Venäläinen yhteiskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäläinen yhteiskunta on nykyisen Venäjän federaation alueella vallitseva ihmisten välinen normijärjestelmä. Venäjällä on yhteisökeskeinen arvopohja, jonka juuret ovat syvällä idässä, mutta jossa on mukana myös länsimaisia vaikutteita.

Venäläistä yhteiskuntaa verrataan yleensä länsimaiseen yhteiskuntaan, koska niillä katsotaan olevan yhteinen kristillinen alkukoti Välimeren alueella. Etelä-Venäjällä ja rajan eteläpuolella entisissä neuvostotasavalloissa on klaaniyhteiskuntia, jotka nojautuvat uskonnolliseen järjestykseen. Länsimaihin on kehittynyt yksilökeskeinen yhteiskunta, kun taas Venäjä on jäänyt vanhaan yhteisökeskeisyyteen. Venäläisen ja länsimaisen yhteiskunnan eroavuudet johtuvat erilaisesta, eri suuntiin kehittyneestä perimästä. Idässä ja myös Venäjällä perimästä johtuen ihmiset käsittävät oikean ja väärän eri tavalla kuin lännessä. Venäjällä asiat useimmiten käsitetään mystisen yhteisöllisyyden kautta. Lännessä mystiikka ja rationaalisuus on selvästi erotettu toisistaan, jonka katsotaan vaikuttaneen läntisen oikeuskäsityksen syntymiseen.[1]

1900-luvulla Venäjällä ovat olleet esillä myös ihmisoikeudet, demokratia, oikeusvaltio ja kansalaisyhteiskunta, mutta ne ovat alisteisia valtakunnallisen johtajan edustamalle totuudelle. Yhteisölliset näkemykset eivät voi olla suoraan ristiriidassa tämän valtavirtauksen kanssa. Venäläinen yhteiskunta pyrkii myös fundamentalismiin.[2]

Kehityksen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisen yhteiskuntajärjestyksen omaleimaistuminen alkoi jo keskiajalla ennen 1100-lukua, jolloin Kiovan Rusin ruhtinas Vladimir (980-1015) valitsi kristillisen uskonnon Bysantista.[3] Venäjän hidas länsimaistuminen pysähtyi kokonaan 1700-luvulla Pietari Suuren kaudella ja kääntyi ylhäältä johdetuksi johtajakeskeisyydeksi.[1]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjälle syntyi sosialistinen yhteiskunta, jossa riisuttiin lähes kokonaan perinteinen venäläinen arvopohja, jolloin syntyi neuvostoihminen. Kuitenkin 1930-luvulla valtakunnan henkisen ja moraalisen kestokyvyn vahvistamiseksi aloitettiin kasvatus neuvostopatrionismiin, siinä yhteydessä palautettiin monia vanhoja venäläisiä kulttuuriarvoja. Suuren isänmaallisen sodan aikana näitä arvoja edelleen vahvistettiin.[3]

Kanssakäyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten ihmisten kanssakäymisessä tärkeitä asioita ovat ystävät, lahjat ja suuret kukkakimput. Ihmisten arvoa mitataan sen mukaan kuinka paljon hänellä on ystäviä. Vierailujen yhteydessä tulee olla aina lahjoja. Perhejuhlissa suuri merkitys on kukkasilla. Ennen matkalle lähtöä tulee aina istua minuutti, mikäli näin ei toimita, se tietää huonoa onnea. Politiikka on suuri tabu.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jukka Korpela: Länsimaisen yhteiskunnan juurilla Savon Sanomat. 22.2.2016. Viitattu 6.3.2016.
  2. Heikki Talvitie: Arvopohjan erilaisuus ja sen seuraukset venajaseura.com. 16.2.2016. Viitattu 3.3.2016.
  3. a b Heikki Kirkinen: Venäjän historia, s. 43, 454. 4. p.. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-15799-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]