Friedrich Akel

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Friedrich Karl Akel
Akel valokuvassa 1920- tai 1930-luvulta.
Akel valokuvassa 1920- tai 1930-luvulta.
Riigivanem
26. maaliskuuta–16. joulukuuta 1924
Edeltäjä Konstantin Päts
Seuraaja Jüri Jaakson
Ulkoministeri
1923–24
1926–27
1936-38
Tiedot
Syntynyt 5. syyskuuta 1871
Kaubi
Kuollut 3. heinäkuuta 1941
Tallinna

Friedrich Karl Akel (5. syyskuuta 18713. heinäkuuta 1941 Tallinna) oli virolainen diplomaatti ja poliitikko. Akel toimi vuonna 1924 Viron riigivaneman asemassa, sekä ulkoministerinä vuosina 1923–24 ja 1926–27. Hän toimi myös esimerkiksi Viron Saksan, Ruotsin ja Suomen lähettilään ja maan olympiakomitean puheenjohtajana. Neuvostoliiton miehitettyä Viron NKVD pidätti Akelin vuonna 1940 ja hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa heinäkuussa 1941.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baltianmaiden ulkoministerien tapaaminen Tallinnassa vuonna 1938. Akel kuvassa pöydän takana keskellä.

Friedrich Karl Akel syntyi Kaubin kylässä lähellä Pärnua 5. syyskuuta 1871 vauraaseen karjankasvattajaperheeseen. Vuosina 189297 hän opiskeli Tarton yliopistosa lääketiedettä ja teki opintojensa jälkeen töitä sairaalassa Ujazdówissa lähellä Varsovaa vuoteen 1899 saakka. Akel jatkoi opintojaan Berlinissä, Prahassa ja Leipzigissä, minkä jälkeen hän työskenteli vuosina 1902-4 silmälääkäriasemalla Riiassa. Venäjän–Japanin sodan aikana Akel palveli Venäjän asevoimissa ja vuonna 1912 hän avasi oman silmälääkäriasemansa Tallinnaan vuonna 1912.[1]

Akelin arvostettu ammatti lääkärinä avitti häntä hänen aloittaessa poliittisen uransa. Hänet valittiin ensin Tallinnan kaupunginvaltuustoon ja vuosina 1920–22 hän toimi Viron luterilaisen kirkon konsistorin pääsihteerinä, sekä yhtenä kristillinen kansanpuolueen johtajista ja kansanedustajista toisella ja kolmannella kansanedustajakaudellaan. Vuosina 1922-23 Akel toimi Viron lähettiläänä Suomeen ja vuosien 1923 ja 19234 välillä hän toimi Viron ulkoministerinä. Vuosien 1923–31 välillä Akel toimi myös Viron olympiakomitean puheenjohtajana ja vuosina 1927–32 Viron edustajana kansainvälisessä olympiakomiteassa. 26. maaliskuuta–16. joulukuuta 1924 Akel toimi Viron valtionpäämiestä vastaavassa tehtävässä riigivanemina. Tehtävässään hän joutui johtamaan vähemmistöhallitusta, joka kamppaili Venäjän markkinoiden sulkeutumisen aiheuttaman velkakriisin ja inflaation kanssa. Viron talousongelmat alkoivat kuitenkin hellittää vuosikymmenen lkopulla valtiovarainministeri Otto Strandmannin toteuttamien uudistusten avulla.[1]

Akel toimi jälleen ulkoministerinä vuosina 1926–27 ja Viron lähettiläänä Ruotsiin vuosina 1928–34. Konstantin Pätsin johtaman vallankaappauksen jälkeen hänestä tuli Viron Saksan lähettiläs vuoteen 1936 saakka, minkä jälkeen hänestä tuli jälleen ulkoministeri. Akel kannatti alun perin parlamentaarista demokratiaa, mutta hyväksyi myöhemmin Pätsin autoritäärisen hallinnon. Ulkopolitiikassaan hän yritti löytää liittolaisia Virolle ulkomailta. Kun Ruotsi ei suostunut sitoutumaan liittolaistoimintaan Akel alkoi kannattaa ajatusta Puolan ja Baltianmaiden välisestä sotilasliitosta. Tähän liittyen hän pyrki selvittelemään esimerkiksi Liettuan ja Puolan tulehtuneita välejä. Puolan annettua Liettualle uhkavaatimuksen diplomaattisen suhteiden jälleensolmimisesta Akel soitti Liettuan pääministeri Antanas Smetonalla ilmaisten tukensa Puolan vaatimuksille. Sittemmin Liettuan ja Puolan välisiä neuvotteluja järjestettiin Tallinnassa. Akel tuki myös Viron lähentymistä Saksan kanssa nähden sen mahdollisuutena turvata maansa tulevaisuus Neuvostoliiton uhalta.[1]

Neuvostoliiton miehitettyä Viron Akel joutui NKVD:n pidättämäksi 17. lokakuuta 1940 ja hänet teloitettiin ampumalla Tallinnassa 3. heinäkuuta 1941.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 11-12. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)