Viron olympiakomitea
| Eesti Olümpiakomitee (suom. Viron olympiakomitea] | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1907 |
| Kotipaikka | Tallinna |
| Jäsenmäärä | 124 (kansalliset urheiluliitot, alueelliset urheiluliitot ja yksittäisjäsenet)[1] |
| Pääsihteeri | Siim Sukles |
| Puheenjohtaja | Urmas Sõõrumaa |
|
Tilanne 9. elokuuta 2023 |
|
| Aiheesta muualla | |
| Eesti Olümpiakomitee | |
Eesti Olümpiakomitee on Viron kansallinen olympiakomitea, joka vastaa Viron suhteista kansainväliseen olympiaurheiluun ja on Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) jäsen. KOK:n jäseneksi se hyväksyttiin vuonna 1924. Viron olympiakomitea perustettiin Tallinnassa 8. joulukuuta 1923.
Kun Viron itsenäisyys julistettiin elokuussa 1991, EOK aloitti uudelleen työnsä Kansainvälisessä olympiakomiteassa.
Virolaiset olympiaurheilun alkuvaiheessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olympialainen urheilutoiminta Virossa on vanhempaa perua kuin kansallinen olympiakomitea. Virolaiset osallistuivat keisarillisen Venäjän joukkueessa vuoden 1912 Tukholman olympialaisin. Näin ensimmäiseksi virolaistaustaiseksi olympaimitalistiksi tuli painija Martin Klein.[2] Itsenäisen Viron ensimmäinen olympiavoittaja oli painonnostaja Alfred Neuland vuoden 1920 Antverpenin olympialaisissa.[3]
Puolitoista vuotta Viron itsenäistymisen jälkeen, 30. marraskuuta 1919, Viron urheilukongressi (vir. Eesti Spordi Kongress), Viron urheiluliitto (vir. Eesti Spordi Liit) ja Viron olympiakomitea päättivät perustaa ja osallistua vuoden 1920 urheilutapahtumaan. Antwerpenin olympialaiset. Viron olympiakomitea (EOK) perustettiin virallisesti 8. joulukuuta 1923.
Itsenäistyneen Viron edustus olympialaisissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1924 EOK hyväksyttiin Kansainväliseen olympiakomiteaan (KOK). Vuoden 1924 olympialaisiin Pariisissa osallistui yhteensä 44 virolaista urheilijaa. Heistä painija Eduard Pütsep voitti Pariisissa Viron ensimmäisen kultamitalin. Vuonna 1928 virolaiset urheilijat osallistuivat ensimmäistä kertaa talvikilpailuihin St. Moritzissa.
Ensimmäiseksi EOK:n puheenjohtajaksi valittiin silloinen ulkoministeri Friedrich Akel, joka oli vuosina 1928-1932 myös KOK:n jäsen.[4] Hänen jäsenyytensä jälkeen Joakim Puhk oli vuodesta 1936 KOK:n virolaisjäsenenä.[5] Viron puolustusvoimain silloinen komentaja, kenraali Johan Laidoner valittiin vuonna 1934 Viron olympiakomitean puheenjohtajaksi.
Itsenäisyyden menetys ja olympiaurheilu Neuvostoliiton alaisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton miehitettyä Viron 21. kesäkuuta 1940 ja liitettyä neuvostotasavaltana osaksi Neuvostoliittoa Viron olympiakomitea kiellettiin ja hajotettiin.[6] Entiset KOK-jäsenet Akel ja Puhk vangittiin, vietiin vankeuteen ja ammuttiin vankileireillä kuten myös kenraali Laidonerkin.
Vuonna 1951 perustettu Neuvostoliiton olympiakomitea alkoi hoitaa yhteyksiä olympialiikkeeseen. Neuvosto-Viron johto perusti omassa neuvostotasavallassaan "Fyysisen kulttuurin ja urheilun komitean" (vir. Viron Kehakultuurija ja Spordikomitee) alueen urheilutoiminnan keskusjärjestöksi. Viron jäsenyys KOK:ssa päättyi myös neuvostomiehityksen myötä. Koska länsivallat eivät kuitenkaan tunnustaneet neuvostomiehitystä kansainvälisen oikeuden perusteella, EOK:ta ei koskaan virallisesti poistettu KOK:n jäsenluettelosta.[7]
Uusi itsenäistyminen ja uudelleen olympiakansakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vähän ennen Viron itsenäistymistä Viron olympiakomitea perustettiin uudelleen 14. tammikuuta 1989.[8] Estonia-teatterissa järjestettiin urheilukonferenssi, jossa päätettiin perustaa Viron olympiakomitea uudelleen. Tämä merkitsi sitä, että vuonna 1923 perustettu järjestö palautettiin, joten Kansallista olympiakomiteaa ei perustettu uudelleen, vaan se jatkoi alkuperäisen järjestön toimintaa oikeudellisen jatkuvuuden periaatteella.[6]
Viron olympiakomitean ensimmäiset jäsenet olivat Arnold Green, Rein Haljand, Bruno Junk, Eri Klas, Tõnu Laak, Ants Laos, Mikk Mikiver, Peedu Ojamaa, Gunnar Paal, Toomas Savi, Aado Slutsk, Jaan Talts, Mart Tarmak, Jaak Uudmäe, Atko-Meeme Viru.[9]
Arnold Greenistä tuli uudelleen itsenäistyneen Viron olympiakomitean ensimmäinen puheenjohtaja. Kun Viron itsenäisyys julistettiin elokuussa 1991, EOK aloitti uudelleen työnsä Kansainvälisessä olympiakomiteassa.[10]
Vuonna 2001 Viron Urheilun Keskusliitto (vir. Eesti Spordi Keskliit) ja EOK yhdistettiin nimellä Eesti Olümpiakomitee.
Viron olympialiikkeen johto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puheenjohtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
 |
 |
 |
KOK:n virolaisjäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Friedrich Akel (1928-1932)
- Joakim Puhk (1936-1942)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nygrén, Helge ; Siukonen, Markku (toim.): Suuri olympiateos 1. Jyväskylä: Scandia, 1978. ISBN 951-94660-5-3.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Members Tallinn: EOK. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Kolehmainen aloitti Suomen suuren urheilujuhlan. Helsingin Sanomat, 21.4.1996, s. 46. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Lääne, Tiit: Eesti olümpiamedalivõitjad 1912–2006, s. 62–63, 98–99. Eesti Olümpiakomitee, 2006. ISBN 9949-427-25-8. (viroksi)
- ↑ Nygrén-Siukonen 1978, s. 71.
- ↑ Nygrén-Siukonen 1978, s. 72.
- ↑ a b Viro perusti olympiakomitean. Helsingin Sanomat, 22.1.1989, s. 33. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Baltian urheilu itsenäisyyden huumassa. Helsingin Sanomat, 14.4.1990, s. 40. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Viroon viikonloppuna oma olympiakomitea. Helsingin Sanomat, 12.1.1989, s. 32. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Founding Members Tallinn: EOK. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ KOK hyväksyi Baltian maat olympialaisiin. Helsingin Sanomat, 19.9.1991, s. 30. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Presidents Tallinn: EOK. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Estonian IOC members Tallinn: EOK. Viitattu 9.8.2023. (englanniksi)