Venla Hovi
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Venla Hovi vuonna 2016. | |||
Maa:  Suomi
| |||
| Naisten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Pyeongchang 2018 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa |
Suomi 2019 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Harbin 2008 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Hämeenlinna 2009 | jääkiekko | |
| Pronssia |
Plymouth 2017 | jääkiekko | |
Venla Hovi (o.s. Heikkilä, s. 28. lokakuuta 1987 Tampere) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän laukoo vasemmalta.[1]
Hovi edusti naisten SM-sarjassa Ylöjärven Ilvestä kauden 2002–2003[2]. Hän pelasi samassa sarjassa Tampereen Ilveksessä kaudet 2003–2004 ja 2005–2010 lukuun ottamatta kautta 2007–2008, jonka hän pelasi Niagaran yliopiston joukkueessa[3]. Hän edusti Hämeenlinnan Pallokerhoa[4] kaudet 2010–2012 ja Kalevan Palloa 2012–2014[5]. Kaudella 2014–2015 hän keskittyi viestinnän opintoihin Vaasan yliopistossa, mutta pelasi kuitenkin Euroopan cupin otteluita itävaltalaisessa EHV Sabres Wien -joukkueessa[6]. Kausilla 2015–2018 hän pelasi kanadalaisen Manitoban yliopiston Bisons-joukkueessa[1] samalla kun opiskeli kyseisessä yliopistossa kielitieteen maisteriksi.[7][1]. Kaudella 2018−2019 hän edusti Canadian Women's Hockey Leaguessa pelannutta Calgary Infernoa.[2]
Hovi ratkaisi kauden 2005–2006 Suomen-mestaruuden tehtyään viimeisessä loppuottelussa Ilveksen voittomaalin jatkoajalla[3]. Hän voitti Suomen-mestaruuden Ilveksessä myös kaudella 2009–2010[8] ja HPK:ssa kaudella 2010–2011[9]. Hän voitti Manitobassa yliopistomestaruuden 2018 ja Calgaryssa CWHL:n mestaruuden 2019.[2]
Hovi pelasi ensimmäisen kerran MM-kilpailuissa Kanadassa 2007, jossa Suomi sijoittui neljänneksi. Harbinin kisoissa 2008 ja Hämeenlinnassa 2009 hän kuului Suomen pronssijoukkueeseen, kuten myös Vancouverin talviolympialaisissa 2010. Hän kuului neljänneksi sijoittuneisiin Suomen MM-joukkueisiin 2012 ja 2013 sekä viidenneksi sijoittuneeseen olympiajoukkueeseen Sotšissa 2014.[5] Hän kuului neljänneksi sijoittuneeseen Suomen joukkueeseen MM-kilpailuissa 2016 ja MM-pronssijoukkueeseen Yhdysvalloissa 2017. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän saavutti pronssia.[10] Suomen MM-kilpailuissa 2019 hän oli saavuttamassa Suomen ensimmäistä MM-hopeaa.[11][12] Hän on pelannut 6.4.2019 mennessä kaikkiaan 199 A-maaottelua, joissa hän on tehnyt 28 maalia ja antanut 47 maalisyöttöä.[2][13]
Hovi lopetti uransa jääkiekkoilijana keväällä 2019 Suomessa järjestetyn jääkiekon MM-kilpailuiden hopeaan päättyneeseen finaaliin.[14]
Hovi avioitui kesällä 2009. Hän opiskeli aiemmin Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c VENLA HOVI eliteprospects.com. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Venla Hovi Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b c Jääkiekko, naiset noc.fi. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 24.2.2010. Viitattu 14.1.2010.
- ↑ Venla Hovi vahvistamaan hyökkäystä hpk-naiset.fi. 23.9.2010. Viitattu 13.12.2010.
- ↑ a b Venla Hovi eurohockey.com. Viitattu 15.4.2015. (englanniksi)
- ↑ Venla Hovi - tutkimusretki itävaltalaiseen jääkiekkoon jatkoaika.com. 29.12.2014. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Winnipegissä kolmaskin suomalaiskiekkoilija - ei ihan pärjää palkkavertailussa Patrik Laineelle iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2016.
- ↑ Ilves nousi kuilun partaalta mestariksi 3.4.2010. YLE. Viitattu 3.4.2010.
- ↑ HPK:n lätkämimmeille kultaa 29.3.2011. YLE. Viitattu 15.4.2015.
- ↑ Parkkinen, Jaakko: Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän 21.2.2018. Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Finland IIHF. Viitattu 14.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Vainikka, Jussi: Yle seurasi hetki hetkeltä: Naisleijonien ennenaikaiset voitonjuhlat vaihtuivat katkeraan tappioon, Yhdysvallat vei maailmanmestaruuden uskomattomien käänteiden jälkeen Yle. Viitattu 14.4.2019.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 350. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Kyyneliltä ei vältytty – Venla Hovi ilmoitti MM-finaalin jälkeen lopettavansa yle.fi. Viitattu 15.4.2019.