Vilhelm Moerbekelainen

Vilhelm Moerbekelainen (holl. Willem van Moerbeke, Guillelmi de Morbeka) (n. 1215–1286) oli keskiajalla elänyt arkkipiispa ja orientalisti. Hän oli hyvin kulturelli ja kosketuksissa useisiin aikansa oppineisiin. Hän oli keskiajan tuotteliaimpia filosofisten, lääketieteellisten ja tieteellisten teosten kääntäjä kreikan kielestä latinaan. Hänen käännöksillään oli omana aikanaan suuri vaikutus, koska kilpailevia käännöksiä ei ollut saatavilla, ja niitä arvostetaan edelleen. Hänen töihinsä kuuluu lähes kaikkien Aristoteleen teosten kääntäminen uudelleen latinaksi vuosina 1260–1286.

.

Elämä ja työt

Vilhelm oli alkujaan flaamilainen. Hän kuului dominikaaniseen sääntökuntaan. Lopulta hänestä tuli Kreikassa sijaitsevan Korintin latinankielinen piispa. Tehtävä ei ollut helppo. Hän kävi älyllisiä keskusteluja muun muassa Tuomas Akvinolaisen, matemaatikko Johannes Campanuksen, puolalaisen luonnontieteilijän ja lääkärin Witelon ja tähtitieteilijä Henri Bate Mechliniläisen kanssa. Viimeksi mainittu omisti Vilhelmille tutkielmansa astrolabeista.

Hän oli piispana Viterbossa (1268), osallistui Lyonin kirkolliskokoukseen (1274) ja piti vuodesta 1277 kuolemaansa saakka hallussaan Korintin arkkipiispanistuinta, joka oli perustettu neljännen ristiretken jälkeen. Náfplion Agía Triádan kylä tunnettiin aiemmin hänen mukaansa nimellä Mérmpaka (Mérbaka).

Tuomas Akvinolaisen pyynnöstä hän suoritti Aristoteleen teosten täydellisen kääntämisen, tai joiltain osin olemassa olevien käännösten tarkistamisen. Hän oli ensimmäinen, joka käänsi Aristoteleen Politiikan (n. 1260). Syynä pyyntöön oli se, että käytössä olleet Aristoteleen teosten latinankieliset käännökset olivat peräisin Espanjasta (katso: Gerard Cremonalainen), arabialaisilta rationalisteilta kuten Averroëkselta, ja nämä tekstit olivat olleet välillä syyrian kielellä, ja uudelleenkäännetty syyriasta arabiaksi. Koska käännöksillä oli näin pitkä historia eivätkä ne enää perustuneet alkukieleen, ne sisälsivät paljon virheitä. Kaikki eivät tällöin tienneet, että Jaakob Venetsialainen oli jo 1100-luvulla Ranskassa kääntänyt Aristoteleen useimmat teokset suoraan kreikasta latinaan.

Vilhelmin käännökset olivat klassikoita jo 1300-luvulla. Henricus Hervodius siunasi ne sanomalla, että ne ovat kirjaimellisia käännöksiä (de verbo in verbo), uskollisia Aristoteleen hengelle ja ”vailla aistikkuutta”.^lähde? Useat Vilhelmin käyttämät kreikankieliset alkutekstit ovat sittemmin kadonneet, joten ilman hänen käännöksiään kyseiset teokset olisivat kadonneet iäksi.

Umberto Econ vuoteen 1327 sijoittuvassa ”salapoliisiromaanissa” Ruusun nimi on kohtaus, jossa munkit väittelevät Aristoteleen Runousopista (Toinen päivä, ensimmäinen hetki). Jorge tuomitsee teoksen, koska se on tullut julki ”vääräuskoisten maurien” kautta, kuten suurin osa Aristoteleen teoksista. Päähenkilö William Baskerville puolestaan tietää, että Runousopin on juuri äskettäin kääntänyt suoraan kreikasta latinaksi ”Vilhelm Moerbeke, hurskas Tuomas-tohtorin ystävä”.

Vilhelm käänsi myös Heron Aleksandrialaisen ja Arkhimedeen matemaattisia tutkielmia. Myös useiden näiden teosten kreikankieliset versiot ovat sittemmin kadonneet. Erityisesti merkittävä on hänen käännöksensä Prokloksen teoksesta Teologian alkeet (vuodelta 1268), koska teos oli yksi 1200-luvulla uudelleen henkiin heränneiden uusplatonilaisten virtausten perusteoksia.

Katso myös

• Käännökset latinaan keskiajalla