Vihviläkasvit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihviläkasvit
Röyhyvihvilä (Juncus effusus)
Röyhyvihvilä (Juncus effusus)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Vihviläkasvit Juncaceae
Juss.
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Vihviläkasvit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vihviläkasvit Commonsissa

Vihviläkasvit (Juncaceae) on Poales-lahkoon kuuluva yksisirkkaisheimo.

Vihviläkasvit ovat tavallisesti karvattomia ja mättäitä muodostavia ruohoja, joiden varret ovat liereät. Lehdet ovat usein yksipintaisia ja liereitä. Niiden lehtitupet ovat avonaisia ja joskus kielekkeellisiä ja korvakkeellisia. Kukat ovat harvoin kaksilukuisia, yleensä yksisirkkaisille tyypilliseen tapaan kolmilukuisia. Kukkalehdet sijaitsevat viidessä kiehkurassa ja kehälehdet ovat nahkeat. Sikiäimessä on kutakin emilehteä kohden yksi pohjaistukallinen tai monta keski-istukallista siemenaihetta. Vartaloita on tavallisesti yksi, mutta se on haaroittunut.

Vihviläkasveja kasvaa kaikkialla maapallolla, erityisesti kuitenkin Andeilla, joiden alueelta on tavattu kolme endeemistä eli kotoperäistä sukua.[1] Eteläisestä Etelä-Amerikasta ja Uudesta-Seelannista on löytynyt kaksi kotoperäistä sukua. Yhteensä sukuja on kahdeksan ja niissä noin 400 lajia.[2]

Suvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihviläkasveihin luokitellaan kahdeksan sukua:[3]

Suomeksi nimetty laji vaskipiipponen (Luzula elegans, syn. Ebingeria elegans piipposten (Ebingeria) suvussa) kuuluu päivitetyn sukujaon mukaan yhdistää piippoihin.[4][5]

Suomen vihviläkasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihviläkasvit kuuluvat myös Suomen kasvistoon, jossa niitä edustaa kaksi sukua ja 30 lajia.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neotropical Juncaceae Royal Botanical Gardens, Kew
  2. Watson, L. & Dallwitz, M. J.: The families of flowering plants 1992–2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  3. Govaerts, R. et al.: Juncaceae Juss. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  4. Govaerts, R. et al.: Ebingeria Chrtek & Krísa Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 31.12.2021. (englanniksi)
  5. Finto, Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ebingeria elegans Viitattu 31.12.2021.
  6. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 762–773. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  7. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila., P. & Väre, H. 2005: Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen – Lutukka 21:41–85.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]