Ernestas Galvanauskas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ernestas Galvanauskas

Ernestas Galvanauskas (20. marraskuuta 1882 Zizonys, Biržain kunnallispiiri24. heinäkuuta 1967 Aix-les-Bains, Ranska) oli liettualainen poliitikko, insinööri ja yksi Liettuan talonpoikien liiton perustajista. Hän toimi Liettuan pääministerinä kaksi kertaa (1919–1920 ja 1922–1924).

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1902 Galvanauskas suoritti toisen asteen tutkinnon jelgavalaisessa lukiossa, minkä jälkeen hän aloitti insinööriopinnot Pietarissa. Vuonna 1905 hän oli mukana Venäjän vallankumouksessa. Samana vuonna hän oli mukana perustamassa Liettuan talonpoikien liittoa. Myöhemmin hänet valittiin edustajaksi Vilnan suureen Seimasiin.

Vuosina 1906–1919 hän asui ensin Suomessa ja tämän jälkeen Belgiassa, missä hän päätti insinööriopintonsa ja sai diplomin kaivoskonetekniikasta. Vuonna 1919 hän oli yksi Liettuan Pariisin rauhankonferenssin jäsenistä Pariisissa. Lokakuussa samana vuonna hänestä tuli Liettuan pääministeri. Samaan aikaan pääministerinä ollessaan hän oli myös talous-, kauppa- ja teollisuusministeri. Galvanauskasin ensimmäinen pääministerikausi päättyi huhtikuussa 1920. Vuonna 1921 hän työskenteli Kansainliitossa Liettuan kansainvälisen tunnustuksen saamiseksi.

Helmikuusta 1922 kesäkuuhun 1924 Galvanauskas toimi Liettuan ulkoministerinä. Tuona aikana hän oli mukana perustamassa Liettuan yliopistoa vuonna 1923.

Galvanauskas oli merkittävässä asemassa Klaipėdan kapinassa. Myöhemmin hän johti Liettuan valtuuskuntaa Pariisissa, jossa käsiteltiin Klaipėdan alueen tulevaisuutta.

Vuosina 1924–1927 Galvanauskas oli Liettuan suurlähettiläänä Isossa-Britanniassa. Vuoden 1926 vallankaappauksen jälkeen hän luopui virasta ja palasi Klaipėdaan, missä hän toimi pääosin opettajana. Vuodet 1927–1928 hän toimi Klaipėdan satamahallituksen ja opettajajärjestön puheenjohtajana ja 1934–1939 perustamansa kauppainstituutin johtajana.

Vuosina 1939–1940 Galvanauskas oli Liettuan talousministeri. Neuvostoliiton miehityksen jälkeen hän pakeni Klaipėdaan. Galvanauskas joutui maanpakoon vuonna 1941, kun Saksa miehitti Latvian. Vuoden 1946 jälkeen hänestä tuli Liettuan korkeimman vapautuskomitean puheenjohtaja. Vuosina 1947–1963 hän asui Madagaskarissa, jossa hän työskenteli opettajana. Loppuelämänsä hän asui Ranskassa, missä hän kuoli vuonna 1967.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]