Y. P. I. Kaila
Yrjö Paavo Ilmari (Y. P. I.) Kaila (30. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. tammikuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen majuri, joka taisteli Francon joukoissa Espanjan sisällissodan aikana ja myöhemmin SS Wiking-divisioonassa Ukrainassa. Häntä on pidetty Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Lammion esikuvana.[1] Itse Kaila naureskeli väittämälle, että hän olisi ollut Lammion esikuva. Luonteeltaan hän oli joskus sotilaallisen ankara ja edellytti kurinalaisuutta, mutta ei ollut pikkumainen tai katala[2].
Kaila kirjoitti ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulusta vuonna 1931.[3]
Kaila kävi Kadettikoulun 1933–1935. Hän palveli sitten upseerina Pohjois-Savon rykmentissä, PPP 2:ssa jaJP 2:ssa, Karjalan kaartin rykmentissä ja Kannaksen sotilaspiirin esikunnassa. Talvisodan aikana Kaila palveli JR 5:ssä ja jatkosodan aikana hän oli JP 3:ssa komppanianpäällikkönä sekä komppanianpäällikkönä ja pataljoonankomentajana Tuntemattoman sotilaan rykmentissä JR 8.[1]
Kaila osallistui Espanjan sisällissotaan 1938–1939 falangistien puolella. Hän erosi puolustusvoimista ja matkusti salaa Espanjaan taistellen Espanjan muukalaislegioonan joukoissa. Kaila haavoittui syyskuussa 1938 lievästi reiteen. Jatkosodan aikana Kaila oli vuosina 1941–1942 SS Wiking divisioonan riveissä taistellen Ukrainassa.[1] Hänelle myönnettiin rautaristi, koska oli ylittänyt yksin Dnepr-joen. [2]
Kaila osallistui myös Mäntsälän kapinaan.
Sodan päätyttyä Kaila pidätettiin, koska hän oli osallistunut asekätkentäjuttuun ja istui kolme kuukautta Helsingin päävartion vankilassa tuomiota odottaen. Kaila kuitenkin vapautettiin ilman oikeudenkäyntiä, mutta joutui eroamaan palveluksesta.
Sotien jälkeen Kaila toimi Vaneriyhdistyksen konttoripäällikkönä ja sen jälkeen Suomen Lastulevy-yhdistyksessä asiamiehenä 1968–1971 ja osastopäällikkönä 1972–1977. [4]
Mielipiteiltään Kaila oli maltillinen konservatiivi. Kansalliskiihkoilua hän ei kannattanut lainkaan ja piti sekä Mäntsälän kapinaa sekä juutalaisten vainoamista Saksassa 'idiotisminia' [2].
Kailan monipuolisiin harrastuksiin kuului musiikki, veneet, sukututkimus, kielet ja paikallishistoria. Hän soitti harrastelijatasolla useita instrumentteja ja kannusti myös lapsiaan ja lapsenlapsiaan soittamaan. Hän toi sivutyönään maahan musiikki-instrumentteja ja osti ansaituilla rahoilla kesäpaikan Bromarvista. Sodan jälkeen hän omisti Fennia-nimisen jaalan. Kaila julkaisi Kankarin Kailat Sukuluetteloa neljän vuosikymmenen ajan ja valokuvasi laajasi sukuaan. Kaila oli aidosti kiinnostunut kielistä ja kulttuureista ja lupasi muun muassa maksaa kaikille perillisilleen 100 markkaa, kunhan he opettelivat kyrilliset aakkoset. Hänen omat lapsensa kävivät ruotsinkielistä koulua ja perheessä arvostettiin molempia kansalliskieliä. Vaikka Kaila ja useat hänen sukulaiset olivat itse nuoruudessaan aktiivisia suomalaisuusliikkeessä, ei tämä ilmennyt kaunana ruotsinkielisiä kohtaan. Kaila puhui itse äitinsä kanssa ruotsia. Kaila nauhoitti paikallisia murteita ja kertomuksia kesämökkipitäjässään Bromarvissa.
Kaila on haudattu Espoon tuomiokirkon hautausmaalle.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kankarin Kailat Sukuluettelo N.o 2. Helsinki 1960
- Kankarin Kailat Sukuluettelo N.o 3. Helsinki 1970
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Antti Pekola : Espanjan sisällissodassa ja SS-miehenä Tuntemattoman Lammion esikuva, Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistys ry Parole 4/2014, sivu 38
- ↑ a b c Y.P.I. Kailan kertomana pojalleen, Urpo Kailalle.
- ↑ KUOLLEET | Majuri evp. Y.P.I. Kaila Helsingin Sanomat. 1.2.2003. Viitattu 20.11.2023.
- ↑ Suomen Lastulevy-yhdistys - Spånskiveföreningen i Finland r.y. 1960-1998 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Yrjö Paavo Ilmari “Y.P.I.” Kaila (1912-2003) -... www.findagrave.com. Viitattu 20.11.2023. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Niinistö, Jussi : Suomalaisia soturikohtaloita. Suomalaisuuden liitto, Helsinki 1998 ISBN 9519634851
| ||||||||||
