Élisa Bonaparte
| Élisa | |
|---|---|
| Compignanon kreivitär | |
 | |
| Toscanan suurherttuatar | |
| Valtakausi | 3. maaliskuuta 1809 – 1. helmikuuta 1814 |
| Edeltäjä | Kaarle II |
| Seuraaja | Ferdinand III |
| Luccan ja Piombinon ruhtinatar | |
| Valtakausi | 19. maaliskuuta 1805 – 18. maaliskuuta 1814 |
| Edeltäjä | Antonio I Boncompagni-Ludovisi |
| Seuraaja |
Maria Luisa (Lucca) Felice Boncompagni-Ludovisi (Piombino) |
| Syntynyt |
3. tammikuuta 1777 Ajaccio, Ranska |
| Kuollut |
7. elokuuta 1820 (43 vuotta) Triest, Itävalta |
| Puoliso | Felice Pasquale Baciocchi ( 1797) |
| Lapset | 4 |
| Koko nimi | Maria Anna Elisa Bonaparte Baciocchi Levoy |
| Suku | Bonaparte |
| Isä | Carlo Buonaparte |
| Äiti | Letizia Bonaparte |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Marie Anna Élise Bonaparte (13. tammikuuta 1777 Ajaccio – 7. elokuuta 1820 Triest), alun perin Maria Anna Elisa Buonaparte, oli Napoleon Bonaparten sisar ja vanhin Carlo Bonaparten ja Laetitia Bonaparten aikuiseksi selvinneistä tyttäristä.
Marie Anna Élise Bonaparte meni naimisiin korsikalaisen aatelismies Pasquale Bacciochin kanssa ja he saivat neljä lasta. Ensimmäisen keisarikunnan aikaan hän oli keisarillisen perheen jäsen. Napoleon suhtautui myönteisesti Marie Anna Élisen eroon miehestään ja antoi hänelle maaliskuussa 1805 Piombinon ja kesäkuussa Luccan ruhtinaskunnan ja nimitti hänet 1809–1814 Toscanan suurherttuattareksi.
Marie Anna Élise Bonapartella oli suuri vaikutus Italian asioihin. Hänen aviomiehensä kuitenkin palasi ja välit Napoleonin kanssa olivat ajoittain huonot, ja 1813–1814 hän juonitteli Joachim Muratin kanssa hänen asioissaan. Napoleonin syrjäyttämisen jälkeen Ferdinand III palautettiin Toscanan suurherttuaksi, ja Élisa vetäytyi Bolognaan ja Sant'Andreaan Triestin lähelle ”contessa di Compignanon” arvonimellä.
| ||||||||||||||||||
