Antanas Merkys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Antanas Merkys
Liettuan presidentti
Edeltäjä Antanas Smetona
Seuraaja Justas Paleckis
Liettuan pääministeri
Edeltäjä Jonas Černius
Seuraaja Justas Paleckis
Henkilötiedot
Syntynyt1. helmikuuta 1887
Bajorai, Kaunasin kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut5. maaliskuuta 1955 (68 vuotta)
Vladimirin alue, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Tiedot
Puolue LTS
Antanas Merkysin hautamuistomerkki.

Antanas Merkys (1. helmikuuta 1887 Bajorai5. maaliskuuta 1955 Vladimirin alue) oli Liettuan viimeinen pääministeri vuosina 1939–1940. Presidentti Antanas Smetonan paettua maasta Merkysistä tuli maan de facto presidentti vuonna 1940. Merkys teki yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa ja luovutti presidenttiyden Liettuan kansanhallituksen perustaneelle Justas Paleckisille. Merkysin yrittäessä paeta maasta hänet vangittiin ja karkotettiin Venäjän sisäosiin. Hän kuoli karkotettuna vuonna 1955.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkys opiskeli lakia ja palveli ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijassa. Liettuan itsenäistyessä hänestä tuli itsenäistyneen maan puolustusministeri ja myöhemmin hän toimi Liettuan armeijassa. Myöhemmin hän toimi lakimiehenä.

Klaipėdan vallankaappauksen jälkeen Merkysistä tuli Memelin mandaattihallintoalueen komission sihteeri. Vuoden 1926 vallankaappauksen jälkeen hänestä tuli uudelleen puolustusministeri ja vuonna 1927 hänestä tuli Klaipėdan alueen kuvernööri. Saksan vaatimuksesta Merkys luopui kuvernöörin virasta vuonna 1932, jolloin hän palasi uudelleen lakimiehen virkaan. Hän toimi Kaunasin kaupunginjohtajana vuosina 1933–1939. 1936 hänet valittiin Seimasiin ja pääministeri hänestä tuli 17. marraskuuta 1939.

Neuvostoliiton uhkavaatimus ja miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

14. kesäkuuta 1940 Neuvostoliiton annettua uhkavaatimuksen Liettualle presidentti Antanas Smetona ehdotti aseellista vastarintaa. Merkys ehdotti uhkavaatimuksen hyväksymistä ja halusi luopua pääministerin tehtävistä, mutta päättikin Neuvostoliiton uhan takia pysyä virassaan. Smetona antoi Merkysille presidentin valtuudet paettuaan Saksaan. Päivää Smetonan poistumisen jälkeen Merkys ilmoitti radiossa ottavansa presidentin valtuudet, vaikka se olikin perustuslain vastaista.

17. kesäkuuta 1940 Merkys hyväksyi Neuvostoliiton vaatimukset ja antoi presidentin ja pääministerin valtuudet Justas Paleckisille. 17. heinäkuuta hän yritti perheensä kanssa paeta Ruotsiin, mutta hänet pidätettiin Riiassa. Hän ja hänen perheensä karkotettiin Saratoviin. Vuonna 1954 Merkys vapautettiin, mutta häneltä kiellettiin paluu Liettuaan. Hän eli Vladimirissa kuolemaansa saakka. Merkys kuoli vuonna 1955 67-vuotiaana. Hänen hautaansa ei ole koskaan löydetty ja näin ollen Kaunasissa on ainoastaan muistomerkki hänestä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]