Letizia Bonaparte
| Maria Letizia Bonaparte | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. elokuuta 1750 Ajaccio, Korsika, Genovan tasavalta |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1836 (85 vuotta) Rooma, Kirkkovaltio |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
Maria Letizia Bonaparte (ital. Buonaparte, o.s. Ramolino; 24. elokuuta 1750 Ajaccio, Korsika, Genovan tasavalta – 2. helmikuuta 1836 Rooma, Kirkkovaltio) oli korsikalainen aatelisnainen, joka oli Napoléon Bonaparten äiti. Hänet tunnettiin Ranskan keisarikunnassa myös arvonimellä Madame Mère.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1764 Carlo Buonaparte meni naimisiin 14-vuotiaan Letizia Ramolinon kanssa, joka polveutui Korsikalla 1400-luvun puolivälistä asti asuneesta, hyvin toimeentulevasta suvusta. Perheen kaksi ensimmäistä, vuosina 1765 ja 1767 syntynyttä lasta kuolivat varhain. Joseph, ensimmäinen eloonjäänyt poika, syntyi vuonna 1768 ja Napoleon vuonna 1769. Jälkimmäinen syntyi keskellä Ranskan Korsikan valloituksesta seuranneita levottomuuksia. Letizia auttoi sitouttamaan lapsensa Korsikan yhteiskuntaan, kun taas hänen miehensä yritti saada pojilleen uraa Ranskassa. Carlo kuoli vatsasyöpään Montpellierissä vuonna 1785.[1]
.jpg)
Letizia näki poikansa loistokkaan nousun ja kukistumisen ja kuoli 15 vuotta Napoleonin kuoleman jälkeen. Hän ei koskaan sopeutunut rooliinsa keisarin äitinä, ja vaikka hänellä oli suunnaton varallisuus, hän eli pääasiassa säästäväisesti eikä osallistunut yhteiskunnalliseen toimintaan, mikä teki hänestä hyvin epäsuositun Ranskassa eikä miellyttänyt Napoleonia. Vuoden 1814 Ranskan keisarikunnan kukistumisen jälkeen hän liittyi Napoleonin seuraan Elban saarelle ja oli perillä tämän pakosuunnitelmista, ja palasi Pariisiin sadan päivän keisarikunnan aikana. Waterloon taistelun jälkeen Letizia asettui Roomaan, jossa paavi Pius VII kohteli häntä hyvin ystävällisesti ja suojeli häntä voittajavaltioilta. Vuonna 1818 Letizia lähetti Aachenin konferenssiin liittoutuneille kirjeen, jossa hän pyysi Napoleonin vapauttamista sillä perusteella, että Napoleonin kuolemaan johtava sairaus oli poistanut kaikki mahdollisuudet, että hän voisi enää koskaan uhata maailmanrauhaa. Kirjeeseen ei vastattu. Napoleonin, tyttäriensä Paulinen ja Élisan sekä useiden lastenlastensa kuoleman jälkeen Letizia eli surumielistä elämää eristäytyneenä. Vuonna 1829 hän vammautui vakavan kaatumisen seurauksena ja oli lähes sokea kuollessaan vuonna 1836.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Letizia Bonaparte Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
