Vere Gordon Childe

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vere Gordon Childe n. vuonna 1930.

Vere Gordon Childe (14. huhtikuuta 1892 Sydney, Uusi Etelä-Wales, Australia19. lokakuuta 1957 Mount Victoria, Uusi-Etelä Wales, Australia), paremmin tunnettu nimellä V. Gordon Childe, oli australialainen arkeologi ja kielitieteilijä, joka oli erikoistunut Euroopan esihistorian tutkimukseen. Sosialistina Childe hyväksyi marxilaisuuden sosioekonomisen teorian ja oli varhainen, joskin epäsovinainen marxilaisen arkeologian kannattaja. Childe työskenteli suurimman osan elämästään akateemisella uralla Isossa-Britanniassa, aluksi Edinburghin yliopistossa ja myöhemmin arkeologian laitoksella University College London -yliopistossa Lontoossa. Hän kirjoitti lukuisia uraauurtavia teoksia arkeologista ja esihistoriasta, tunnetuimpina teokset Man Makes Himself (1936) ja What happened in History (1942).

Vuosina 1927–1946 Childe työskenteli arkeologian professorina Edinburghin yliopistossa. Tänä aikana hän oli vastuussa neoliittisen Skara Braen asuinpaikan ja sekä Maeshowen hautakammion kaivauksista Orkneysaarilla Pohjois-Skotlannisssa. Childe oli mukana perustamassa The Prehistoric Society -seuraa ja toimi myös sen puheenjohtajana. Vuonna 1947 hänestä tuli Institute of Archaeology -instituutin johtaja, jossa virassa hän oli eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1957. Samana vuonna Childe teki itsemurhan hyppäämällä alas kalliojyrkänteeltä Australian Blue Mountains-vuorilla, lähellä syntymäpaikkaansa.

V. Gordon Childeä on pidetty yhtenä tärkeimmistä oman aikansa arkeologeista ja esihistorian tutkijoista.[1] Paikallista tutkimusta hyödyntäen hän kykeni luomaan laajempaa synteesiä Lähi-idän ja Euroopan esihistoriasta. Childe muistetaan myös hän marxilaispainotteisista ajatuksistaan yhteiskunnan kehittymisestä, kuten neoliittisesta vallankumouksesta ja urbaanista vallankumouksesta.

Childe oli teoreetikko, joka yhdisteli arkeologian tutkimustuloksia. Hän kirjoitti etenkin maanviljelyn ja kaupungistumisen leviämisestä Eurooppaan teoksissaan The Dawn of European Civilization (1925) ja Man Makes Himself (1936). Nykyisen tietämyksen mukaan Lähi-idässä kehittynyt maanviljelytaito saapui Eurooppaan n. 7000 eaa. Kreetalle – 6500 eaa. (Etelä-Kreikka), ja levisi hitaasti kohti luodetta; ensimmäiset merkit maanviljelyksestä esimerkiksi Britteinsaarilla ovat ajalta 4500–4000 eaa.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

V. Gordon Childe syntyi 1892 Sydneyssä Australiassa keskiluokkaiseen perheeseen.[2] Hänen isänsä Stephen Childe opiskeli Sydneyn yliopistossa ennen siirtymistään Isoon-Britanniaan, jossa hän opiskeli Oxfordin yliopistossa ja teki erilaisia töitä opettajana eri puolilla Britanniaa. Vuonna 1871 Stephen avioitui Mary Ellen Latcfordin kanssa. Perhe muutti takaisin Australiaan vuonna 1878.[3] Ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen Stephen Childe meni vuonna 1886 naimisiin Harriet Elisa Gordonin kanssa. V. Gordon Childe syntyi tästä avioliitosta ja varttui isänsä maatalossa Wentworth Fallsissa Blue Mountain -vuorilla Sydneyn länsipuolella.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistoissa Sydneyssä ja Oxfordissa: 1911–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Childe ryhtyi opiskelemaan antiikintutkimusta Sydneyn yliopistossa vuonna 1911. Opiskeluaikanaan hän tutustui klassiseen arkeologiaan tunnettujen arkeologien Heinrich Schliemannin ja Sir Arthur Evansin teosten kautta. Yliopistoaikana hän myös aktivoitui poliittisesti ja kiinnostui sosialismista ja marxismista. Hän tutustui marxilaisten teoreetikkojen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin teoksiin, sekä myös filosofi Hegelin marxilaisvaikutteisiin teorioihin. Childe valmistui yliopistosta vuonna 1914 saaden lukuisia eri kunnianosoituksia ja palkintoja.

Saamansa 200 punnan stipendin avulla V. Gordon Childe saattoi samana vuonna jatkaa opintojaan Queen's Collegessa Oxfordin yliopistossa Isossa-Britanniassa. Childe opiskeli klassista arkeologiaa ja kielitiedettä muun muassa John Beazleyn ja Arthur Evansin opissa. Vuonna 1915 hän julkaisi ensimmäisen akateemisen artikkelinsa On the Date and Origin of Minyan Ware, joka ilmestyi Journal of Hellenic Studies -lehdessä. Vuonna 1916 hän sai valmiiksi lopputyönsä The Influence of Indo-Europeans in Prehistoric Greece (Indoeurooppalaisten vaikutus esihistoriallisessa Kreikassa), jossa ilmeni hänen kiinnostuksensa yhdistää filologisia ja arkeologisia todisteita.

Oxfordissa Childe oli aktiivisesti mukana sosialistisessa opiskelijaliikkeessä, joka vastusti konservatiivis-oikeistolaista yliopistohallintoa. Hänen paras ystävänsä tuona aikana oli myöhemmin aktiivisena kommunistipoliitikkona tunnetuksi tullut intialais-ruotsalaissyntyinen Rajani Palme Dutt. Ensimmäisen maailmansodan aikana Childe kampanjoi aktiivisesti vankeusrangaistukseen tuomittujen aseistakieltäytyjien puolesta. Childeä itse ei kuitenkaan koskaan saanut kutsua armeijaan, todennäköisesti heikon terveytensä ja huonon näkönsä takia.

Varhainen ura Australiassa: 1918–1921[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Childe palasi Australiaan vuonna 1917. Hän toimi hetken latinanopettajana Maryborough'ssa Queenslandissä, mutta siirtyi pian Sydneyn yliopiston St Andrew's Collegeen saatuaan sieltä viran. Sidneyssä Childe meni jälleen mukaan Australian sosialistiseen liikkeeseen sekä osallistui aktiivisesti asevelvollisuutta vastustavaan toimintaan. Vuonna 1918 hän osallistui yhtenä puhujana kansainväliseen, vahvasti sosialistishenkiseen rauhankonferenssiin, jossa suoraan vastustettiin Australian hallituksen suunnitelmia saattaa voimaan miesten yleinen asevelvollisuus. Uutinen Childen osallistumisesta konferenssiin tuli kuitenkin yliopiston tietoon, ja hänet painostettiin jättämään virkansa yliopistossa jotta hänen sosialistiset aatteensa eivät leviäisi opiskelijoiden keskuuteen.

Koska Childen akateeminen ura oli näin päättynyt, hän päätyi etsimään töitä sosialistisesta liikkeestä. Elokuussa 1919 hänestä tuli Australian työväenpuolueen poliitikon John Storeyn yksityissihteeri ja puheiden kirjoittaja. Puolueen voitettua New South Walesin osavaltiovaalit vuonna 1920, Storeysta tuli osavaltion pääministeri. Työskentely työväenpuolueessa antoi Childellä hyvän näköalapaikan puolueen rakenteeseen ja historiaan, mutta tuotti pettymyksen. Childen mielestä poliittista valtaa saanut työväenpuolue petti sosialistiset ihanteet ja liukui kohti keskustaa ja kapitalismia. Childen poliittiset näkemykset siirtyivät yhä enemmän vasemmalle ja hän liittyikin Australiassa kiellettyyn, vallankumoushenkiseen ja antikapitalistiseen Industrial Workers of the World -järjestöön. Storey lähetti vuonna 1921 Childen Lontooseen toimimaan osavaltion tiedonantajana brittiläiselle lehdistölle. Saman vuoden joulukuussa Storey kuitenkin kuoli, ja muutamaa päivää myöhemmin osavaltiovaaleissa valta siirtyi takaisin oikeistolaisille. Uusi pääministeri George Fuller totesi Childen työn Isossa-Britanniassa tarpeettomaksi ja alkuvuodesta 1922 hänen työsuhteensa päättyi.

Lontoon aika ja ensimmäiset kirjat: 1922–1926[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Todettuaan, että ei pystyisi löytämään akateemista työtä Australiassa, Childe päätti jäädä Lontooseen. Koska hänen oli aluksi vaikea saada työtä, vietti hän paljon aikaa British Museumissa ja Royal Anthropological Instituten kirjastossa opiskelemassa. Hänestä myös tuli aktiivinen jäsen Lontoon sosialistisessa liikkeessä, jossa hän tapasi muita vasemmistoaktiiveja, kuten Ramsay MacDonald, Aldous Huxley, H. G. Wells, H. N. Brailsford, Elsa Lanchester ja Rose Macauley. Childe loi kontakteja myös Ison-Britannian kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti heindän Labour Monthly -lehteensä.

Childe oli saanut maineen " poikkeuksellisena esihistorian tutkijalupauksena", ja hän alkoi saada kutsuja muualle Eurooppaan tutkimaan esihistoriallisia esineitä. Hän matkusti vuonna 1922 muun muassa Wieniin Itävaltaan, jossa hän Luonnontieteellisessä museossa tutki aikaisemmin tutkimatonta Bukowinan Schipenitzin maalattua neoliittista keramiikkaa. Tutkimustuloksensa hän julkaisi seuraavana vuonna Journal of the Royal Anthropological Institute -julkaisusarjassa. Palattuaan Lontooseen Childe palkattiin kolmen keskusta-vasemistolaisen Liberal Partyn parlamenttiedustajalle. Lisätuloja kielitaitoinen Childe sai tekemällä käännöksiä Kegan Paul, Trench, Trübner & Co -kustantamolle ja pitämällä toisinaan luentoja esihistoriasta London School of Economics -yliopistossa.

Vuonna 1923 Childen ensimmäinen kirja How Labour Governs julkaistiin London Labour Companyn toimesta. Teoksessa tarkasteltiin Australian työväenpuoluetta ja sen suhdetta Australian työväenliikeeseen. Childe uskoi, että vaaleissa valituksi tulleet sosialistit hylkäsivät sosialistiset ihanteet ja tavoittelivat henkilökohtaista hyötyä. Childen elämäkerran kirjoittaja Sally Green (1981) on todennut, että teoksella oli omana aikanaan erityistä merkitystä, koska se julkaistiin samaan aikaan kun Britannian työväenpuolueesta oli tulossa merkittävä toimija maan politiikassa ja uhkasi entisen kahden valtapuolueen, konservatiivien ja liberaalien valta-asemaa. Vuonna 1924 työväenpuoluenousikin valtaan Isossa-Britanniassa ensimmäistä kertaa.

Vuonna 1923 Childe valittiin Kuninkaallisen antoropologisen instituutin (Royal Anthropological Institute) jäseneksi. Samana vuonna hän matkusti Lausanneen, Berniin ja Zürichiin tutkimaan esihistoriallista aineistoa. Vuonna 1925 instituutti tarjosi hänelle virkaa instituutin kirjastonhoitajana, mikä auttoi Childeä vahvistamaan yhteyksiään alan tutkijoihin ympäri Eurooppaa. Samalla hän tutustui suurimpaan osaan Britannian suhteellisen pienestä arkeologikunnasta. Hän ystävystyi muun muassa toisen marxilaisen arkeologin, O. G. S. Crawfordin kanssa.

Vuonna 1925 Kegan Paul, Trench, Trübner & Co -kustantamo julkaisi Childen toisen kirjan, The Dawn of European Civilisation, jossa hän kokosi yhteen vuosien tutkimustuloksensa Euroopan esihistoriasta. Julkaisu oli omana aikanaan varsin merkittävä teos, koska se loi laajempaa kuvaa Euroopan esihistorista, useimpien arkeologien keskittyessä paikallishistoriaan. Teos myös esitteli Britanniassa uuden "arkeologisen kulttuurin" -käsitteen, ja ohjasi tieteenalan kehittymistä kohti kulttuurihistoriallista arkeologiaa. Childen seuraava teos The Aryans: A Study of Indo-European Origins, ilmestyi vuonna 1926. Teoksessa hän käsittelee teoriaa sivilisaation leviämisestä Eurooppaan Lähi-idästä arjalaisina tunnetun indoeurooppalaisen kieliryhmän välityksellä. Myöhemmin Childe vältteli kirjansa mainintaan kansallissosialistien otettua termin "arjalaiset" käyttöön rotuopillisissa yhteyksissä. Edellämainituissa teoksissa Childe hyväksyi maltillisen diffusionismin, jonka mukaan useimmat kulttuuripiirteet leviävät yhteisöstä toiseen, oli myös mahdollista että samat kulttuuripiirteet saattoivat kehittyä itsenäisesti eri paikoissa. Tämä teoria oli ristiriidassa Sir Grafton Elliot Smithin hyperdiffusionismiteorian kanssa, jonka mukaan kaikki samanlaiset kulttuuripiirteet olivat samaa alkuperää.

Arkeologin professorina Edinburghissa 1927–1946[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1927 Childelle tarjottiin vastaperustettua arkeologian professorin (Abercromby Professor of Archaeology) virkaa Edinburghin yliopistossa Skotlannissa. Virka oli nimetty tunnetun Skotlannin esihistorian tutkijan, Lordi John Abercrombyn mukaan. 35-vuotiaana Childestä tuli ainoa aktaaminen esihistorian opetttaja Skotlannissa. Monet skotlannin arkeologit pitivät häntä ulkopuolisena ja vailla paikallista tietämystä Skotlannin esihistoriasta. Vihamielisyydestä ja kateuden ilmapiiristä huolimatta Childe löysi myös useita ystäviä ​​Edinburghista, kuten Sir W. Lindsay Scottin, Alexander Curlen, J. G. Callenderin, Walter Grantin ja Charles G. Darwinin. Darwinista, (Charles Darwinin pojanpoika), tuli Childen erityisen hyvä ystävä ja Childestä tuli hänen nuorimman poikansa kummisetä.

Edinburghin yliopistossa Childe keskittyi tutkimukseen. Hän kerrotaan olleen erittäin ystävällinen oppilaitaan kohtaan, mutta hänellä oli vaikeuksia esiintyä suurille yleisöille. Childe uudisti esihistorian opetusta siten, että se alkoi rautakaudesta ja eteni kronologisesti taaksepäin aina paleoliittiselle kaudelle saakka, mitä monet opiskelijat kuitenkin pitivät hämmentävänä. Childe myös perusti Edinburghiin arkeologisen seuran (Edinburgh League of Prehistorians), jonka kautta hän otti innokkaimpia opiskelijoitaan mukaan kaivauksille ja kutsui kaupunkiin vierailevia luennoitsijoita. Childe oli varhainen kokeellisen arkeologian kannattaja, mikä näkyi myös hänen opetuksessaan. Esimerkiksi vuonna 1937 hän teki kokeita ymmärtääkseen paremmin lasitustekniikkaa, jota oli käytetty rautakaudella useissa Pohjoi-Britannian linnoituksissa.

V. Gordon Childe vieraili Lontoossa säännöllisesti tapaamassa vanhoja ystäviään. Yksi tunnetuimpia hänen ystävistään oli vaikutusvaltainen brittiläinen arkeologi Stuart Piggott, joka myöhemmin seurasi Childeä professorina Ediburghissa. He olivat yhdessä vaikuttamassa siihen, että Itä-Anglian sosialistisesta seurasta (Prehistoric Society of East Anglia) tuli vuonna 1935 valtakunnallinen järjestö, Prehistoric Society. Childe valittiin seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Childe osallistui säännöllisesti konferensseihin ympäri Eurooppaan ja hän osasi sujuvasti useita eri kieliä. Vuonna 1935 hän vieraili ensimmäisen kerran Neuvostoliittossa, jossa hän vietti 12 päivää Leningradissa ja Moskovassa. Sosialistinen valtio teki häneen suuren vaikutuksen, ja hän oli erityisen kiinnostunut neuvostoliittolaisesta arkeologiasta.

Palattuaan Isoon-Britanniaan hänestä tuli äänekäs Neuvostoliiton puolestapuhuja, joskin suhtautui hyvin kriittisesti osaan Neuvostoliiton hallituksen politiikkasta, erityisesti sen tekemään Molotov-Ribbentrop-sopimukseen Natsi-Saksaan kanssa. Vakaumuksellina sosialistina Childe irtisanoitui jo varhain fasistisesta liikkeistä Euroopassa. Erityisen raivoissaan hän oli natsien tavasta käyttää esihistoriaa oman arjalaisen rotutaustan korostamiseen. Childe tuli Ison-Britannian hallituksen päätöstä taistella fasistien valtaa vastaan toisessa maailmansodassa ja oli päättänyt tehdä itsemurhan jos natsit valloittavat Ison-Britannian. Vaikka hän vastusti Saksan ja Italin fasisteja, Childe oli myös kriittinen imperialistisille ja kapitalistisille hallituksille Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Viimeksi mainitun hän kuvasi usein olevan täynnä "iljettäviä fasistihyenoja".

Kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neoliittisia asumuksia Skara Braessa Orkneysaarilla, jossa Childe teki kaivauksia vuosina 1927–1930.

Childen virka yliopistossa velvoitti myös arkeologisten kaivausten tekemiseen, joita hän kuitenkin inhosi ja myös uskoi tekevänsä huonosti. Hänen opiskelijansa totesivat tämän pitävän paikkaansa, mutta toisaalta Childeä pidettiin "nerona löytöjen tulkitsemisessa". Toisin kuin monet aikalaisensa, hän merkitsi tunnollisesti ylös havaintonsa ja kirjoitti niistä säännöllisesti artikkeleita Proceedings of the Society of Antiquaries of Scotland -julkaisuun.

Tunnetuimmat kaivauksensa Childe suoritti vuosina 1927–1930 Skara Braessa Orkneysaarilla, jossa hän johti hyvässä kunnossa olevan neoliittisen kauden kylän tutkimusta. Kaivausten tulokset hän julkaisi vuonna 1931 teoksessa Skara Brae. Vuonna 1932 Childe kaivoi yhteistyössä antropologi C. Daryll Forden kanssa esiin kaksi rautakautista kukkulalinnoitusta Earn's Hughissa Berwickshiren rannikolla. Kesäkuussa 1935 hän johti Larribanin niemekelinnakkeen kaivauksia lähellä Knocksoghey'tä Pohjois-Irlannissa. Yhdessä Wallace Thorneycroftin kanssa Childe tutki lasitettuja rautakautisia linnoituksia Finavonissa (1933–1934) ja Rahoynissa (1936–1937) Skotlannissa.

Maeshowen neoliittinen käytävähauta Orkneyn Mainlandissä, jossa Childe suoritti kaivauksia vuosina 1954–1955.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliopistotyönsä ohella Childe jatkoi tutkimuksi Euroopan esihistoriasta, jotka olivat jatkoa hänen aikaisemmille julkaisuilleen. Vuonna 1928 ilmestyi The Most Ancient Near East, jossa selostettiin maatalouden ja muiden keksintöjen leviämistä Eurooppaan ja niiden yhteyttä Mesopotamiaan ja Intiaan. Vuonna 1929 ilmestyi Tonavan varren esihistoriaa kartoittava teos The Danube in Prehistory, jossa Tonavan todettiin luovan luontaisen rajan Lähi-idän ja Euroopan välille. Childe uskoi, että esihistorian aikana innovaatiot levisivät länteenpäin juuri Tonavan kautta. Merkittävää teoksessa oli Childen Saksasta omaksuma "arkeologisen kulttuurin" käsite, joka mullisti brittiläisen arkeologian teoreettisen ajattelun.

Childen seuraava teos, The Bronze Age, ilmestyi vuonna 1930. Se käsitteli Euroopan pronssikautta marxilaisesta yhteiskuntateorian näkökulmasta. Seuraavina vuosina Childe jatkoi ahkeraa kirjallista tuotantoaan. Vuonna 1931 ilemstyi The Forest Cultures of Northern Europe: A Study in Evolution and Diffusion, vuonna 1932 The Continental Affinities of British Neolithic Pottery ja vuonna 1934 Neolithic Settlement in the West of Scotland.

Vuonna 1933 Childe matkusti Irakiin ja Intiaan, joissa hän vieraili useissa arkeologisissa kohteissa. Matkallaan hän totesi aikaisemman teoksensa Lähi-idästä,The Most Ancient Near East, vanhentuneen ja julkaisi aihepiiristä vuonna 1935 teoksen New Light on the Most Ancient Near East. Teoksessa hän teki marxilais-vaikutteistajohtopäätöksiä talouden kehittymisestä. Samana vuonna ilmestyi vielä teos Prehistory of Scotland.

Childen uran yksi tärkeimmistä teoksista oli vuonna 1936 ilmestynyt Man Makes Himself. Marxilaisen historianäkemyksen mukaisesti Childe esitti kirjassaan, että perinteinen jako esihistoriaan (kirjoittamattomaan historiaan) ja historiaan (kirjoitettuun historiaan) oli väärä, ja että yhteiskunta oli kehittynyt useiden teknilogisten, taloudellisten ja sosiaalisten vallankumousten kautta. Näihin kuuluivat neoliittinen vallankumous, jossa metsästäjä-keräilijät alkoivat asettua pysyviin, maataviljeleviin yhteisöihin; urbaani vallankumous, jossa kylistä muodostuivat ensimmäiset kaupungit; ja teollinen vallankumous, joka muutti tuotannon luonnetta ratkaisevasti.

Toisen maailmansodan sytyttyä Childe ei voinut matkustaa eri puolilla Manner-Eurooppaa, joten hän keskittyi tutkimaan Briteinsaarten esihistoriaa. Vuonna 1940 ilmestyi teos Prehistoric Communities of the British Isles. Childen pessimismi sodan lopputulokseen sai hänet uskomaan, että eurooppalainen sivilisaatio – niin kapitalismi kuin stalinismi – olivat vääjäämättömästi menossa kohti pimeää aikaa. Näissä mielialoissa hän kirjoitti vuonna 1942 Man Makes Himself -teoksen jatko-osan What Happened in History, joka oli yhteenveto ihmiskunnan historiasta neoliittiselta kaudelta Rooman imperiumin romahtamiseen asti. Teoksen julkaisi Childen tahdosta penguin Books -kustantamo, jolloin sitä voiiin myydä halvemmalla. Näin Childe uskoi, että tietoa voitiin levittää myös tavalliselle kansallle. Sodan aikana vuonna 1944 ilmestyivät vielä lyhyet teokset Progress and Archaeology sekä täysin marxilainen, kommunistien nuorisoliitolle suunnattu The Story of Tools.

Arkeologian Instituutti, Lontoo: 1946–1956[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1946 Childe siirtyi Lontooseen, jossa hän aloitti Arkeologian Instituutin (Institute of Archaeology) johtajana ja eurooppalaisten esihistorian professorina. Varmistaakseen valintansa virkaan, Childe oli vältellyt arvostelemasta paheksumaansa hallituksen politiikkaa. Arkeologian Instituutti oli perustettu vuonna 1937 arkeologi Mortimer Wheelerin toimesta, mutta vuoteen 1946 sen toiminta perustui pääasiassa vapaaehtoisiin luennoitsijoihin.

Childe oli opiskelijoiden keskuudessa pidetty, joskaan häntä ei pidetty erityisen hyvänä luennoitsijana. Opintojen ohjaajana ja seminaarien pitäjänä hän sen sijaan oli hyvä, päästessään vuorovaikuttamaan opiskelijoiden kanssa yksilöllisemmin. Hänen suosiostaan kertoo opiskelijoiden instituutille lahjoittama, Marjorie Maitland-Howardilla teetetty rintakuva. Instituutin johtajana Childe ei ollut velvollinen osallistumaan arkeologisiin kaivauksiin. Hän kuitenkin johti Maeshowen neoliittisen haudan tutkimuksia vuosina 1954–1955.

Toimiessaan instituutissa Childe jatkoi arkeologiaa ja esihistoriaa koskevien julkaisujen kirjoittamista. Vuonna 1947 ilmestyneessä, marxilaista historiakäsitystä edustavassa History-teoksessa childe korosti, että esihistoriallista ja historiallista aikaa on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena yhdessä. Prehistoric Migrations -teoksessa (1950) hän puolestaan esitteli näkemyksiään maltillisesta diffusionismista. Vuonna 1946 Childe julkaisi artikkelin Southwestern Journal of Anthropology -julkaisuun otsikolla "Archaeology and Anthropology", jossa hän vaati kahden tieteenalan, arkeologian ja antropologian, käyttämistä yhdessä esihistorian tutkimuksessa. Tämä näkökanta omaksuttiin myöhemmin laajasti tutkimuksessa, vuosia Childen kuoleman jälkeen. Vuonna 1956 hän Childelle myönnettiin Society of Antiquaries'n kultainen mitali palveluksistaan arkeologian hyväksi.

Vuonna 1952 ryhmä brittiläisiä marxilaisia historioitsijoita ryhtyi julkaisemaan Past & Present -aikakauslehteä. Myös Childe liittyi lehden toimituskuntaan. Hänestä tuli myös The Modern Quarterly (myöh. The Marxist Quarterly) julkaisun hallituksen jäsen 1950-luvun alussa. Unkarin kansannousun kukistaminen vuonna 1956 oli marxilaiselle Childelle pettymys. Neuvostoliiton toimet maassa vieraannuttivat Childen Stalinin hallinnosta, mutta ei kuitenkaan hänen uskoaan sosialismiin ja marxilaiseen teoriaan. Hän myös säilytti kulttuuriyhteytensä Neuvostoliittoon järjestötoiminnan kautta kuolemaansa saakka.

Eläke ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1956 Childe vetäytyi Arkeologian Instituutin johtajan virasta eläkkeelle vuoden ennenaikaisesti. Eläkkeelle jäädessään hän kertoi useille ystävilleen aikovansa palata Australiaan ja tavata sukulaisia, ja sen jälkeen tekevänsä itsemurhan. Childe kertoi pelkäävänsä vanhenemista ja muodostuvansa taakaksi yhteiskunnalle. Hän myös epäili sairastavansa syöpää.

Lahjoitettyaan kaiken omaisuutensa ja suurimman osan kirjastostaan Arkeologian Instituutille Childe hän palasi Australiaan huhtikuussa 1957. Sydneyn yliopisto, jossa häntä oli aikaisemmin estetty työskentelemästä, myönsi hänelle kunniatohtorin arvon. Kuuden kuukauden ajan hän kiersi Australiaa tavaten sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Hän piti useita esitelmiä arkeologeille ja vasemmistolaisille sekä myös kritisoi Australian yhteiskunnan taantumuksellisuutta ja kouluttamattomuutta. Hän myös kritisoi Australian älymystön rasistista asennetta maan alkuperäisväestöä kohtaan.

19. lokakuuta 1957 Childe lähti kävelemään Bridal Veil Fallsissa lähellä lapsuuden kotiaan Blue Mountainsin alueella. Hän oli jättänyt hattunsa, silmälasit ja kompassin kalliolle, josta putosi 1000 jalkaa kuolemaansa. Oikeuslääkärin kuolintodistuksen mukaan putoaminen oli onnettumuus, mutta myöhemmin ilmi tulleen Childen kirjoittamassa kirjeessä hän paljasti suunnittelevansa itsemurhaa.

Marxilainen arkeologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karl Marx ja Friedrich Engels, Marxismin perustajat.

Karl Marx ja Friedrich Engels olivat mukana perustamassa marxilaisuutta. Childe uskoi marxismin sosioekonomiseen teoriaan, joka oli alun perin 19. vuosisadan saksalaisten filosofien ja sosiologien Karl Marxin ja Friedrich Engelsin muotoilema. He esittivät ajatuksiaan sarjan kirjoina, etenkin poliittinen pamfletti laajalti nimeltään Kommunistinen manifesti (1848) ja Marxin useita volyymin tutkimuksessa Capital (Pääoma) (1867-1894). Kun ajatuksia muiden saksalaisten filosofien GWF Hegelin Hengen fenomenologia perustana, Marx ja Engels katsoivat, että koko ihmiskunta lepää luokkataistelu , konsepti, että eri sosioekonomisten luokkien taistelua toisiaan omaksi hyödykseen, jossa hallitseva luokka väistämättä on kaataa vallankumouksen kautta, on korvattava uudella hallitsevaksi luokaksi. Tämä jatkuva kamppailu, he väittivät, että voima, jonka kautta yhteiskunta eteni, ja oli siitä syystä, että ihmiskunta on kehittynyt v paleoliittiselta kaudelta lähtien . Marx ja Engels molempia käytetään historiallisia esimerkkeinä yrittää varmuuskopioida niiden teoriaa. He väittivät, että alussa metsästäjä-keräilijäyhteiskunnassa ihmiset elivät "primitiivisessä kommunismissa ", että luokan järjestelmä on ilmeinen. Lopulta, kun väestö kasvoi, orjiin perustuvissa yhteiskunnissa tullut ottaa eroa orjan omistajien ja orjien niiden pohjalta. Orja yhteiskunta oli puolestaan ​​korvattu feodalismilla, jonka kuninkaista ja ylimyksistä tuli hallitseva luokka. Tässä puolestaan kapitalismi​​ kumosi feodaaliset järjestelmät, järjestelmä jossa porvaristo tai ylempi keskiluokka, sai poliittisen valvonnan.

Childe lähestymistapa ymmärtää menneisyyttä on tyypillisesti liittynyt marxilainen arkeologia. Tällainen arkeologista teoria oli ensimmäisenä kehitetty Neuvostoliitossa vuonna 1929, kun nuori arkeologi nimeltään Vladislav I Ravdonikas (1894-1976) julkaisi raportin "For Neuvostoliiton historia aineellista kulttuuria". Tässä työssä hyvin kuria arkeologian kritisoitiin luonnostaan ​​porvarillista, ja siksi anti-sosialisti, ja niin, osana akateemista uudistuksia vireille Neuvostoliittoon hallinnon johtaja Joseph Stalin, suuri painotettiin marxilaisen arkeologian hyväksymistä koko maassa.

Missä määrin Childen tulkinta menneisyyden sopii marxilainen käsitys historiasta on kuitenkin asetettu kyseenalaiseksi. Hänen elämäkerran Sally Green totesi, että "hänen uskomuksensa eivät koskaan olleet dogmaattisia aina idiosyncretic, ja ne muuttuvat jatkuvasti koko elämänsä", mutta että "marxilaiset näkemykset mallin menneisyyden suurelta osin hyväksynyt Childe tarjosi sillä ne rakenteellinen analyysi kulttuurin talouden, sosiologian ja ideologia, ja periaate kulttuurin muutosta taloudessa. " Hän jatkoi kuitenkin huomioon että "Childen marxilaisuus usein poikkesi nykypäivän" oikeaoppinen "marxilaisuudesta, osittain koska hän oli opiskellut Hegeliä, Marxia ja Engelsiä jo vuonna 1913 ja edelleen tarkoitetut alkuperäiset tekstit ennemmin kuin myöhemmin tulkintoja, ja osittain siksi, että hän oli valikoiva hänen hyväksyntänsä niiden kirjoituksista. " [97] Childen marxismi edelleen kritisoi myöhemmät marxilainen arkeologi Neil Faulkner, joka väitti, että vaikka Childe "oli syvästi sitoutunut sosialistinen vahvoja vaikutteita marxismi", hän ei näytä olevan olemassa ja luokkataistelu välineenä sosiaalisen muutoksen, mikä oli keskeinen periaate on marxilaisen ajattelun.

Faulkner sen sijaan uskoi, että Childe suhtautuminen arkeologisia tulkinta ei ole kuin marxilainen arkeologi, mutta oli sen sijaan edeltäjä prosessimainen arkeologiset kuin on laajasti käyttöön kurinalaisuutta 1960. Tämä vastakohdan väitteet arkeologi Peter Ucko , joka oli yksi Childe n seuraajien johtajana Institute of Archaeology. Ucko korosti, että hänen kirjoituksissaan, Childe hyväksyi subjektiivisuuden arkeologisten tulkinnan, mikä on jyrkässä ristiriidassa processualists "vaatimus, että arkeologinen tulkinta voisi olla objektiivinen. Tällä tavoin Childe lähestymistapa olisi ollut enemmän yhteistä, että esittämät jälkeisen prosessimainen arkeologien joka syntyi 1970-luvun lopussa ja 1980. Childe itse oli ateisti, ja pysyi hyvin kriittinen uskontoa, mitä hän näki sen kotipaikka taikauskoa, näkökulma yhteinen ortodoksi marxilaisia. In History (1947) hän käsitteli uskonnon ja magiaa, kommentoi että "Magic on tapa saada ihmiset uskovat he aikovat saada mitä he haluavat, kun taas uskonto on järjestelmä vakuuttamaan heille, että heidän pitäisi haluta mitä he saavat."

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Childe ei ollut koskaan naimisissa, ja hänen elämäkertansa kirjoittaja Sally Green ei löytänyt näyttöä siitä, että hänellä oli koskaan ollut vakavaa suhdetta naisen kanssa. Siitä huolimatta hän uskoi, että hän oli todennäköisesti hetero, koska hän voisi löytää "ei vähääkään minkään homoseksuaalisen taipumuksen." Hänellä oli paljon ystäviä koko elämänsä, sekä miehiä että naisia, vaikka hän jäi "hieman outo ja moukkamainen, ilman minkäänlaista sosiaalista pystyssä". Hän nautti vuorovaikutuksessa ja seurustelua hänen oppilaansa, erityisesti instituutin arkeologian, ja se usein kutsua heidät syömään hänen kanssaan tai käydä hänen asunnossaan. Tästä huolimatta hän on aina ollut vaikea suhteuttaa hänen oppilaansa ja muihin ihmisiin yleensä. Hän osasi useita eurooppalaisia ​​kieliä, joka opetteli varhaisella iällä, kun hän oli matkalla suuressa osassa maanosaa.

Childe oli ihastunut autoihin ja ajoi niitä, kirjoittaa kirjeen vuonna 1931, jossa hän totesi, että "rakastan ajoa (kun olen chaffeur) intohimoisesti, yksi on sellainen ettän tunnen valtaa." Hän kertoi loputtomasti ihmiset tarinan siitä, miten hän oli ajanut suurella nopeudella alas Piccadilly Lontoossa kello kolme aamulla on silkkaa iloa sen, siitä kiinnitti poliisin huomiota tällaista laitonta ja vaarallista ajoa kohtaan. Hän oli myös tunnettu hänen rakkauteen käytännön vitsejä, ja hän väitetysti käytetään pitämään puoli pennyä taskussaan jotta houkuttelisi taskuvarkaita. Toisella kerralla hän pelasi vitsi koottu edustajia on Prehistoric Society konferenssissa luennoimalla niitä teorian, että neoliittinen muistomerkki Woodhenge oli rakennettu jäljitelmä Stonehenge on nousukas päällikkö. Useat jäsenet hänen yleisönsä ei ymmärtää, että hän oli piloillaan .

Childe muut harrastukset mukana menossa kävelyretkiä Britannian rinteillä, osallistuu klassisen musiikin konsertteja ja pelaa korttipeli sopimuksen sillan. Hän oli ihastunut runoutta, hänen suosikki runoilija oli John Keats, vaikka hänen suosikki runot William Wordsworth's "Oodi Duty "ja Robert Browningin "Grammarian n hautajaiset". Hän ei ollut erityisen kiinnostunut lukemaan romaaneja, mutta hänen suosikki oli DH Lawrencen n Kenguru (1923), kirja asetettu Australiassa että toisti monet Childe n omia tunteita hänen kotimaassaan. Hän oli myös fani laadukasta ruokaa ja juomaa, ja ahkerasti useita ravintoloita. Childe oli aina hänen Leveälierinen musta hattu, jonka hän oli ostettu hatuntekijä on Jermyn Street , Lontoon keskustassa, samoin kuin tie, joka on yleensä punainen, väri valittu symboloida hänen sosialistista uskomuksia. Hän myös säännöllisesti yllään kiiltävä musta Mackintosh-sadetakki, usein kuljettavat sen päälle kätensä tai draped hartioillaan kuin viitta. Kesällä hän sen sijaan usein käytti erityisen lyhyet shortsit, joissa sukat, sukat sukkanauhat ja suuret saappaat. [108]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Childe oli yksi ensimmäisistä tutkijoista kolmen ikää järjestelmän kehitystä , joka oli esitetty Sir John Lubbockin ja muiden myöhään 19.vuosisadalla. Nämä käsitteet " neoliittinen vallankumous "ja" Urban Revolution "ei aluksi hänelle, mutta hän hitsataan ne uuteen synteesi taloudellisten kausien perusteella, mitä voitaisiin tunnetaan esineitä, eikä niinkään oletettu kansatieteen tuntemattoman ohi. Kiitos hänen esityksiä ja vaikuttaa tämä synteesi on nyt hyväksytty elintärkeää esihistoriallisesta tutkimuksissa. Childe matkustanut kaikkialla Kreikassa , Keski-Euroopan ja Balkanin opiskelu arkeologista kirjallisuutta. Harris sanoi hänestä: "Aikana, jolloin Euroopan arkeologit olivat huolissaan alueellisten sivustojen ja sekvenssit, se oli hän, joka oli visio, tieto ja taito rakentaa ensimmäistä esihistoriaa koko mantereen ja ensimmäinen tilata ja kattava huomioon antiikin Lähi-Itää (1929). " Childe sijoitettu huomattava merkitys ihmisten kulttuuria sosiaalisena rakenteena kuin tuote ympäristö-tai teknologisen asiayhteyksissä. Periaatteessa hän hylkäsi Herbert Spencerin teorian rinnakkain kulttuurisen kehityksen hyväksi oman teorian joka oli eroja muutoksin lähentymistä.

Childeen viitataan Yhdysvaltain menestyselokuvista Indiana Jones ja kuningaskunnan Crystal Skull (2008). Ohjaaja Steven Spielberg ja George Lucas, elokuva oli neljäs elokuva Indiana Jones -sarjassa, jonka päähenkilönä on samannimisen kuvitteellinen arkeologi ja yliopiston professori. Vuonna elokuvan Jones kuuluu neuvoo yksi hänen oppilaansa, joka ymmärtää käsitteen leviämistä hänen täytyy lukea teoksia Childe. [

V. Gordon Childen teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • How Labour Governs: A Study of Workers' Representation in Australia (1923)
  • The Dawn of European Civilization (1925)
  • The Aryans: A Study of Indo-European Origins (1926)
  • The Most Ancient East: The Oriental Prelude to European Prehistory 1929)
  • The Danube in Prehistory (1929)
  • The Bronze Age (1930)
  • Skara Brae: A Pictish Village in Orkney (1931)
  • The Forest Cultures of Northern Europe: A Study in Evolution and Diffusion (1931)
  • The Continental Affinities of British Neolithic Pottery (1932)
  • Neolithic Settlement in the West of Scotland (1934)
  • New Light on the Most Ancient East: The Oriental Prelude to European Prehistory (1935)
  • The Prehistory of Scotland (1935)
  • Man Makes Himself (1936)
  • Prehistoric Communities of the British Isles (1940)
  • What Happened in History (1942)
  • The Story of Tools (1944)
  • Progress and Archaeology (1944
  • History (1947)
  • Social Worlds of Knowledge (1949)
  • Prehistoric Migrations in Europe (1950)
  • Magic, Craftsmanship and Science (1951)
  • Illustrated Guide to Ancient Monuments: Vol. VI Scotland (1952)
  • Society and Knowledge: The Growth of Human Traditions (1956)
  • Piecing Together the Past: The Interpretation of Archeological Data (1956)
  • A Short Introduction to Archaeology (1956)
  • The Prehistory of European Society (1958)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Childe, V. Gordon: The Danube in Prehistory. Clarendon Press, Oxford 1929.
  • Childe, V. Gordon: What Happened in History. Penguin Books Ltd., Harmondsworth & New York 1942.
  • Childe, V. Gordon: How Labour Governs. Melbourne University Press, Melbourne 1964 (1923).
  • Daniel, Glyn Edmund & Chippindale, Christopher: Pastmasters: Eleven Modern Pioneers of Archaeology: V. Gordon Childe, Stuart Piggott, Charles Phillips, Christopher Hawkes, Seton Lloyd, Robert J. Braidwood, Gordon R. Willey, C. J. Becker , Sigfried J. De Laet, J. Desmond Clark, D. J. Mulvaney. London: Thames and Hudson, London 1989.
  • Gathercole, P. & Irving, T. H. & Melleuish, G.: Childe and Australia: Archaeology, Politics and Ideas. University of Queensland Press, 1995.
  • Green, Sally: Prehistorian: Biography V. Gordon Childe. Moonraker Press, Bradford-on-Avon, Wiltshire 1981. ISBN 0-239-00206-7
  • Harris, David R. (ed.): The Archaeology of V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives. Melbourne University Press, Carlton, Vic. 1994. ISBN 0-522-84622-X
  • Lewis-Williams, David & Pearce, David: Inside the Neolithic Mind: Consciousness, Cosmos and the Realm of the Gods. Thames and Hudson, London 2005. ISBN 978-0500051382
  • McGuire, Randall G.: A Marxist Archaeology. Academic Press Inc., San Diego 1982. ISBN 978-0124840782
  • McNairn, Barbara: The Method and Theory of V. Gordon Childe. Edinburgh University, Edinburgh 1980.
  • Renfrew, Colin: Archaeology and Language: The Puzzle of Indo-European Origins. Jonathan Cape Ltd., 1987. ISBN 978-0224024952
  • Renfrew, Colin & Bahn, Paul: Archaeology: Theories, Methods and Practice. 4th Edition. Thames and Hudson, London 2004. ISBN 978-0-500-28441-4
  • Trigger, Bruce: Gordon Childe: Revolutions in Archaeology. Thames & Hudson, London 1980.
  • Trigger, Bruce G.; History of Archaeological Thought. 2nd Edition. Cambridge University Press, New York 2007. ISBN 978-0-521-60049-1

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Barton, Huw: "In memoriam V. Gordon Childe". Antiquity 74. The Antiquity Trust, 2000, s. 769–770.
  • Childe, V. Gordon: "Schipenitz: A Late Neolithic Station with Painted Pottery in Bukovina". The Journal of the Royal Anthropological Institute of Great Britain and Ireland 53. Royal Anthropological Institute, 1923, 263–288.
  • Childe, V. Gordon: "Retrospect". Antiquity 32. The Antiquity Trust, 1958, s. 69-74.
  • Childe, V. Gordon: . "Prehistory and Marxism". Antiquity 53. The Antiquity Trust, 1979 (1949), s. 93–95.
  • Faulkner, Neil: "Gordon Childe and Marxist Archaeology". International Socialism 116. Socialist Worker's Party, London 2007, s. 81–106.
  • Gathercole, P.: "'Patterns in Prehistory': An Examination of the Later Thinking of V. Gordon Childe". World Archaeology 3 (2). Routledge, London 1971, s. 225–232.
  • Sherratt, Andrew: (marraskuu 1989). "V. Gordon Childe: Archaeology and Intellectual History". Past & Present 125. Oxford University Press, Oxford 1989. s. 151–185.
  • Thomson, George: "Review of V.G. Childe's History". The Modern Quarterly 4. 1949, s. 266–269.
  • Tringham, Ruth: "V. Gordon Childe 25 Years after: His Relevance for the Archaeology of the Eighties: A Review Article". Journal of Field Archaeology. 10 (1). (Maney Publishing, 1983, s. 85–100.
  • Ucko, Peter: Foreword. The Politics of the Past. Ed. P. Gathercole & D. Lowenthal, 1990, s. IX–XXI.

Verkkoartikkeleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rose, Mark: Man in Fedora. Archaeology Magazine.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Green 1981, s. xix.
  2. Green 1981, s. 1.
  3. Green 1981, s. 3–4.
  4. Green 1981, s. 5.

^ Green 1981 . p. XIX. ^ b. Green 1981 . p. 01. ^ Green 1981 . s. 03-04. ^ Green 1981 . p. 04. ^ b. Green 1981 . p. 05. ^ Green 1981 . p. 07. ^ Green 1981 . p. 08. ^ b. Green 1981 . s. 08-09. ^ b. Green 1981 . p. 09. ^ Green 1981 . p. 10. ^ b. Childe 1958 . p. 69. ^ Green 1981 . s. 12-13. ^ Green 1981 . s. 14-15. ^ Green 1981 . s. 17-18. ^ Green 1981 . s. 18-19. ^ Green 1981 . s. 21-22. ^ Green 1981 . s. 22-24. ^ Green 1981 . s. 26-27. ^ Green 1981 . s. 27-28. ^ Green 1981 . s. 29-30. ^ Green 1981 . s. 31-35. ^ b. Green 1981 . s. 35-36. ^ Green 1981 . pp 37-40. ^ Green 1981 . p. 40. ^ Green 1981 . p. 41. ^ Playford, JD (1963). "Labour Kuukausittain (Lontoo), 1921-1962". Labour History (Australian Society for Study of Labour History) (5): 57-59. DOI : 10.2307/27507733 . JSTOR 27507733 . ^ Childe 1923 . ^ Green 1981 . pp 43-44. ^ Green 1981 . s. 47-48. ^ Childe 1964 [1923] . p. 181. ^ b. Green 1981 . pp 46-47. ^ Green 1981 . s. 48-49. ^ Green 1981 . s. 49-50. ^ Green 1981 . s. 50-51. ^ Childe 1958 . p. 70. ^ Renfrew, arkeologian ja kieli: palapeli indoeurooppalaisten alkuperä 1987:4. ^ Green 1981 . s. 52-53. ^ Green 1981 . s. 56-57. ^ Green 1981 . s. 58-59. ^ Green 1981 . s. 59-60. ^ Green 1981 . s. 60-61. ^ b. Green 1981 . p. 67. ^ Green 1981 . s. 62-63. ^ Childe 1942 . p. 150. ^ Green 1981 . s. 72-73. ^ Green 1981 . s. 73-74. ^ Green 1981 . s. 93-94. ^ Green 1981 . s. 76-77. ^ Green 1981 . s. 85-86. ^ Green 1981 . p. 87. ^ Green 1981 . p. 86. ^ Green 1981 . p. 64. ^ Green 1981 . p. 66. ^ Green 1981 . s. 68-71. ^ Green 1981 . p. 69. ^ Green 1981 . s. 66-67. ^ Green 1981 . p. 68. ^ Green 1981 . p. 63. ^ Green 1981 . p. 90. ^ Green 1981 . s. 90-91. ^ Childe 1929 . ss v-VI. ^ Green 1981 . p. 92. ^ Green 1981 . p. 93. ^ Green 1981 . s. 96-97. ^ Green 1981 . p. 97. ^ Green 1981 . s. 97-98. ^ Green 1981 . s. 99-100. ^ Green 1981 . p. 105. ^ Green 1981 . p. 106. ^ Green 1981 . s. 107-108. ^ Green 1981 . s. 117-118. ^ Green 1981 . s. 110-111. ^ Green 1981 . p. 113. ^ Green 1981 . p. 112. ^ Green 1981 . p. 118. ^ Green 1981 . s. 119-120. ^ Green 1981 . p. 121. ^ Green 1981 . s. 122-123. ^ Green 1981 . s. 142-143. ^ Green 1981 . s. 127 ja 130. ^ Green 1981 . p. 129. ^ Green 1981 . p. 126. ^ b. Green 1981 . p. 142. ^ Green 1981 . s. 143-144. ^ Green 1981 . p. 144. ^ b Barton, Huw. "In Memoriam V. Gordon Childe." Antiikin, 74.286 (2000): 769 ^ Green 1981 . s. 145-146. ^ Green 1981 . p. 147. ^ Green 1981 . p. 149. ^ Green 1981 . s. 150-151. ^ Green 1981 . s. 151-152. ^ Green 1981 . s. 152-154. ^ b. Green 1981 . s. 154. ^ Faulkner 2007 . p. 115. ^ Trigger 2007 . p. 326-340. ^ Childe 1979 . p. 93. ^ Green 1981 . p. 79. ^ Faulkner 2007 . s. 97-101. ^ Faulkner 2007 . s. 100. ^ Ucko 1990 . p. xiii. ^ Childe 1947 . p. 37. ^ b. Green 1981 . p. 20. ^ b. Green 1981 . p. 72. ^ Green 1981 . s. 124-125. ^ b c d Green 1981 . p. 73. ^ Green 1981 . s. 114-115. ^ Green 1981 . p. 117. ^ Green 1981 . p. 76. ^ Greene, Kevin (1999). "V. Gordon Childe ja sanasto vallankumouksellisen Change". antiikin 73 (279): 97. . ^ Harris, David Russell, Childe, Vere Gordon (1994). arkeologia V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives . Chicago: University of Chicago. p. 1. ^ Harris, David Russell. ja Vere Gordon Childe. Arkeologia V. Gordon Childe: Contemporary Perspectives. Chicago: University of Chicago, 1994. ^ Childe, V. Gordon. Vähitellen luonut Past. London: Routledge ja Kegan Paul, 1956. ^ Rose 2008 .

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]