Charles Galton Darwin
| Charles Galton Darwin | |
|---|---|
 Charles Galton Darwin |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. joulukuuta 1887 Cambridge, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kuollut | 31. joulukuuta 1962 (75 vuotta) Cambridge, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Kansalaisuus | brittiläinen |
| Arvonimi | KBE |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Trinity College, Cambridgen yliopisto |
| Instituutti |
Christ's College, National Physical Laboratory, California Institute of Technology, Edinburghin yliopisto, National Physical Laboratory |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Palkinnot |
Royal Medal (1935), Royal Societyn jäsen |
Charles Galton Darwin[1] (18. joulukuuta 1887 – 31. joulukuuta 1962)[2] oli englantilainen fyysikko, joka toimi National Physical Laboratoryn johtajana toisen maailmansodan aikana. Hän oli matemaatikko George Howard Darwinin poika ja Charles Darwinin pojanpoika.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Darwin syntyi tiedemiessukuun Newnham Grangessa, Cambridgessä, Englannissa.[2][3] Hän oli matemaatikko George Darwinin poika ja Charles Darwinin pojanpoika. Hänen äitinsä oli Lady Darwin, Mayd de Puy,[2] joka oli kotoisin Philadelphiasta, Yhdysvaltain Pennsylvaniasta. Darwinin vanhempi sisar oli taiteilija Gwen Raverat[4], ja hänen nuorempi sisarensa Margaret meni naimisiin Geoffrey Keynesin, taloustieteilijä John Maynard Keynesin veljen kanssa. Hänen nuorempi veljensä William Robert Darwin oli lontoolainen osakevälittäjä. Darwin opiskeli Marlborough Collegessa vuosina 1901–1906[2] ja sen jälkeen matematiikkaa Cambridgen yliopiston Trinity Collegessa, jossa hän suoritti MA-tutkinnon vuonna 1910.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suoritettuaan tutkinnon Darwin tutki atomifysiikkaa ja atomin rakennetta yhdessä Ernest Rutherfordin ja Niels Bohrin kanssa. Vuodesta 1912 lähtien hän tutki kahden vuoden ajan röntgensäteilyn diffraktiota yhdessä Henry Moseleyn kanssa.[5] Vuonna 1914 hän laati kaksi tutkielmaa röntgensäteilyn diffraktiosta täydellisissä kiteissä, ja niistä tuli usein viitattuja klassikoita. Myöhemmässä tutkielmassaan vuodelta 1922 hän esitti mosaiikkikidemallin.[6]
Ensimmäisen maailmansodan puhjettua hänet lähetettiin Ranskaan sensoriksi. Vuotta myöhemmin William Lawrence Bragg sai hänet mukaansa Royal Engineersiin osallistumaan hänen työhönsä vihollisen tykistön paikantamisessa äänen perusteella.[7] Kun tutkimus oli saatu vakaalle pohjalle, hänet siirrettiin RAF:ään tutkimaan lentokoneiden ääniä. Vuosina 1919–1922 hän toimi Cambridgen yliopistossa luennoitsijana ja Christ's Collegen jäsenenä. Tällöin hän tutki statistista mekaniikkaa yhdessä R. H. Fowlerin kanssa ja kehitti tällöin menetelmän, joka tuli tunnetuksi Darwinin-Fowlerin metodina. Sen jälkeen hän toimi vuoden California Institute of Technologyssä, kunnes hänet vuonna 1924 nimittiin luonnonfilosofian Tait-professorin virkaan Edinburghin yliopistoon[2], jossa hän tutki kvanttioptiikkaa ja magneto-optisia ilmiöitä. Vuonna 1928 hän ensimmäisenä laski vetyatomin hienorakennevakion Paul Diracin suhteellisuusteoreettisen elektroniteorian perusteella. Hänen avustajanaan yliopistossa toimi Robert Schlapp.[8]
Vuonna 1936 Darwin luopui virastaan Edinburghissa, jossa hänen seuraajakseen tuli Max Born, ja itse siirtyi Christ's Collegen johtajaksi[2], jossa hän aloitti uransa aktiivisena ja kyvykkäänä hallintohenkilönä. Vuonna 1938, sodan lähestyessä hänet nimitettiin National Physical Laboratoryn johtajaksi.[4] Tässä virassa hän toimi sodanjälkeiseen aikaan saakka ja onnistui tehostamaan laboratorion toimintaa uudistamalla sen organisaatiota. Suuren osan sota-ajasta hän kuitenkin toimi Manhattan-projektissa koordinoiden yhdysvaltalaisten, brittien ja kanadalaisten töitä.
Vuonna 1942 Darwin sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan ritarikomentajan (KBE) arvon.
Toisen maailmansodan aikana Darwin toimi myös yhtenä englannin kielen oikeinkirjoituksen uudistamista tavoitelleen Simplified Spelling Societyn varapuheenjohtajista.[9]
Eläkkeelle jäätyään Darwin pohti väestönkasvuun, genetiikkaan ja eugeniikkaan liittyviä kysymyksiä. Teoksessaan Tuleva maailma (engl. The Next Million Years) hän pohti ihmiskunnan tulevaisuuden näkymiä jopa miljoonan vuoden aikajänteellä.[10] Hän päätyi siihen pessimistiseen käsitykseen, että pitkällä aikavälillä Malthusin väestöteoria pitää paikkansa: väestöllä on taipumus kasvaa niin suureksi, että lopulta kaikille ei riitä ravintoa vaan osa ihmisistä kuolee nälkään. Silloin tällöin ja paikallisesti väestön kasvu saattaa tosin pysähtyä ja kääntyä laskuunkin, mutta tällainen tilanne on epävakaa. Edes nykyaikainen syntyvyyden säännöstely ei lopulta auta, sillä se johtaa vain siihen, että eniten jälkeläisiä saavat ne, jotka kiihkeimmin haluavatkin suuren perheen ja useita lapsia. Jos tämä taipumus on perinnöllinen, luonnonvalinta alkaa suosia niitä, joilla se on voimakkain, ja vaikka kyseessä olisikin vain pieni vähemmistö, tarpeeksi monen sukupolven jälkeen suurin osa ihmisistä on juuri heidän jälkeläisiään ja perinyt saman taipumuksen. Niinpä vaikka väestö olisi vähitellen vähentynytkin, tuolloin se kääntyy jälleen nousuun.[11]
Viimeisinä vuosinaan hän matkusteli paljon, kehitti innokkaasti kansainvälistä yhteistyötä ja keskusteli taitavasti tieteellisistä ideoista.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1925 Darwin meni naimisiin Katharine Pemberin kanssa, joka oli matemaatikko ja Francis William Pemberin tytär. He saivat kolme poikaa ja yhden tyttären:
- Cecily Darwin (s. 1926), röntgenkristallografian tutkija, meni vuonna 1951 naimisiin philadelphialaisen John Littleton]]in kanssa.
- George Pember Darwin (1928–2001)[12], tietojenkäsittelyn tutkija, meni vuonna 1964 naimisiin Angela Huxleyn kanssa, joka oli David Bruce Huxleyn tytär, kirjailija Leonard Huxleyn pojantytär ja "Darwinin bulldoggiksi" kutsutun Thomas Huxleyn pojanpojantytär.
- Henry Galton Darwin (1929–1992)[12], Britannian ulkoministeriön virkamies
- Francis William Darwin (1932–1999)[12], eläintieteilijä ja Lontoon yliopiston opettaja
- Edward Leonard Darwin (s. 1934), siviili-insinööri.
Charles Galton Darwin kuoli vuoden 1962 viimeisenä päivänä Newnham Grangessa Cambridgessä, samassa talossa, jossa oli syntynytkin. Hänet tuhkattiin Cambridgen krematoriossa 4. tammikuuta 1963. Hänen hautamuistomerkkinsä on Cambridgessä St. Botolphin kirkkomaalla.[12]
Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The New Conceptions of Matter (1931)
- Charles Galton Darwin: Tuleva maailma: Seuraavat miljoona vuotta ihmiskunnan historiassa. The Next Million Years. Suomentanut Tauno Tainio. Tammi, 1954 (engl. alkuteos 1952). Teoksen verkkoversio.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ G P. Thompson: Charles Galton Darwin. 1887–1962. Biographical Memoirs of Fellows of the Royal Society, 1963, nro 9, s. 69–85. doi:10.1098/rsbm.1963.0004.
- ↑ a b c d e f g Charles Galton Darwin MacTutor. Viitattu 23.7.2020.
- ↑ Microsoft Word - oldfells_list_jun06.doc (pdf) royalsoced.org.uk. Arkistoitu 24.1.2013. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ a b Sir Charles Galton Darwin; RAS Obituary MacTutor. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ Sir Charles Galton Darwin National Physical Laboratory. Arkistoitu 1.8.2011. Viitattu 23.7.2020.
- ↑ Charles Galton Darwin: The Reflexion of X-rays from imperfect crystals. Philosophical Magazine, 1922, 43. vsk, nro 257, s. 800–829. doi:10.1080/14786442208633940.
- ↑ W. Van der Kloot: Lawrence Bragg's role in the development of sound-ranging in World War I. Notes Rec. R. Soc. Lond., , nro 59, s. 273–284. doi:10.1098/rsnr.2005.0095.
- ↑ Robert Schlapp M.A.(Edin.), Ph.D.(Cantab.) MacTutor. Viitattu 14.8.2020.
- ↑ The Simplified Spelling Society Officers and Committee Members (kohta "from the Pamflets 1940–1946") Simplified Spelling Society. Arkistoitu 20.7.2008. Viitattu 23.7.2020.
- ↑ Charles Galton Darwin: Tuleva maailma: Seuraavat miljoona vuotta ihmiskunnan historiassa. The Next Million Years. Suomentanut Tauno Tainio. Tammi, 1954 (engl. alkuteos 1952). Teoksen verkkoversio.
- ↑ Charles Galton Darwin: ”Väkiluvun rajoittaminen”, Tuleva maailma, s. 154–160. The Next Million Years. Suomentanut Tauno Tainio. Tammi, 1954 (engl. alkuteos 1952).
- ↑ a b c d Sir Charles Galton Darwin Find a Grave. Viitattu 14.8.2020.
| ||||||||||||||||||||||
