Virkkaus
Virkkaus on käsityötä, jossa virkkuukoukun avulla tehdään langasta silmukoita ja vedetään niitä aiemmin tehtyjen silmukoiden läpi. Näin syntyy virkattua pintaa: umpinaista pintaa kuten pipoja ja lapasia tai verkkomaista pintaa ja pitsiä.
Virkkaukseen sopii lähes mikä tahansa nauhamainen materiaali, kuten erilaiset langat, narut, poppana, matonkuteet ja nahka- tai muovisuikaleet. Virkkuukoukun koko valitaan virkattavan langan paksuuden mukaan. Pienemmät koukut (0,75–3,5 mm) tehdään nykyään yleensä teräksestä ja suuremmat (2,5–19 mm) alumiinista tai muovista.
Perinteisiä virkkauskohteita ovat olleet pitsit lakanan tai pyyheliinan reunaan ja sängynpeitteet valkeasta kalastajalangasta. 1960-luvulla tuli muotiin "isoäidin neliö", kirkasvärinen lappunen, joita yhdistelemällä on helppo koota poncho, villapaita tai vaikka keinutuolin matto. 2000-luvulla skeittarit ovat ottaneet pipojen virkkaamisen harrastuksekseen.[1][2][3] Myös amigurumien valmistus virkkaamalla on noussut suosioon 2000-luvulla.
Virkkaus parantaa sorminäppäryyttä.[4]
Virkkauksen perussilmukat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkkauksen perussilmukat ja lyhenteet ovat[5]
- ketjusilmukka (kjs)
- piilosilmukka (ps)
- kiinteä silmukka (ks)
- puolipylväs (pp tai ½p)
- pylväs (p)
- pitkä pylväs tai kaksoispylväs (pp/kp)
Virkkauslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkkaus voidaan jakaa useisiin lajeihin esimerkiksi työn ulkonäön, värien käytön, materiaalin, työvälineen tai alueen mukaan. Nykyään puhutaan muun muassa seuraavista virkkauslajeista:
- Ruutuvirkkaus
- Ruutuvirkattu virkkuutyö muodostuu tyhjistä ja pylväillä täytetyistä ruuduista. Täytetyt ruudut muodostavat tavallisesti kuvion tyhjistä ruuduista koostuvalle pohjalle. Ruutuvirkkaus on yksi yleisimmistä virkkauslajeista.
- Pitsivirkkaus
- Pitsivirkkaukseksi sanotaan ohuesta langasta tehtävää pitsimäistä virkkuutyötä. Pitsivirkkausta alettiin harjoittaa Suomessa 1800-luvulla porvarien keskuudessa. Koska pitsiin käytettävät langat ovat yleensä valkoisia, kutsutaan ohuella valkoisella langalla virkkaamista myös valkovirkkaukseksi.
- Reunapitsi
- Reunapitsi on kankaan reunassa oleva virkattu koristepitsi. Työ voidaan virkata suoraan reunaan tai tehdä erikseen ja kiinnittää kankaaseen ompelemalla.
- Palavirkkaus
- Palavirkkauksessa virkataan paloja, kuten neliöitä tai ympyröitä, jotka sitten yhdistetään toisiinsa esimerkiksi ompelemalla tai virkkaamalla. Palavirkkauksen yksi tunnetuimmista malleista on ns. "isoäidin neliö".
- Kirjovirkkaus
- Kirjovirkkauksessa virkkuutyöhön muodostetaan kuvioita eriväristen lankojen avulla siten, että päälle näkymätön lanka juoksee piilossa työn sisällä. Kirjovirkkaus on ollut Suomessa yleistä 1800-luvun loppupuolella, jolloin tekniikkaa käyttäen tehtiin pusseja, lapasia, päähineitä, vöitä, nauhoja ja sisustustekstiilejä.[6]
- Vapaavirkkaus
- Vapaavirkkauksessa ei seurata valmista ohjetta, vaan virkataan spontaanisti erilaisia värejä ja materiaaleja yhdistellen.
- Helmivirkkaus
- Helmivirkkauksessa virkkuutyöhön yhdistetään helmiä, jotka pujotetaan etukäteen virkattavaan lankaan.
- Haarukkavirkkaus
- Haarukkapitsiä tehdään virkkuukoukun ja erityisen U-kirjainta muistuttavan haarukan avulla. Lankaa kierretään haarukan ympäri, ja muodostuneet silmukat kiinnitetään esimerkiksi kiinteillä silmukoilla. Valmistuneet pitsinauhat voi halutessaan yhdistää suuremmaksi työksi.
- Irlantilainen virkkaus (guipurevirkkaus)
- Irlantilaisen pitsivirkkauksen juuret ovat 1800-luvun Irlannissa, joskin virkkaustyyli syntyi luultavasti jo aiemmin. Työssä virkataan ohuesta langasta ensin kuvioita, kuten kukkia, lehtiä tai ympyröitä, jotka sitten kootaan virkatulle verkolle.
- Bruggelainen virkkaus
- Tekniikassa virkataan ensin pylväistä ja ketjusilmukoista nauhaa, joka sitten yhdistetään virkatuilla silloilla kaarteileviksi pitsikuvioiksi.
- Verkkovirkkaus
- Verkkovirkkauksessa virkataan ketjusilmukoista kaaria, jotka kiinnitetään edellisen kerroksen ketjusilmukkakaareen kiinteällä silmukalla. [7]
- Kohovirkkaus
- Kohovirkkauksessa virkkaukseen saadaan teksturoitu pinta, joka saadaan aikaan kohotetuilla silmukoilla, taikka vetämällä yhteen useita silmukoita. [7]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virkkauksen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Tekniikka on kuitenkin tunnettu Euroopassa 1500-luvulla. Suomeen virkkaus levisi 1800-luvun alussa, ja vuosisadan loppuun mennessä se oli jo suosittu ylhäisönaisten harrastus.[8]
Virkkaamisen vaikutus hyvinvointiin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] | Tähän osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Amerikkalaisen netissä toteutetun kyselytutkimuksen mukaan virkkaamisella on monenlaisia vaikutuksia hyvinvointiin. Kyselyyn vastasi kuuden viikon ajanjakson aikana 8391 ihmistä 87 eri maasta.
- Lisää onnellisuutta ja rentoutumisen tunnetta
- Lisää onnistumisen kokemuksia
- Lisää tunnetta hyödyllisyydestä
- Kohottaa mielialaa[9]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Honka-Hallila, Helena: Suomalaisen virkkauksen monet muodot. Avain, 2021.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ne toisenlaiset käsityöt City-lehti.
- ↑ Pipoja virkaten ja neuloen Malmin yläasteen koulun www-sivu. Arkistoitu 23.10.2011. Viitattu 7.9.2011.
- ↑ Virkkaaminen on in! Iltalehti.
- ↑ http://www.craftmuseum.fi/kassaatko/simpanen.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Käsityönopetus suomalaiskouluissa 1800-luvulta nykypäiviin s. 14 kpl 5 - s. 15 kpl 1
- ↑ Virkkauksen sanasto ja lyhenteet novita.com. Viitattu 12.6.2026.
- ↑ Kirjovirkkaus Suomen käsityön museo. Arkistoitu 12.6.2012. Viitattu 23.9.2012.
- 1 2 Virkkauslajit static.punomo.fi. Viitattu 23.04.2018.
- ↑ Aikamatka käsityöhön Suomen käsityön museo.
- ↑ P. Burns, R. Van Der Meer: Happy Hookers: findings from an international study exploring the effects of crochet on wellbeing. Perspectives in Public Health, 2021-05, 141. vsk, nro 3, s. 149–157. PubMed:32245337 doi:10.1177/1757913920911961 ISSN 1757-9147 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Honka-Hallila, Helena: Suomalaisen virkkauksen monet muodot. Avain, 2021. ISBN 9789523043206