Viimeinen samurai
Viimeinen samurai | |
---|---|
The Last Samurai | |
![]() Elokuvan juliste |
|
Ohjaaja | Edward Zwick |
Käsikirjoittaja |
John Logan Edward Zwick Marshall Herskovitz |
Tuottaja |
Edward Zwick Marshall Herskovitz Tatiana Le-bour Paula Wagner Scott Kroopf Tom Engelman |
Säveltäjä | Hans Zimmer |
Kuvaaja | John Toll |
Leikkaaja |
Victor Du Bois Steven Rosenblum |
Pukusuunnittelija | Ngila Dickson |
Pääosat |
Tom Cruise Ken Watanabe Hiroyuki Sanada Shin Koyamada Tony Goldwyn Timothy Spall |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Warner Bros. Pictures |
Levittäjä |
InterCom Netflix |
Ensi-ilta |
![]() ![]() |
Kesto | 154 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti, japani |
Budjetti | 100 000 000 dollaria[1] |
Tuotto | 456 758 981 dollaria |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Viimeinen samurai (engl. The Last Samurai) on vuonna 2003 ensi-iltansa saanut historiallinen sotaelokuva, jonka on ohjannut Edward Zwick ja käsikirjoittanut John Logan. Elokuvan pääosissa esiintyvät Tom Cruise, Ken Watanabe, Koyuki, Shin Koyamada, Timothy Spall ja Tony Goldwyn.
Elokuvan juoni perustuu löyhästi Meiji-kauden Japanin vuoden 1877 Satsuman kapinaan, jota johti samurai Saigō Takamori. Lisäksi inspiraatiota on haettu ranskalaisen kapteenin Jules Brunet’n tarinasta. Hän taisteli samurai Enomoto Takeakin rinnalla Boshin-sodassa. Japanin länsimaistumisen todellisina vetureina toimineiden Ison-Britannian, Saksan ja Ranskan rooli on annettu elokuvassa Yhdysvalloille. Elokuvassa kuvattuja todellisia henkilöitä on yksinkertaistettu juonen vuoksi.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sijoittuu vuosiin 1876–1877. Yhdysvaltain asevoimia edustava Nathan Algren on traumatisoitunut ja alkoholisoitunut osallistuttuaan intiaanien joukkosurmaan intiaanisodissa. Eversti Bagley kutsuu Algrenin liikeneuvotteluihin japanilaisen Omura-nimisen liikemiehen kanssa. Omura palkkaa Algrenin kouluttamaan Japanin modernisoituvaa armeijaa. Koulutuksen myötä Yhdysvallat saisi yksinoikeuden toimittaa aseita Japanille. Algren hyväksyy tarjouksen, vaikka hän halveksiikin Bagleyta, joka antoi käskyn suorittaa alkuperäisasukkaiden joukkosurma.
Kesken koulutuksen samurait hyökkäävät Omuran omistamalle rautatielle. Vaikka Algren huomauttaa, ettei armeija ole valmis vastarintaan, Bagley laittaa sotilaat liikkeelle. Sumuisessa metsässä armeija joutuu samuraijoukkojen hyökkäyksen kohteeksi, ja sotilaat teurastetaan. Samuraijohtaja Katsumoto Moritsugu vakuuttuu Algrenista, joka ei luovuta ylivoiman edessä. Algren vangitaan ja viedään samuraikylään, jossa hän saa tutkia ympäristöä ja tutustua asukkaisiin.
Katsumoto selittää samuraiden taistelevan modernisaatiota vastaan Japanin edun mukaisesti. Samalla kun Algren opettelee taistelutaitoja ja japanin kieltä, hän alkaa arvostaa yksinkertaista ja kurinalaista elämäntyyliä. Hän myös pääsee eroon alkoholismistaan ja traumoistaan. Nathan asutetaan Taka-nimisen nainen luokse, joka pitää Algrenia aluksi vastenmielisenä, sillä tämä surmasi Takan aviomiehen metsässä käydyssä taistelussa. Algren pyytää anteeksi ja lähentyy Takan kanssa.
Algren ja Katsumoto matkustavat Tokioon, jossa paljastuu, että armeijan koulutus ja varustautuminen ovat edenneet huomattavasti. Katsumoto huomaa keisari Meijin vallan jäävän tämän neuvonantajien, muun muassa Omuran, varjoon. Modernisaatiota kannattavien keisarin alamaisten tarkoitus on vahvistaa armeijaa niin paljon, että se pystyy kukistamaan samuraijoukot. Katsumoto pidätetään hänen kannettuaan lainvastaisesti miekkaa. Omura pyytää Algrenia johtamaan armeijan samuraita vastaan, mutta sen sijaan Nathan auttaa Katsumotoa pakenemaan ja palaa tämän kanssa samuraikylään. Katsumoton poika Nobutaba saa surmansa paon aikana.
Algrenin ja Katsumoton palatessa samurait valmistautuvat taisteluun. Taka pukee Nathanin ylle edesmenneen puolisonsa haarniskan, ja kaksikko suutelee. Taistelukentällä samurait onnistuvat houkuttelemaan Japanin armeijan veriseen lähitaisteluun. Osa sotilaista perääntyy, mutta Algren tietää, ettei toinen torjuntavoitto ole mahdollinen. Algren, Katsumoto ja loput samurait onnistuvat murtautumaan vihollislinjan läpi ratsain tehdyllä rynnäköllä, jonka aikana Algren kohtaa Bagleyn ja surmaa tämän. Hyökkäys pysähtyy armeijan konekiväärituleen, josta vain Algren ja Katsumoto selviävät elossa. Katsumoto haluaa kuitenkin kunniakkaan kuoleman ja suorittaa seppukun. Japanin armeija polvistuu ja osoittaa kunniaa kuolleille samuraijoukoille.
Algren häiritsee asetoimitusneuvotteluita ja tarjoaa keisarille Katsumoton miekkaa. Nathan toteaa, että Katsumoto olisi halunnut keisarin saavan miekan ja muistavan sen, minkä puolesta Katsumoto ja hänen esi-isänsä taistelivat ja kuolivat. Keisari julistaa, että Japanin on pyrittävä modernisaatioon, mutta kasvettava vahvaksi omilla ehdoillaan sekä oman historiansa ja kulttuurinsa mukaisesti. Keisari kieltäytyy sopimuksesta ja takavarikoi Omuran perheen varat antaakseen ne kansalle. Algren palaa samuraikylään naisten ja lasten luokse.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tom Cruise | … | Nathan Algren |
Ken Watanabe | … | Moritsugu Katsumoto |
Hiroyuki Sanada | … | Ujio |
Shin Koyamada | … | Nobutada |
Tony Goldwyn | … | Bagley |
Masato Harada | … | Omura |
Shichinosuke Nakamura | … | Meiji |
Timothy Spall | … | Simon Graham |
Seizo Fukumoto | … | hiljainen samurai |
Koyuki | … | Taka |
Billy Connolly | … | Zebulon Gant |
Shun Sugata | … | Nakao |
Sosuke Ikematsu | … | Higen |
Scott Wilson | … | Swanbeck |
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoittaja Michael Alan Eddy sai valmiiksi käsikirjoituksen nimellä West of the Rising Sun vuonna 1992. Käsikirjoitus kertoi Yhdysvaltain sisällissodan veteraanista, joka liittyy samuraiden joukkoon Japanissa auttaen näitä ajamaan karjaa nälänhädästä kärsivään kaupunkiin. Eddy myi käsikirjoituksensa Radar Picturesin Scott Kroopfille vuonna 1995, ja käsikirjoitus kirjoitettiin useampaan otteeseen uudelleen. Vuonna 1997 Kroopf palkkasi uusiseelantilaisen Vincent Wardin laatimaan jälleen uuden käsikirjoituksen ja ohjaamaan elokuvan kanssaan. Kroopf ja Ward päätyivät kuitenkin siirtymään muihin projekteihin, ja uudeksi ohjaajaksi tuli vuonna 1997 Edward Zwick. Zwick oli kiinnostunut Japanista aihealueena nähtyään lapsuudessaan Akira Kurosawan elokuvan Seitsemän samuraita. Zwick kehitteli elokuvakäsikirjoitusta West of the Rising Sunin pohjalta seuraavat kaksi vuotta. Myöhemmin sen laatimisessa auttoivat myös Garner Simmons ja Robert Schenkkan. Lopulta Zwick päätti luopua alkuperäisestä Rising Sun -projektista tehdäkseen toisen samankaltaisen Japani-aiheisen elokuvan Marshall Herskovitzin ja John Loganin kanssa.[2]
Zwick, Herskovitz ja Logan alkoivat laatia uuden elokuvan käsikirjoitusta vuonna 1999. Uuden elokuvan juonta innoitti Japanin Satsuman kapina vuonna 1877, jossa Saigō Takamorin samurait nousivat kapinaan keisarillista hallitusta vastaan. Tämän ohella juoneen vaikutti Jules Brunetin tarina. Brunet oli Boshin-sodassa Enomoto Takeakin kanssa taistellut ranskalainen upseeri. Kolmas vaikuttaja oli Frederick Townsend Wardin tarina. Ward oli yhdysvaltalainen palkkasotilas, joka työskenteli Kiinassa auttaen modernisoimaan maan armeijaa. Hän myös johti keisarillisia joukkoja Taiping-kapinan aikana ja sai surmansa taistelussa vuonna 1864. Tom Cruise otti yhteyttä Zwickiin vuonna 2000. Zwickin tapaan hän oli kiinnostunut Japanista, ja Cruise valittiin elokuvan päärooliin kapteeni Algrenina. Cruise harjoitteli osaansa varten kaksi vuotta opiskellen japanin kieltä, historiaa ja miekkataistelulajeja.[2]
Elokuvan kuvaukset alkoivat 10. lokakuuta 2002 ja päättyivät 9. toukokuuta 2003. Kuvauksia tehtiin Yhdysvalloissa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. Elokuvan alkukohtaus San Franciscossa kuvattiin Warner Bros. Studiosin tiloissa Burbankissa. Näkymiä merenlahdelle lisättiin digitaalisesti. Kohtaus, jossa Algren esitellään Omuralle, kuvattiin Castle Green Restaurantissa Pasadenassa. Katsumoton temppelin kuvaukset tehtiin Engyō-jin temppelissä Himejissä, ja Kioton keisarillisen palatsin kohtaukset tehtiin Chion-inin temppelissä Kiotossa. Muu elokuva kuvattiin pääosin Uuden-Seelannin Taranakin alueella. Alueella sijaitsevan Taranaki Maungan katsottiin muistuttavan Japanin Fujivuorta, ja paikallinen maaseutumaisema muistutti esiteollistuneen Japanin maisemia. Katsumoton kylä rakennettiin Urutiin ja satama, jonne Algren saapuu Japanissa, rakennettiin New Plymouthiin. New Plymouthin Pukekura Sports Ground oli elokuvan keisarillisten japanilaisten sotilaiden harjoituskenttä. Kohtaus sumuisella taistelukentällä kuvattiin Mangamahoen metsässä hieman kaupungin ulkopuolella.[2]
Tom Cruise teki itse stunttinsa. Ken Watanabe teki myös suurimman osan stunteistaan. Kuvauksia varten palkattiin 500 japanilaista avustajaa. He harjoittelivat 10 päivää elokuvan suuria taistelukohtauksia varten. Puvustaja Ngila Dicksonin johtama 80-henkinen joukko valmisti 250 samuraihaarniskaa, Meiji-kauden muita asuja ja esimerkiksi elokuvan japanilaisten kyläläisten vaatetuksen.[2]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viimeinen samurai sai ensi-iltansa Japanissa Tokiossa 22. marraskuuta 2003 ja Yhdysvalloissa Los Angelesissa 1. joulukuuta 2003. Kotimaan esityskausi kesti 18 viikkoa, ja lipputuloja kerääntyi 111 miljoonaa dollaria. Japanin esityskaudella se menestyi hieman Yhdysvaltoja paremmin keräten lippumyynnissä 119 miljoonaa dollaria. Maailmalla lipputulot olivat lopulta 345,6 miljoonaa dollaria ja kokonaisuutena 456,7 miljoonaa dollaria. Elokuvan budjetti oli tähän verrattuna 140 miljoonaa dollaria.[2]
Elokuvan arvostelut Japanissa olivat pääosin positiivisia. Sitä pidettiin esimerkiksi parannuksena Japanin kuvauksen kannalta muihin aikaisempiin yhdysvaltalaiselokuviin verrattuna. Toisaalta tapaa kuvata samuraita pidettiin amerikkalaistuneena ja utopistisena. Yhdysvalloissa elokuva sai kehuja ja risuja. Osa kriitikoista huomautti esimerkiksi juonen olevan holhoava; valkoinen mies saapuu Japaniin opettamaan paikallisille, kuinka arvostaa omaa perinteistä kulttuuriaan.[2]
Turun Sanomien Tapani Maskula piti elokuvaa paatoksellisena ja paikallaan polkevana paisutteluna, jonka näyttävintä antia ovat muutamat joukkokohtaukset. ”Edward Zwick tiedetään tusinamaakariksi, mutta Viimeisessä samuraissa hänen tyylitön jäykistelynsä kaipaisi saksia enemmän kuin koskaan.”[3]
Historiallisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tarinan juoni on sekoitus 1800-luvun Yhdysvaltojen ja Japanin historiaa. Yleisesti ottaen se on suurpiirteisesti historiallinen, mutta se antaa monin paikoin väärää tai harhaanjohtavaa tietoa. Nathan Algren perustuu ranskalaiseen Jules Brunetiin, joka osallistui boshin-sotaan. Katsumoto perustuu osittain kahdeksan vuotta boshin-sodan (1868–1869) jälkeen puhjenneen Satsuman kapinan (1877) johtajaan Saigō Takamoriin. Brunet on muutettu elokuvassa amerikkalaiseksi Algreniksi Yhdysvaltojen yleisöä varten. Yhdysvallat oli sekaantunut Japanin asioihin esimerkiksi Perryn retkikunnan kautta (1853–1854) ennen boshin-sotaa. Sota oli puolestaan alkanut tästä alkaneiden tapahtumien seurauksena. Elokuvassa annetaan kuitenkin kuva, jossa Japanin länsimaalaistumisen taustalla oli ensisijaisesti Yhdysvallat, vaikka siihen vaikuttivat laajasti myös muut ulkovallat, kuten Ranska, Iso-Britannia ja Alankomaat. Katsumoton historiallinen esikuva Saigō Takamori teki itsemurhan hävittyään taistelun elokuvan Katsumoton tapaan. Yksi huomattava väärä kuva samuraista liittyy tapaan, jolla he elokuvassa hylkäävät nykyaikaiset aseet kokonaan. Tuliaseet tunnettiin kuitenkin Japanissa jo 1500-luvulla, ja niitä käytettiin myös elokuvan kuvaamien tapahtumien aikoihin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Last Samurai boxofficemojo.com. boxofficemojo.com. Viitattu 24.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Robert Niemi: 100 Great War Movies: The Real History Behind the Films, s. 204–208. ABC-CLIO, 2018. ISBN 978-1-4408-3386-1 (englanniksi)
- ↑ Maskula, Tapani: Viimeinen samurai Turun Sanomat. 30.1.2004. Arkistoitu 17.4.2019. Viitattu 16.4.2019.