Yoshiji Soeno
| Yoshiji Soeno | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1947 Tokorozawa |
| Kansalaisuus |
 Japani |
| Potkunyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Josain Tiikeri |
| Aktiivisena | 1969 |
| Pituus | 174 cm |
| Paino | 70 kg |
| Seura(t) | Kyokushin Gym |
| Tilastot | |
| Ottelut | 11 |
| Voitot | 9 |
| – tyrmäyksellä | 9 |
| Tappiot | 2 |
| Yoshiji Soeno | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 1969–1972 |
| Pituus | 174 cm |
| Paino | 70 kg |
| Painoluokka | avoin |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Japani
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| Japanin mestaruuskilpailut | |||
 Hopeaa |
Tokio 1969 | avoin | |
 Pronssia |
Tokio 1970 | avoin | |
Yoshiji Soeno (jap. 添野 義二, s. 29. syyskuuta 1947 Tokorozawa) on japanilainen karateka ja Shidōkanin perustaja. Hän voitti aktiiviurallaan Kyokushinin Japanin mestaruuskisoissa hopeaa. Soeno otteli myös potkunyrkkeilijänä.
Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soeno harjoitteli aluksi judoa ja myöhemmin Wadō-ryūta, kunnes alkoi harjoittelemaan Kyokushin karatea 1. syyskuuta 1964 liityttyään Masutatsu Ōyaman vasta perustetulle dojolle. Hän pääsi opiskelemaan Josain yliopistoon 1966 ja jatkoi harjoittelua omalla dojollaan. Soeno saavutti mustan vyön 15. huhtikuuta 1967.[1]
Kilpaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soeno otteli ensi kerran kilpailumielessä potkunyrkkeilyn parissa. Japanissa potkunyrkkeily oli suosiossa televisiossa vuosina 1965–1975. Tuolloin otteluita näytettiin neljällä eri kanavalla TBS:llä, Nippon TV:ssä, TV Asahissa ja TV Tokyolla. Eri televisioyhtiöt pyysivät osallistujia eri kamppailulajien tyylisuunnista, kuten TV Ashi pyysi thainyrkkeilijöitä osallistumaan tapahtumaan. Myös Ōyaman Kyokushin sai helmikuussa muiden tyylisuuntien tavoin kutsun ja hän valitsi tyylinsä edustajiksi Soenon ja Terutomo Yamazakin. Ōyama perusti hetkellisesti potkunyrkkeily salin Kyokushin Gym, jossa he harjoittelivat kaksi kuukautta ennen huhtikuussa alkavaa turnausta. Hän voitti ensimmäisessä ottelussaan niukasti Tadashi Sawamuran, joka oli tunnettu lähes voittamattomana potkunyrkkeilijänä. Soenon ura potkunyrkkeilyssä jäi lyhyeksi, kun hänellä todettiin aivosähkökäyrässä ilmenneitä päävammoja. Soeno otteli yhteensä 11 ottelua joista hän voitti yhdeksän ja hävisi kaksi.[2] Toinen Soenon tappioista tuli seurakaverilleen Yamazakille.
Karate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Potkunyrkkeilyn jäädessä pois Soeno osallistui historian ensimmäisiin Kyokushinin Japanin mestaruuskisoihin syyskuussa 1969 Tokiossa. Hän sijoittui turnauksessa toiseksi hävittyään loppuottelussa Terutomo Yamazakille.[3] Turnauksen jälkeen hänet nimitettiin vastaamaan Kyokushinin toiminnasta Saitamassa. Soeno perusti myös Soeno Gym nimisen potkunyrkkeily salin.
Soeno otti osaa myös toisiin Japanin mestaruuskisoihin 26. syyskuuta 1970. Hän sijoittui tällä kertaa kolmanneksi voitettuaan pronssiottelussa Kenichi Masudan.[3]
Soeno otteli vielä 1972 neljänsissä Japanin mestaruuskisoissa, jossa hän sijoittui viidenneksi. Soeno päätti uransa turnauksen jälkeen. Hän toimi vielä tuomarina toisissa Kyokushinin maailmanmestaruuskisoissa.
Shidōkan karaten perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soeno erotettiin yhdessä Ikki Kajiwaran kanssa syyskuussa 1980 jouduttuaan erimielisyyksiin Kyokushinin perustajan Ōyaman kanssa. Soeno perusti oman tyylisuunnan Shidōkanin, joka perustuu pitkälti harjoittelemaansa kyokushiniin ja joihinkin judo tekniikoihin, joita hän harjoitteli nuoruudessaan. Soeno nimitti Kajiwaran järjestön puheenjohtajaksi.
Muissa medioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soenon pohjalta on luotu Street Fighter videopelihahmo Ryu. Kaksikon tausta on hyvin saman tapainen, sillä Ryu osallistuu kamppailuturnaukseen, jossa hän kohtaa loppuottelussa thainyrkkeilijän Sagatin. Myös Soeno kohtasi urallaan thainyrkkeilijöitä lyhyellä potkunrukkeily urallaan.[4] Hän matkusti 1974 Thaimaahan otellakseen thainyrkkeilijöitä vastaan nähdäkseen kumpi on parempi pystyottelu laji Kyokushin vai Thainyrkkeily. Tarinan mukaan Ōyaman kerrottiin ensin matkustaneen Thaimaahan 1954, jossa hän voitti tuolloin voittamattoman thainyrkkeilijän Lumpineen stadionilla. Mitään todisteita tai lehtiartikkeleita ei ollut olemassa ja tarina jäi legendaksi. Soeno päätti Ōyaman hyväksymänä lähteä kokeilemaan samaa haasteottelua Thaimaan parasta thainyrkkeilijää vastaan. Saavuttuaan Bangkokiin hän meni Rachdamnern Stadionille kysymään otteluiden järjestäjältä kamppailua. Jäjestäjä ei suostunut ollessaan epävakuuttunut Soenon kyvyistä ja käski hänet Chiang Maihin, Pohjois-Thaimaahan. Saavuttuaan paikalle paikallinen järjestäjä oli jo tietoinen hänen tulostaan ja järjesti Soenolle ottelun heti samana iltana. Soeno oli suurissa vaikeuksissa ensimmäisessä erässä pudottuaan maihin saatuaan hyppypolvipotkusta päähän. Toisessa erässä hän onnistui tyrmäämään vastustajansa kierrepotkulla päähän. Soeno sai toisessa ottelussa vastaansa keskisarjan ottelijan, kun ottelunjärjestäjä käski häntä sitä ennen pudottamaan painonsa kevytsarjalaiseksi. Soeno oli toistamiseen vaikeuksissa ja käytti judo osaamistaan hyväkseen heittäessään vastustajansa ulos kehästä. Ottelun jatkuttua normaalisti hänen vastustajansa otti Soenon jalasta kiinni torjuttuaan hänen potkunsa. Pidettyään jalkaa ilmassa ja aiottuaan potkaista Soenoa, japanilainen päätti käyttää "Sutemi Waza" tekniikkaa, jossa hän teki kierrepotkun ilmassa, kun hänen thaivastustajansa piti Soenon jalastaan kiinni. Potku osui vastustajaa niskaan ja pudotti hänet kehämattoon. Soenon suoritus sai tuolloin yhden thainyrkkeilyn kovimman ottelijan huomion. Samaisesta tarinasta on luotu myös manga, joka jää Ōyaman tavoin vain tarinaksi.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 「国際空手道連盟 極真会館 - 年度別昇段登録簿 (国内)」『極真カラテ総鑑』 株式会社I.K.O. 出版事務局（原著2001年4月20日）、初版、62頁。ISBN 4816412506。 Viitattu 15.8.2017
- ↑ 特集・青春大山道場」『月刊フルコンタクトKARATE』 福昌堂、12月号、1997年、36頁。 Viitattu 15.8.2017
- ↑ a b All Japan Championship - IKO kyokushinresults.com Viitattu 15.8.2017 (englanniksi)
- ↑ RYU: A STUDY ON DESIGN AND INSPIRATION (Arkistoitu – Internet Archive) rlateef.com Viitattu 15.8.2017 (englanniksi)
- ↑ Yoshiji Soeno (Shidokan) Viitattu 15.8.2017 (englanniksi)