Tämä on lupaava artikkeli.

Antanas Smetona

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Antanas Smetona
Antanas Smetona 2.jpg
Liettuan 1. presidentti
4. huhtikuuta 1919 – 19. kesäkuuta 1920[1]
Edeltäjä ei ollut
Seuraaja Aleksandras Stulginskis
Liettuan 6. presidentti
17. joulukuuta 1926 – 15. kesäkuuta 1940[1]
Edeltäjä Aleksandras Stulginskis
Seuraaja Antanas Merkys
Henkilötiedot
Syntynyt 10. elokuuta 1874
Flag of the Russian Empire (black-yellow-white).svg Užulėnis, Liettua, Venäjän keisarikunta
Kuollut 9. tammikuuta 1944
Flag of the United States (1912-1959).svg Cleveland, Ohio, Yhdysvallat
Puoliso Sofija Chodakauskaitė-Smetonienė
Tiedot
Puolue Liettuan nationalistinen liitto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Antanas Smetona (10. elokuuta 18749. tammikuuta 1944) oli Liettuan keskeisiä poliittisia hahmoja maailmansotien välisenä aikana. Hän toimi maansa ensimmäisenä presidenttinä vuosina 1919–1920. Vuosina 1926–1940 hän oli Liettuan viimeinen presidentti diktaattorin valtuuksin[2] ennen kuin Neuvostoliitto miehitti sen. Smetona kuoli maanpaossa Yhdysvalloissa.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antanas Smetona syntyi köyhään maanviljelijäperheeseen Užulėnisissä lähellä nykyistä Ukmergėä Liettuassa. Hän kävi peruskoulunsa Taujenaissa ja lukion Palangassa. Jonas Jablonskisin ja Vincas Kudirkan tavoin hän kuului nuorena itsenäisyysmielisiin opiskelijajärjestöihin. Hän järjesti 1896 mielenosoituksen, jossa vastustettiin osallistumispakkoa ortodoksisen kirkon menoihin. Tämän takia hänet erotettiin koulustaan. Hän suoritti kuitenkin lukionsa loppuun Pietarissa ja jatkoi lakiopintoihin paikallisessa yliopistossa.[3]

Smetona osallistui liettualaisen opiskelijajärjestön toimintaan ja oli mukana julkaisemassa Venäjällä kiellettyjä liettualaisia julkaisuja. Smetona pidätettiin vuonna 1899, mutta hänet vapautettiin vain kahden viikon jälkeen. Tämän jälkeen hän suoritti opintonsa loppuun ja valmistui vuonna 1902. Hän työskenteli maatalouspankissa Vilnassa, liittyi Liettuan demokraattiseen puolueeseen (LDP) ja nousi nopeasti sen arvojärjestyksessä. Kun aiemmin voimassa ollut kielto liettuankielisestä julkaisutoimesta kumottiin, hän alkoi toimittaa vuonna 1904 lehteä nimeltä Vilniaus žinios. Vuonna 1907 hän jätti LDP:n ja alkoi julkaista nationalistista Viltis–lehteä yhdessä Juozas Tumas-Vaižgantasin kanssa. Hän jätti lehden vuonna 1913 ja alkoi julkaista toista lehteä nimeltä Vairas.[3]

Liettuan itsenäistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liettuan neuvosto, Smetona alarivillä keskellä.

Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Saksa eteni Liettuaan ja Smetona pysyi Vilnassa. Vuoden 1916 kesällä hän vetosi saksalaisviranomaisiin itsenäisen Liettuan puolesta. Saksalaiset perustivatkin 18. syyskuuta 1917 Liettuan neuvoston (Lietuvos Taryba), jonka puheenjohtajaksi Smetona valittiin. Saksalaiset olivat valmiita hyväksymään Liettuan itsenäisyyden sillä ehdolla, että maa pysyisi sen liittolaisena. Smetona kannatti ajatusta, mutta suurin osa neuvoston jäsenistä vastusti sitä. Tämän johdosta hän erosi virastaan, mutta nousi uudestaan neuvoston puheenjohtajaksi vain vähän myöhemmin ja oli allekirjoittamassa Liettuan itsenäisyysjulistusta 16. helmikuuta 1918. Sillä ei kuitenkaan ollut käytännön merkitystä, koska maa oli saksalaisjoukkojen miehittämänä. Tilanne muuttui, kun Saksa hyväksyi tappionsa sodassa. Liettuan ensimmäinen hallitus astui virkaansa vasta 11. marraskuuta samana vuonna Augustinas Voldemarasin johdolla.[3]

Vuoden 1918 lopulta 1919 alkuun Smetona oli Berliiniissä varmistamassa saksalaisjoukkojen vetäytymistä Liettuasta. Hän myös vieraili Skandinavian maissa pyytämässä maalleen taloudellista ja poliittista tukea. Palattuaan kotimaahansa hänestä tuli sen ensimmäinen presidentti väliaikaisen perustuslain nojalla. Hän erosi tehtävästään perustuslakikomission vaalien jälkeen 19. kesäkuuta 1920 ja luovutti virkansa Aleksandras Stulginskisille. Smetona ja hänen kansallinen edistyspuolueensa eivät saaneet yhtään paikkaa parlamenttivaaleissa 1922 ja 1923. Suurin syy tähän oli heidän haluttomuutensa suureen maauudistukseen. Vuonna 1923 Smetonasta tuli hallinnon edustaja Memelin alueella, mutta hän erosi tehtävästään jouduttuaan erimielisyyksiin pääministeri Ernestas Galvanauskasin kanssa. Tämän jälkeen hän jatkoi jonkin aikaa julkaisutoimintaa ja opetti esimerkiksi filosofiaa ja etiikkaa yliopistossa Kaunasissa. Smetona sai vihdoin paikan parlamentissa vaaleissa toukokuussa 1926.[3]

Vallankahvassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1926 joulukuussa Smetonan kannattajat armeijan ja kristillisdemokraattisen puolueen tukemana suorittivat vallankaappauksen.[3] Smetona valittiin presidentiksi Seimasin äänestyksessä, johon boikottien takia osallistui alle puolet kansanedustajista. Seuraavan vuoden elokuussa Smetona hajotti parlamentin. Sitä seuraavan vuoden toukokuussa tehtiin puolestaan presidentin valtaa lisänneitä perustuslakimuutoksia. Smetona kehitti oman henkilökulttinsa, ja häntä pidettiin kansakunnan johtajana (Tautos Vadas). Vuosina 1931 ja 1938 vaaleissa hänet valittiin uusille kausille virassaan presidenttinä. Ulkopolitiikassaan Smetona nojautui länteen ja maa kieltäytyi luomasta suhteita Puolaan Vilnan kysymyksen takia, kunnes Puola pakotti maan luomaan ne uhkavaatimuksella vuonna 1938.[4]

Neuvostomiehitys ja maanpako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Smetona kuvattuna 10 litin kolikossa.

Toisen maailmansodan syttyessä 1939 Smetona yritti aluksi säilyttää Liettuan puolueettomuuden. Lokakuussa hän hyväksyi Neuvostoliiton tarjouksen antaa Vilnan alue takaisin Liettualle ja vastaavasti neuvostojoukkojen sijoittamisen tukikohtiin Liettuassa. Tämä ei estänyt Neuvostoliiton uhkavaatimusta ja maan miehitystä kesäkuussa 1940. Smetona yritti aluksi saada hallituksen hyväksymään aseellisen vastarinnan, mutta kun enemmistö oli tätä vastaan, hän erosi ja jätti tehtävänsä pääministeri Antanas Merkysille. Sitten hän ylitti rajan Saksaan ja jatkoi sieltä edelleen perheensä mukanaan Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin, jonne hän saapui vuoden 1941 alussa. Hän kuoli tulipalossa poikansa kotona 9. tammikuuta 1944. Clevelandissa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Antanas Smetona Office of the President of the Republic of Lithuania. Viitattu 7.8.2015. (englanniksi)
  2. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1101. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  3. a b c d e Roszkowski ja Kofman 2008, s. 940
  4. a b Roszkowski ja Kofman 2008, s. 941