminen |
Ruoka-aineiden riittävän pitkä kypsentäminen inaktivoi sen sisältämät lektiinit. Esimerkiksi jo viiden minuutin pituinen kuumennus inaktivoi puolet tomaatin sisältämästä lektiinistä. Kuivapapuja pitää lisäksi liottaa ennen kypsennystä.<ref name=":5" /> Kuivapapuja on kuumennettava riittävän pitkään ja vähintään 90 °Celsiusasteen lämmössä. Myös [[Säilyketölkki|tölkityksen]] olosuhteet poistavat papujen myrkyllisyyden.<ref name="d" /> |
||
Yön yli liottaminen liuottaa paljon lektiiniä liotusveteen<ref name=":6" />. Taikinan kohottaminen hiivalla ja ruoka-aineiden hapattaminen vähentää ruoan lektiinipitoisuutta<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/,%20https://woodlandswellnessmd.com/nutrition-nugget-what-foods-contain-lectins.html/|nimeke=Lectins: What Foods Contain them? {{!}} The Woodlands Instiute for Health and Wellness|tekijä=Admin|julkaisu=woodlandswellnessmd.com|ajankohta=2018-05-31|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>. Myös kuoren ja siementen poistaminen poistaa suurimman osan tuotteen lektiineistä<ref name=":7" /><ref name=":6" />. |
|||
Paahtaminen on sen sijaan tehoton tapa inaktivoida lektiinejä<ref name=":1" /> ja matalassa lämpötilassa hauduttaminen saattaa jopa lisätä ruoan lektiinipitoisuutta<ref name=":6" />. |
|||
Elimistö voi tuottaa ruoansulatusentsyymejä, jotka hajottavat eräitä lektiinejä<ref name=":7" />. |
|||
== Terveysvaikutukset == |
== Terveysvaikutukset == |
||
| Rivi 51: | Rivi 59: | ||
Lektiinit sitoutuvat hiilihydraatteihin ja eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin, jolloin elimistö ei pääse hyödyntämään niitä<ref name=":1" /><ref name=":2" />. Lektiinit voivat aiheuttaa myös muiden ravinteiden imeytymistä häiritsevää ohutsuolen bakteerien liikakasvua<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=J. G. Banwell, D. H. Boldt, J. Meyers, F. L. Weber|Otsikko=Phytohemagglutinin derived from red kidney bean (Phaseolus vulgaris): a cause for intestinal malabsorption associated with bacterial overgrowth in the rat|Julkaisu=Gastroenterology|Ajankohta=1983-03|Vuosikerta=84|Numero=3|Sivut=506–515|Pmid=6822324|Issn=0016-5085|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/6822324/}}</ref>. |
Lektiinit sitoutuvat hiilihydraatteihin ja eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin, jolloin elimistö ei pääse hyödyntämään niitä<ref name=":1" /><ref name=":2" />. Lektiinit voivat aiheuttaa myös muiden ravinteiden imeytymistä häiritsevää ohutsuolen bakteerien liikakasvua<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=J. G. Banwell, D. H. Boldt, J. Meyers, F. L. Weber|Otsikko=Phytohemagglutinin derived from red kidney bean (Phaseolus vulgaris): a cause for intestinal malabsorption associated with bacterial overgrowth in the rat|Julkaisu=Gastroenterology|Ajankohta=1983-03|Vuosikerta=84|Numero=3|Sivut=506–515|Pmid=6822324|Issn=0016-5085|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/6822324/}}</ref>. |
||
Eläinkokeissa on havaittu, että lektiinit voivat aiheuttaa [[Vuotavan suolen oireyhtymä|vuotavan suolen oireyhtymää]]<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.healthline.com/nutrition/dietary-lectins|nimeke=Everything You Need to Know About Dietary Lectins|julkaisu=Healthline|ajankohta=2019-07-31|viitattu=2024-05-01|ietf-kielikoodi=en}}</ref>. Jos ruoansulatuselimistö ei tuota riittävästi entsyymeitä, lektiinipitoisen ruoan runsas nauttiminen saattaa johtaa suoliston limakalvon vaurioitumiseen, mikä voi johtaa [[Autoimmuunisairaus|autoimmuunisairauden]] puhkeamiseen<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Aristo Vojdani|Otsikko=Lectins, agglutinins, and their roles in autoimmune reactivities|Julkaisu=Alternative Therapies in Health and Medicine|Ajankohta=2015|Vuosikerta=21 Suppl 1|Sivut=46–51|Pmid=25599185|Issn=1078-6791|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25599185/}}</ref>. Eläinkokeissa on havaittu esimerkiksi, että lektiinit kykenevät aiheuttamaan tulehduksellisia sairauksia kuten hepatiittia, Chronin tautia, haavaista paksusuolen tulehdusta, keliakiaa ja diabetesta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Dongxu Wang, Man Zhang, Taotao Wang, Tiantian Liu, Yuanxin Guo, Daniel Granato|Otsikko=Green tea polyphenols mitigate the plant lectins-induced liver inflammation and immunological reaction in C57BL/6 mice via NLRP3 and Nrf2 signaling pathways|Julkaisu=Food and Chemical Toxicology: An International Journal Published for the British Industrial Biological Research Association|Ajankohta=2020-10|Vuosikerta=144|Sivut=111576|Pmid=32750449|Doi=10.1016/j.fct.2020.111576|Issn=1873-6351|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/32750449/}}</ref>. |
|||
Lektiinit on yhdistetty tutkimuksissa myös ihon vanhenemiseen, närästykseen ja sydänsairauksiin. Runsas lektiininsaanti saattaa aiheuttaa lisäksi ylipainoa, koska lektiini sitoutuu myös insuliinireseptoreihin.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.independent.co.uk/life-style/food-and-drink/lectin-free-diet-plant-paradox-steven-gundry-a8280101.html|nimeke=Why lectins might be a bigger weight-loss enemy than carbs|julkaisu=The Independent|ajankohta=2018-04-24|viitattu=2024-05-03|ietf-kielikoodi=en}}</ref> |
|||
== Nimen alkuperä == |
== Nimen alkuperä == |
||
Versio 3. toukokuuta 2024 kello 05.38
Lektiinit ovat periaatteessa kaikissa eliöissä esiintyviä proteiineja, joilla on lukematon määrä biologisia toimintoja[1].
Lähes kaikki kasvit sisältävät lektiinejä[2]. Elintarvikkeista niitä on runsaasti esimerkiksi maapähkinöissä, vehnänalkioissa, kokojyväviljassa[2], tomaatissa[3] ja kahvissa[4].
Osa lektiineistä on myrkyllisiä ja jotkut jopa tappavia, kuten risiini ja abriini[5].
Muita lektiinejä ovat esimerkiksi Agglutiniini, hemagglutiniini ja fytohemagglutiniini [5].
Lektiinit sitoutuvat eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin sekä hiiliyhydraatteihin[2][6] ja proteiineihin, joita ne sitovat spesifisti. Lektiinin ja proteiinin välinen sidos on reversibeeli eli se saattaa hajota.
Entsyyminä toimivissa lektiineissä on kaikista entsyymeistä löytyvän aktiivisen kohdan lisäksi yksi tai useampi hiilihydraatteja spesifisesti sitova kohta.[5]
Kasviperäisen ruoan lektiinit eivät hajoa ruoansulatuksen yhteydessä[7]. Esimerkiksi maapähkinöiden lektiinien on osoitettu kulkeutuvan suurina määrinä verenkiertoon.[2] Huolimattomasti valmistettujen Kidney-papujen sisältämän lektiinin on osoitettu kykenevän vaurioittamaan suolinukkaa[8].
Ruoan kuumentaminen hajoittaa lektiinejä, mutta paahtaminen ei ole tehokasta. Lektiinit sijaitsevat usein ruoan pintakerroksissa, minkä vuoksi niitä liukenee paljon keitinveteen[9].
Risiiniöljystä poistetaan tappava risiini valmistuksen yhteydessä useimmiten kylmäpuristuksella[10].
Risiini on ensimmäinen löydetty lektiini. Peter Hermann Stillmark löysi sen vuonna 1888.[10]
Luokittelu
Lektiineitä luokitellaan niiden alkuperän perusteella esimerkiksi kasvilektiineiksi. Niitä jaotellaan myös niiden sitomien hiilihydraattien perusteella esimerkiksi fruktoosia sitoviksi lektiineiksi. Niitä luokitellaan myös proteiinirakenteen perusteella kymmeniin eri ryhmiin. Esimerkiksi R-lektiineiksi luetaan risiini, abriini ja muut näiden kanssa rakenteellisesti samankaltaiset lektiinit.[11]
Risiini on esimerkki lektiinistä, joka on lisäksi entsyymi. Lektiineitä luokitellaan myös niiden toimintojen perusteella. Soluja yhteen sitovia lektiineitä kutsutaan joskus nimellä agglutiniini. Jos ne sitovat punasoluja yhteen, niitä saatetaan kutsua nimellä hemagglutiniini ja jos ne ovat lisäksi kasviperäisiä, niitä saatetaan kutsua nimellä fytohemagglutiniini.[5]
Biologiset toiminnot
Lektiineitä on periaatteessa kaikissa eliöissä. Siksi lektiineillä on lukematon määrä biologisia toimintoja, joita ei ole mahdollista luetella tyhjentävästi. Lektiinien avulla solut esimerkiksi tunnistavat toisiaan, viestivät keskenään ja kiinnittyvät toisiinsa. Eräs esimerkki tällaisista lektiineistä ovat selektiinit. Lektiinit myös ohjaavat vastavalmistettuja proteiineja oikeisiin kohtiin solun sisällä. Lektiinit lisäksi vaikuttavat proteiinien poistumiseen elimistössä riippuen proteiinien sisältämistä hiilihydraattiketjuista. Esimerkiksi ihmisillä luteinisoiva hormoni ja tyreotropiini päätyvät niissä kiinni olevien hiilihydraattien takia verenkierrosta lopulta maksasoluihin tuhottavaksi maksasolujen lektiineihin kuuluvien reseptorien kautta. Kasveissa lektiinit toimivat muun muassa hyönteisiltä ja muilta eliöiltä suojaavina karkotteina. Laboratorioissa lektiineitä käytetään glykaanien ja glykoproteiinien tunnistukseen ja erotteluun.[1]
Esimerkkejä lektiineistä, jotka ovat
- kasviperäisiä, ovat konkanavaliini A, risiini ja vehnänalkion agglutiniini (WGA).[1]
- eläinperäisistä, ovat galektiini-1, mannoosia sitova proteiini A (MBP-A),[1] C-reaktiivinen proteiini, seerumin amyloidi-P-komponentti, CD22, CD33, CD44, myeliiniin liittyvä glykoproteiini, ubikitiiniligaasi, fikoliinit, malektiini, kalneksiini ja kalretikuliini.[11]
- virusperäisistä, ovat influenssaviruksen hemagglutiniini,[1] hinkuyskäviruksen hemagglutiniini ja VP1-kapsidiproteiini.[11]
- bakteeriperäisistä, ovat enterotoksiini B, koleratoksiini (B-alayksikkö), tetanospasmiini, botuliinit ja pertussistoksiini.[11]
Ravinnon lektiinit
Pavut, linssit, kikherne, sokeriherne, peruna, riisi, tomaatti ja munakoiso[3], kesäkurpitsa[12] sekä mustaselja[13], kahvi[4], maapähkinät ja vehnänalkiot[2] sisältävät lektiinejä. Vehnä, ruis, kaura ja ohra sisältävät gliadiinia tai agglutiinia[12]. Vehnän, maapähkinöiden ja muiden öljysiementen sisältämä agglutiini kestää niin hyvin kuumuutta, ettei edes keittäminen välttämättä inaktivoi sitä[14]. Myös maississa on runsaasti kuumuutta hyvin kestävää lektiiniä[15].
Maito sisältää agglutiini-nimistä lektiiniä[16] ja oliivi ja avokado sisältävät jonkin verran lektiiniä[12].
Suurin osa lektiinistä esiintyy papujen, pähkinöiden, viljojen ja vihannesten siemenissä ja kuorikerroksessa. Kokojyvätuotteet sisältävät siksi paljon enemmän lektiiniä kuin raffinoidut.[17][12]
Mantelit, hassel- ja kashew-pähkinät sekä auringonkukan, seesamin ja pinjansiemenet sisältävät myös runsaasti lektiiniä[18].
Ruoka-aineiden riittävän pitkä kypsentäminen inaktivoi sen sisältämät lektiinit. Esimerkiksi jo viiden minuutin pituinen kuumennus inaktivoi puolet tomaatin sisältämästä lektiinistä. Kuivapapuja pitää lisäksi liottaa ennen kypsennystä.[13] Kuivapapuja on kuumennettava riittävän pitkään ja vähintään 90 °Celsiusasteen lämmössä. Myös tölkityksen olosuhteet poistavat papujen myrkyllisyyden.[19]
Yön yli liottaminen liuottaa paljon lektiiniä liotusveteen[12]. Taikinan kohottaminen hiivalla ja ruoka-aineiden hapattaminen vähentää ruoan lektiinipitoisuutta[20]. Myös kuoren ja siementen poistaminen poistaa suurimman osan tuotteen lektiineistä[17][12].
Paahtaminen on sen sijaan tehoton tapa inaktivoida lektiinejä[2] ja matalassa lämpötilassa hauduttaminen saattaa jopa lisätä ruoan lektiinipitoisuutta[12].
Elimistö voi tuottaa ruoansulatusentsyymejä, jotka hajottavat eräitä lektiinejä[17].
Terveysvaikutukset
Eräiden lektiinien on havaittu tuhoavan viruksia[21]. Lektiinit voivat myös toimia antioksidantteina ja ne saattavat vähentää hiilihydraattien verensokeria nostavaa vaikutusta[6].
Osa ravinnon lektiineistä on kuitenkin osoittautunut myrkylliseksi. Näitä ovat esimerkiksi kidneypavuissa esiintyvät lektiinit. Syötäessä puutteellisesti valmistettuja kidneypapuja, niiden lektiinit voivat aiheuttaa 1–3 tunnin kuluttua pahoinvointia, oksentelua ja myöhemmin ripulia. Oireet paranevat kuitenkin nopeasti eivätkä yleensä vaadi hoitoa.[19]
Myös raakana syötävien ruokien lektiinit saattavat aiheuttaa turvotusta, ripulia, pahoinvointia ja oksentelua[6].
Lektiinit sitoutuvat hiilihydraatteihin ja eräisiin mineraaleihin kuten rautaan, sinkkiin, kalsiumiin ja fosforiin, jolloin elimistö ei pääse hyödyntämään niitä[2][6]. Lektiinit voivat aiheuttaa myös muiden ravinteiden imeytymistä häiritsevää ohutsuolen bakteerien liikakasvua[22].
Eläinkokeissa on havaittu, että lektiinit voivat aiheuttaa vuotavan suolen oireyhtymää[23]. Jos ruoansulatuselimistö ei tuota riittävästi entsyymeitä, lektiinipitoisen ruoan runsas nauttiminen saattaa johtaa suoliston limakalvon vaurioitumiseen, mikä voi johtaa autoimmuunisairauden puhkeamiseen[24]. Eläinkokeissa on havaittu esimerkiksi, että lektiinit kykenevät aiheuttamaan tulehduksellisia sairauksia kuten hepatiittia, Chronin tautia, haavaista paksusuolen tulehdusta, keliakiaa ja diabetesta[25].
Lektiinit on yhdistetty tutkimuksissa myös ihon vanhenemiseen, närästykseen ja sydänsairauksiin. Runsas lektiininsaanti saattaa aiheuttaa lisäksi ylipainoa, koska lektiini sitoutuu myös insuliinireseptoreihin.[26]
Nimen alkuperä
Nimen lektiini keksivät W. C. Boyd ja E. Shapleigh vuonna 1954. Sana tulee latinan verbistä legere, "valita", joka viittaa tuolloin tutkittujen lektiinien kykyyn sitoutua valikoivasti vain tietyn veriryhmän punasoluihin. Lektiineistä jotkin toimivat samoin kuin vasta-aineet keskenään epäsopivien veriryhmien välisissä hyljintareaktioissa. Termillä "lektiini" pyrittiin tekemään ero sisäsyntyisten vasta-aineiden välille ja muunlaisten ulkosyntyisten proteiinien eli lektiinien välille.[27][28]
Lähteet
- ↑ a b c d e DL Nelson et al: Lehninger principles of biochemistry, s. 258–259. 5. painos. W.H. Freeman, 2008. ISBN 9780716771081.
- ↑ a b c d e f g WebMD Editorial Contributors: Worst Foods High in Lectins WebMD. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b https://gundrymd.com/p/ethiopian-coffee/
- ↑ a b c d E Van Damme et al: Plant lectins: a composite of several distinct families of structurally and evolutionary related proteins with diverse biological roles. Critical Reviews in Plant Sciences, 1998, 17. vsk, nro 6, s. 575–692. doi:10.1080/07352689891304276. ISSN 0735-2689. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ M. D. Weinman, C. H. Allan, J. S. Trier, S. J. Hagen: Repair of microvilli in the rat small intestine after damage with lectins contained in the red kidney bean. Gastroenterology, 1989-11, 97. vsk, nro 5, s. 1193–1204. PubMed:2792657. doi:10.1016/0016-5085(89)91690-9. ISSN 0016-5085. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Why Lectin Foods Are Necessary For Your Thyroid Health | Paloma Health www.palomahealth.com. 6.11.2023. Viitattu 27.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Ricin (from Ricinus communis) as undesirable substances in animal feed - Scientific Opinion of the Panel on Contaminants in the Food Chain. EFSA Journal, 2008, 6. vsk, nro 9, s. 726. doi:10.2903/j.efsa.2008.726. ISSN 1831-4732. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Z Fujimoto, H Tateno, J Hirabayashi: Lectin structures: classification based on the 3-D structures. Methods in Molecular Biology, 2014, 1200. vsk, s. 579–606. PubMed:25117265. doi:10.1007/978-1-4939-1292-6_46. ISSN 1940-6029. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Admin: Lectins: What Foods Contain them? | The Woodlands Instiute for Health and Wellness woodlandswellnessmd.com. 31.5.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Lectin Activity in Commonly Consumed Plant-Based Foods: Calling for Method Harmonization and Risk Assessment. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8618113/
- ↑ A. Pusztai, G. Grant: Assessment of lectin inactivation by heat and digestion. Methods in Molecular Medicine, 1998, 9. vsk, s. 505–514. PubMed:21374488. doi:10.1385/0-89603-396-1:505. ISSN 1543-1894. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Admin: Lectins: What Foods Contain them? | The Woodlands Instiute for Health and Wellness woodlandswellnessmd.com. 31.5.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/112466/Jaaskelainen_Jaana.pdf;jsessionid=77C5B8FA31F597464E6FF74A87DEB5D3?sequence=1
- ↑ a b c 677 Huntington Avenue, Boston, Ma 02115: Lectins The Nutrition Source. 24.1.2019. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Dr. Michael Lange says Nuts and Seeds are not all created equal - Dr. Michael Lange drmichaellange.com. 19.2.2020. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b JC Rodhouse et al: Red kidney bean poisoning in the UK: an analysis of 50 suspected incidents between 1976 and 1989. Epidemiology and Infection, 1990, 105. vsk, nro 3, s. 485–491. PubMed:2249712. ISSN 0950-2688. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Admin: Lectins: What Foods Contain them? | The Woodlands Instiute for Health and Wellness woodlandswellnessmd.com. 31.5.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5964492/
- ↑ J. G. Banwell, D. H. Boldt, J. Meyers, F. L. Weber: Phytohemagglutinin derived from red kidney bean (Phaseolus vulgaris): a cause for intestinal malabsorption associated with bacterial overgrowth in the rat. Gastroenterology, 1983-03, 84. vsk, nro 3, s. 506–515. PubMed:6822324. ISSN 0016-5085. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Everything You Need to Know About Dietary Lectins Healthline. 31.7.2019. Viitattu 1.5.2024. (englanniksi)
- ↑ Aristo Vojdani: Lectins, agglutinins, and their roles in autoimmune reactivities. Alternative Therapies in Health and Medicine, 2015, 21 Suppl 1. vsk, s. 46–51. PubMed:25599185. ISSN 1078-6791. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Dongxu Wang, Man Zhang, Taotao Wang, Tiantian Liu, Yuanxin Guo, Daniel Granato: Green tea polyphenols mitigate the plant lectins-induced liver inflammation and immunological reaction in C57BL/6 mice via NLRP3 and Nrf2 signaling pathways. Food and Chemical Toxicology: An International Journal Published for the British Industrial Biological Research Association, 2020-10, 144. vsk, s. 111576. PubMed:32750449. doi:10.1016/j.fct.2020.111576. ISSN 1873-6351. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Why lectins might be a bigger weight-loss enemy than carbs The Independent. 24.4.2018. Viitattu 3.5.2024. (englanniksi)
- ↑ WC Boyd, E Shapleigh: Specific precipitating activity of plant agglutinins (lectins). Science, 1954, 119. vsk, nro 3091, s. 419. PubMed:17842730. doi:10.1126/science.119.3091.419. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ N Sharon, H Lis: History of lectins: from hemagglutinins to biological recognition molecules. Glycobiology, 2004, 14. vsk, nro 11, s. 53R–62R. PubMed:15229195. doi:10.1093/glycob/cwh122. ISSN 0959-6658. Artikkelin verkkoversio.